Vuoden 2016 alussa rintasyöpä on taas noussut otsikoihin: "Suomen rintasyöpäpotilaista 86 prosenttia elossa 10 vuotta sairastumisen jälkeen" otsikoi Aamulehti tänään netissä julkaistun juttunsa (Ahopelto 2016). Jutun mukaan rintasyövän sairastaneiden viiden vuoden elossaololuku Suomessa on 91 prosenttia. 91 % sairastuneista olisi siis hengissä viiden vuoden kuluttua sairastumisesta, mikäli he olisivat välttäneet kaikki muista syistä kuin syövästä aiheutuneet kuolemat. 10 vuoden elossaololuku on 86 %. Olen itse mukana tässä 86 prosentissa. Sitä, että kaikki kymmenvuotiskontrolliin asti elossa selvinneet olisivat täysin parantuneita rintasyövästä luku ei tarkoita, vaan osa sairastaa tautia kroonisena (levinneenä). Ja vaikka 10-vuotiskontrollissa olisikin ollut ok, voi tauti uusia jo seuraavana vuonna (tai sitä seuraavana tai vaikka 20-vuotiskontrollin jälkeen). Olen tästä itse elävä esimerkki.
Vuodenvaihde on minulle aina myös rintasyöpämuistojen paikka: ensimmäinen syöpäleikkaukseni tehtiin 2.1.2001. Eli jo 15 vuotta sitten. Tästä saadaankin toinen aasinselkä Aamulehden juttun, jonka mukaan "vuonna 2013 naispuolisilla rintasyöpäpotilailla, joilla syöpä todettiin paikallisena, elossaololuvun ennuste 15 vuoden jälkeen toteamisesta on 89 prosenttia uudella Pohar Perme -menetelmällä ja 95 prosenttia perinteisellä menetelmällä arvioituna. Tämä tutkimus osoittaa, että jälkimmäinen arvio, eli 95 % on luotettavampi, koska tutkimuksen mukaan uuden menetelmän arvio on selvästi alttiimpi tilastolliselle satunnaisvirheelle." (Ahopelto 2016). 95 % kuulostaa jo aika hyvältä! Levinnyttä tautia ei valitettavasti pystytä vielä nykykeinoin parantamaan, toivottavasti sekin vielä joskus onnistuisi.
Sitten vielä vaihdevuosista. Kolme ja puoli vuotta ilman kuukautisia postmenopausaalista elämää eläneenä olen nyt gynekologinkin mukaan jo menettänyt hedelmällisyyteni lopullisesti. Vapauttavaa, ehkä. Helpottavaa, kyllä. Surullista, sitäkin. Hikisiä ja inhottavia aikoja ovat viimeiset vuodet olleet, eikä hiki vieläkään kokonaan ole kuivunut, vaikka helpommaksi onkin onneksi nyt tamofeenin aikana elämä tullut. "No pain, no gain" pätee myös tässä. Estrogeenihän on minun syövälleni ollut se pahin riskitekijä, joka on haluttu jatkohoidoilla eliminoida; ilman estrogeeniä eivät syöpäsoluni pysty kasvamaan.
Näin vuodenvaihteessa vaihdevuodet ovat mielessä taas. Etsin taas vaihteeksi jotain positiivista näistä ikäviä haittoja mukanaan tuovista vuosista. Ja jotain kivaa taas löysinkin (Hartikainen):
"Menopaussin myötä naisesta tulee uudella tavalla hedelmällinen. Vaihdevuosia voisi kutsua vaikkapa varhaissyksyn suursiivoukseksi. Nuoruuden perään haikaileva nainen jää ikuisesti tyttöseksi. Naisen kauneus keski-iässä ei ole sitä, että näyttää mahdollisimman nuorelta, vaan että näyttää hyvältä. Keski-ikäinen nainen parhaimmillaan pukeutuu huolitellusti, pitää huolta kunnostaan ja säteilee itseluottamusta ilman itsekeskeisyyttä. Ihmissuhteet tulevat yhä tärkeämmiksi ja niistä saa voimaa.
"Akkaenergiaa" tarvitaan jokapäiväisessä selviämisessä. Toisaalla nuoret antavat napakoita arvosteluja, toisaalla vanhat usein sairaalloiset vanhemmat vaativat hoivaa ja huomiota osakseen. Tässä välissä on selvittävä omasta kriisistä sekä väsymyksestä ja oltava tukena molemmille sukupolville. Työn tahti on kiristynyt, ja uusia työtapoja tulee koko ajan lisää vaatien mukautumista. Osalla työtä ei ole ikärasismin vuoksi ollenkaan. Oman päivittäisen hyvinvoinnin ylläpito on perusasia naisen jaksamiselle. Vaikeinta on sietää, että asioita vain tapahtuu ilman, että niihin voi mitenkään vaikuttaa. Lapset muuttavat pois kotoa. Oma vanheneva mies vaihdevuosineen ja vanhenemiseen liittyvine ongelmineen sekä usein muuttunut parisuhde vaativat oman osansa jaksamisesta.
Elämän rajallisuuden tajuaminen tulee usein yllätyksenä ja vanheneminen jopa vihastuttaa. Kuitenkin nyt viimeistään pitäisi oppia elämään tässä ja nyt odottamatta koko ajan huomispäivää: niin kauan kuin Herra suo, on eläminen elämän tarkoitus." - Viisaasti sanottu kaikki edellä. Sen sijaan en tykännyt artikkelista huokuvasta hormonikorvaushoidon hehkutuksesta. Onneksi sitä ei tässä artikkelissa tyrkytetty ihan kaikille. Sen sijaan "jokaisen vanhenevan naisen, käyttipä korvaushoitoa tai ei, tulee entistä tehokkaammin huolehtia fyysisestä kunnosta liikkumalla ja ruokailemalla hyvin. Molemmista saa apua jaksamiseen ja myös henkistä virkeyttä. Luuston kunnon ylläpito vaatii usein kalkkilisää ja pimeänä aikana D-vitamiinia." - Vanheneva nainen allekirjoittaa.
Pirjo Helastin kirjoittamassa nettiartikkelissa käydään läpi vaihevuosien kehoon aiheuttamia muutoksia:
- "Vaihdevuodet ohittaneita naisia yhdistää yksi asia: keltarauhas- ja estrogeenituotannon melkein kokonaan loputtua myös kuukautiset ovat loppuneet ja hedelmällisyys mennyt." - Jo kolme ja puoli vuotta sitten...
- "Vaihdevuosien aikana saattaa parin vuoden ajan luumassaa hävitä jopa 5 % vuodessa. Tämä johtuu estrogeenituotannon vähenemisestä. Keskimääräinen häviämisprosentti on 2 % vuodessa. Osteoporoosiriski alkaa siis lisääntyä estrogeenituotannon loppumisen seurauksena. Osteopeniassa, joka on luukadon esiaste, estrogeenikorvaushoito on ainoa keino, jolla voidaan estää sen etenemistä osteoporoosiksi." - Tästä en tykkää kyllä yhtään! Osteopenia jo todettu... Kalkki-deellä mennään, estrogeeni on kiellettyjen listalla - ja pysyy.
- "Vaihdevuosiin asti naiset ovat melko hyvin suojassa sydän- ja verisuonitaudeilta, kiitos estrogeenituotannon. Vaihdevuosien jälkeen tilanne muuttuu, ja sydänsairauksista tulee naisten todennäköisin kuolinsyy." - Bingo - taas vaihteeksi! Onneksi sentään sepelvaltimot ovat kunnossa.
- "Vaihdevuosien jälkeen limakalvot alkavat kuivua estrogeenin puutteen seurauksena. Emättimen limakalvoja voi hoitaa paikallisesti käytettävillä estrogeenivalmisteilla." - Tuttu juttu tämäkin, letrotsolin ja Procrenin ajoilta etenkin.
- "Kun ikää tulee, iho kuivuu kollageenin menettäessä vähin erin joustavuutensa. Estrogeenin puute saattaa jonkin verran nopeuttaa tätä tapahtumaa ja estrogeenikorvaushoito hidastaa sitä." - Niinpä tietysti...
- "Vanhemmiten lihasten kimmoisuus vähenee ja rasvan jakautuminen naisen kehossa alkaa muuttua. Toisin kuin ennen, se pyrkii kertymään vyötärön ja pallean seutuun. Korvaushoito näyttäisi jonkin verran vaikuttavan niin, että rasvan jakautuminen pysyy kauemmin tasaisena." - Tämäkin vielä!
- Toisaalta: "Ainoa varsinainen keino sutjakkuuden tavoittelussa on kuitenkin liikunta ja painon pitäminen normaalina. Liikunta on jonkinlainen yleislääke, siitä on paljon tutkimusnäyttöä. Se on painonhallinnan apukeino, mutta auttaa myös särkyihin, masentuneisuuteen ja vaihdevuosivaivoihin." - Eilisen punttijumpan aiheuttamat tuntemukset tuntuvat nyt erityisen ihanilta! Liikunta on parasta lääkettä.
- "Vaikka estrogeenin ja keltarauhashormonin eritys loppuvat
vaihdevuosien jälkeen, munasarjojen ydinkerros erittää vielä jonkin
verran mieshormoni testosteronia. Sillä voi olla jonkinlainen vaikutus
naisen hyvinvointiin, vaikka tieteellinen näyttö puuttuukin.
Testosteronin on arveltu lisäävän jonkin verran myös naisten seksuaalista halukkuutta." - Aika mielenkiintoista tämäkin. - "Vaihdevuosien alkaessa on melko tavallista, että kiinnostus seksiin vähenee, ei tosin välttämättä. Toisaalta jos on vaikka uusi mies, seksielämä saattaa tietysti vilkastuakin. Suunnilleen oman ikäisen, "vanhan" puolison kanssa voi olla vaikeampaa." - Vaihdevuodet eivåt siis välttämättä lopeta seksielämääkään.
Lähteet:
Eriika Ahopelto 2016. Suomen rintasyöpäpotilaista 86 prosenttia elossa 10 vuotta sairastumisen jälkeen. Aamulehti 8.1.2016. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195013466733/artikkeli/suomen+rintasyopapotilaista+86+prosenttia+elossa+10+vuotta+sairastumisen+jalkeen.html
Anna-Liisa Hartikainen. Vaihdevuodet - Siunaus vai kirous? http://www.terve.fi/vaihdevuodet/vaihdevuodet-siunaus-vai-kirous
Pirjo Helasti 2011. Vaihdevuodet muuttavat kehoa. Hyvä Terveys. http://www.hyvaterveys.fi/node/10984
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti