Aurinko paistaa taas

"Sydämen osalta ei todettu vajaatoimintaan viittaavaa, edettiin keuhkoembolian poissulkuun keuhkoventilaation SPET-tutkimuksella, jossa onkin sitten lausunnon mukaan erittäin selkeät keuhkoemboliaan sopivat löydökset molemmin puolin." - Aika rankka tuomio tuli siis keuhkokartasta. Mutta onni onnettomuudessa, että tilanne selvisi ennen suunniteltua ja jo kauan sitten varattua matkaani. Lentäminen olisi voinut romahduttaa kunnon - jopa kohtalokkaasti. 

Nyt olen siis ollut jo reilun viikon ajan kotona toipumassa; sairaalassa ei nykyisen protokollan mukaan pidetä yhtään liian pitkään. Happisaturaatio ja muut arvot olivat hyvät, ja osasin itse pistää Innohepit tiistai-iltana ja aloittaa lääkitykseni. Nyt on ensimmäinen Eliquis-viikko (tupla-annoksella) jo takana ja eilisestä alkaen syön vain yhden 5 mg tabletin aamulla ja yhden illalla seuraavat puoli vuotta, jonka jälkeen alkaa sitten ennaltaehkäisevänä puolta pienempi annos kahdesti päivässä. Pysyvästi.

Tuo "pysyvästi" saa kyllä mietteliääksi. Miten kauan on pysyvästi? Voiko tämä onni jatkua vielä? Olen ollut toistaiseksi todella onnekas ja toipunut todella rankoistakin sairauksista, joita matkan varrella on eteen tullut. Ongelmat on havaittu ajoissa ja saatu hoidettua kuntoon. Sydämen vajaatoiminta ja uusiutunut syöpä, kaksi keuhkoveritulppaa. Aika harvan epikriiseistä löytyy vastaavia alle viisikymppisenä.

Kevät on aina uuden heräämisen aikaa, luonto ja ihmiset heräävät henkiin talven jälkeen. Aurinko alkaa lämmittää. Keväällä syntyy, mutta myös kuolee paljon ihmisiä. Kolme vuotta sitten rakas syöpäsiskoni Marjo-Riitta kuoli maaliskuun alussa ja haudattiin kuun puolivälissä. Ikävä on edelleen Mallun lämmintä ystävyyttä ja viisaita, syviä ajatuksia. Joutsenten yötä vietetään taas pian. <3

Olen nyt parina päivänä käynyt kävelemässä omalle lähijärvelleni ja nauttinut upeasta, joskin vielä kylmästä kevätauringosta. Joutsenia ei näkynyt. <3