Pegasys-aikakausi alkoi eilen

Mielenkiinnolla odottelen nyt pegyloidun interferonin vaikutuksia, niin positiivisia kuin vähemmän hyviä. Eilen Taysin verisairauksien keskuksessa aloitettu hoito on itselleni ihan uusi tuttavuus, eikä koskaan voi olla varma, miten se sopii. Toistaiseksi (noin vuorokausi ensimmäisen piikin jälkeen) ei väsymystä kummempaa ole elimistössä tuntunut. Panadol toki auttaa osaltaan, otin eilen ja tänäänkin vielä yhden, että jaksan olla pystyssä. Illan kyllä lepäilin kotisohvalla villaviltin alla ihan suosiolla; aika samanlaisia ovat kyllä marraskuun muutkin illat olleet. Hoito jatkuu niin, että piikitän itse kotona kahden viikon välein, ja ennen joulua otetaan sitten jo ensimmäiset kontrollilabrat.

Viime viikon torstaina sain hematologiltani tiedon, että minulle on päätetty antaa tätä uutta, toivottavasti myelofibroosin etenemistä hidastavaa ja siten toivoa antavaa lääkettä. Puhelu tuli juuri, kun olin viemässä vanhaa uskollista kissaystävääni viimeiselle lääkärikäynnilleen... surullisella hetkellä sain siis iloisia uutisia. Aika ristiriitaista, mutta sellaistahan elämä aika usein on. Tässä vielä paljon iloa perheelleni tuoneen pikkukisun muiston vaalimiseksi satunnainen kuva; ei ihan tuore, mutta ei kauhean vanhakaan.

 

Nyt saa väsymys voittaa, ei ole pakko enää jaksaa.

Jäämme sua kaipaamaan, kun vaivut uneen kauneimpaan.