Kävelytestiä maastossa ja sairaalassa

Ensimmäistä kertaa mökillä sitten sydänhässäkän! Totta se on. Pääsin kuin pääsinkin vielä tänä kesänä mökkimaisemiin - ja puolukkaan! Mustikka-aika jäi vähän kesken sairaalakeikan vuoksi, mutta ehdin vielä marjametsälle ja mökkipuuhiin. Saunaankin! :-) Kunto alkaa siis olla aika lailla kohdallaan jo. Toimintakyky ainakin.

Sydämen vajaatoiminnassa heikentynyt fyysinen suorituskyky on riippuvainen heikentyneen pumppaustoiminnan lisäksi neuroendokriinisten säätelyjärjestelmien muutoksista, siksi ei ole yllättävää, että sen on todettu olevan itsenäinen vajaatoimintapotilaan kuolemanvaaraa ennustava tekijä. "Suorituskyvyn mittaamiseen on yleensä käytetty spiroergometriaa maksimaalisen hapenkäyttökyvyn määrittämiseksi, mutta myös yksinkertaisella kävelykokeella voidaan saada hyödyllistä tietoa suorituskyvystä. Viimeksi mainitussa kokeessa potilas kävelee vaikka sairaalan käytävällä mitattua matkaa omaa vauhtiaan kuuden minuutin ajan niin pitkälle kuin jaksaa. SOLVD-tutkimuksen potilaista yli 800:lle tehtiin tämä kävelykoe (Bittner ym. 1993). Potilailla, jotka kävelivät pisimmälle kuuden minuutin aikana, oli vähäisin kuolleisuus ja sairastuvuus (kuva 4). Lisäksi kävelykokeen tuloksen ennustearvo kuolleisuuden ja sairastuvuuden (sairaalaanottojen) suhteen oli riippumaton sydämen vasemman kammion systolisen toimintahäiriön asteesta." (Näveri ym. 1997)

Olin lukenut artikkelin juuri ennen keskiviikkoista Sydänsairaalan fysioterapeutin tapaamista ja hänen teettämäänsä kävelytestiä, ja hieman jännitin, miten minun käy: jaksanko kävellä koko kuusi minuuttia normaalia (aika vauhdikasta) vauhtiani, vai uuvunko kesken matkan. Toisaalta tasaisella ei ole enää ollut mitään ongelmia sairaalaviikon jälkeen; silloin oli parin käytävävälin kävelykin ihan mielettömän raskas urakka. Nyt ei onneksi enää ollut: porhalsin 30 metrin pätkää yhteensä 645 metriä kuudessa minuutissa! Kuolemanvaara on toistaiseksi siis melko pieni, ainakin tällä "askelmittarilla" mitattuna. Jumppaan en kuitenkaan saanut vielä lupaa mennä. Lokakuun alun lääkärikäyntiin asti saan tehdä kotihommia sisällä ja ulkona sekä pidentää kävelylenkkejä tuntemusten mukaan. Huonoa oloa ei saa liikunnasta tulla.

"Vajaatoimintapotilaan heikentynyt fyysinen suorituskyky johtuu hemodynaamisten muutosten ohella hengitystoiminnassa ja lihaksen aineenvaihdunnassa tapahtuvista muutoksista. Osasyynä lienee sairauden oireiden ja lihasväsymyksen aiheuttama liikunnan väheneminen ja siitä johtuva "kunnon heikkeneminen". Säännöllisen liikunnan onkin todettu parantavan potilaiden suorituskykyä. Nykyisin käytettävissä olevien tietojen valossa liikunnan kieltämiselle lievää ja keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavalta ei ole perusteita. Fyysisen aktiivisuuden rajoitusten vähentäminen on lisäksi potilaan mielialan kannalta tärkeää somaattisten oireiden lievittymisen ohella. Suotuisa muutos monissa ennustetta kuvaavissa muuttujissa herättää toiveita myös edullisesta vaikutuksesta sairauden luonnolliseen kulkuun." :-)


Lähde:

Hannu Näveri, Kai Kiilavuori ja Hannu Leinonen 1997. Suorituskykyä rajoittavat tekijät sydämen vajaatoiminnassa - onko liikunnalla vaikutusta? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

1997;113(10):923.