Osallistuin tänään rintasyöpänaisten hyvinvointipäivään - eikä yhtään hullumpi päivä ollutkaan! Parasta ovat tietenkin naiset, joiden kanssa riitti juttua aamukahvilta kylpylän poreisiin! Samanlaisia, mutta myös erilaisia kokemuksia, jotka yhdistävät ja tuovat ennestään toisilleen ihan vieraidenkin välille lämpimän empaattisen yhteyden. Kovia kokeneita, muttei kovettuneita naisia.
Kirjoitin tapani mukaan luentomuistiinpanoja muutaman A4-sivullisen, tässä tiivistettynä tärkeimpiä:
- Toivoa ei voi koskaan viedä pois, ei edes saattohoitopotilailta tai parantumatonta syöpää sairastavilta, se on mahdollista aina.
- Toivo määritellään aina uudelleen: se mihin toivo kiinnitetään, vaihtelee.
- Niin kauan kuin on elämää, on toivoa - ja toisin päin.
- Toivo on kuin vettä, se menee kaikkialle.
- Toivo saa näkemään elämässä hyvää ja mahdollisuuksia.
- Toivorikkaus saa meidät virtaamaan omana itsenämme; näkökulmat eivät ole enää mustavalkoisia, joko tai.
- Toivorikas luottaa siihen, että hänestä pidetään huolta.
- Toivorikkaana mieli on joustava ja ponnahtaa romahdusten jälkeen nopeammin elämään.
- Jos olet itsellesi liian kriittinen, toivorikkaus kärsii. Toivorikas terve aikuinen sen sijaan uskaltaa luottaa ja tukeutua muihin.
Lämmin kiitos ihanalle Riikalle ajatuksia herättävästä esityksestäsi. 💗
Toivosta olen kirjoittanut täällä blogissani muutaman kerran aiemminkin, mm. Jari Kylmää lainaten. Samoin runoista, joiden parissa päivää myös vietimme Anita Ojasen johdolla. Anitan Lyhtypolku oli hieno, mutta niin olivat omat, valmiista riimeistä kokoamamme runotkin! Lukulistastani löytyy paljon muutakin luettavaa, myös runoja.
Lue lisää:
Riikka Koiviston nettisivut. https://kaikkimerkityksellinen.com/
Donnien hyvinvointipäivä. Rintasyöpäyhdistys. https://www.europadonna.fi/ajankohtaista/tapahtumat/tampere-donnien-hyvinvointipaiva/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti