Jännitystä ei voi estää

Se iskee aina. Niihin ei totu. Syöpäkontrolleihin.

Se voi lymyillä jossain, mitään itsestään ilmoittelematta. Pieniä soluja, isompia solukasoja. Lääkkeistä huolimatta. Syöpä on katala ja kavala vihollinen.

Kerran partiolainen on aina partiolainen. Kerran syöpädiagnoosin saanut on aina syöpäpotilas. Pelko on tullut jäädäkseen, vaikka häipyykin välillä taka-alalle. Kunnes koittaa kontrolli... Siellä ne taas ovat: pelko, epävarmuus ja jännitys. Ahdistus ja huonosti nukutut yöt.

Jotenkin tästä kaikesta pitää taas selvitä. Rohkeasti vaan kuvauskoneita päin! Pieni pukukoppi, aina yhtä kipeää tekevä mammografialaite ja ne tuskalliset minuutit, kun odotat lääkäriä tekemään ultraa...

Lainaan lopuksi Kaija Leinon väitöksestä muutaman rivin: "Elämän hallitsemattomuuden taustalla on turvallisen elämän päättyminen ja epävarma tulevaisuus. Epävarmuus aiheutuu pääosin syöpään liittyvistä uskomuksista ja useita vuosia kestävien hoitojen tuloksesta. Toisaalta pelkona ovat liian tehokkaat hoidot, jotka voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia elimistöön. Riittämätön tiedosaanti on myös todettu epävarmuuden lähteeksi. Useiden tutkimusten mukaan sivuvaikutusten ja fyysisten ongelmien lisäksi syövän uusiutumisen pelko on yleisin psyykkinen ongelma hoidon aikana ja sen jälkeen." (Leino 2011, 34-35.) Näinhän se taitaa olla.


Lähde:

Kaija Leino 2011. Pirstaloitumisesta kohti naisena eheytymistä – Substantiivinen teoria rintasyöpäpotilaan sosiaalisesta tuesta hoitoprosessin aikana. Acta Universitatis Tamperensis 1652. Tampere University Press. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66806/978-951-44-8555-8.pdf?sequence=1