Alustuksen alussa toivontutkija kertoi perusjuttuja toivosta: sitä ei yleensä juurikaan mietitä silloin, kun ihmisellä menee hyvin, vaan vasta sitten, kun se ollaan menettämässä esimerkiksi vakavan sairauden tai jonkun muun rankan kokemuksen vuoksi. Sairastunut voi suorastaan vajota epätoivoon. Toiveikkuus ja toivottomuus vaihtelevat dynaamisesti koko ajan, ja niihin vaikuttaa monia eri tekijöitä.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus, syöpään liittyvän huolestuneisuuden aste, väsymys, huono toimintakyky, epäonnistunut sairauteen sopeutuminen ja elämänhalun menettäminen lisäävät toivottomuutta - aika yllättäen myös nuoruus ja naissukupuoli! Toisaalta rintasyöpää sairastavat naiset olivat erään tuoreen tutkimuksen mukaan muuta väestöä toiveikkaampia, mikä sen sijaan ei yllättänyt. Niin omien vertasissiskokokemusteni kuin Kaija Leinon väitöskirjan ja Marketta Hyytiäisen ja Sari Karppisen opinnäytetyön mukaan me rintasyöpäsiskot olemme toisillemme yksi parhaista voiman - ja uskoakseni myös toivon - lähteistä:
"Vertaisten kanssa vastavuoroisten tunteiden jakaminen koettiin erittäin merkitykselliseksi tuen kokemukseksi. Saman ”kohtalon” kokeneet vertailivat ja jakoivat kokemuksiaan sekä tuntemuksiaan. He ymmärsivät toisiaan ja kannustivat jaksamaan raskaat hoidot. Vertaistuki toimi edistävänä tekijänä sairaudessa selviytymisessä. Naiset tutustuivat sairaalahoidon aikana toisiinsa tai vertaistuki löydettiin vertaistukiryhmästä. Rintasyöpä lähensi henkisesti ja naiset vertasivat kohtalotoverin tapaamista lähisukulaisen kohtaamiseen. Sairastuneet hakivat mahdollisuutta tavata saman kokeneita ihmisiä myös Internetin keskustelupalstoilta, mutta joillekuille keskustelut tai niiden lukeminen eivät olleet tukevia, vaan vahingollisia ja vääränlaisia mielikuvia tuottavia. Toisinaan oli vaikea löytää kaivattua vertaistukea, ja potilaat ehdottivat, että sairaala voisi auttaa vertaisia löytämään toisensa esimerkiksi järjestämällä samaa sairautta sairastavien tukiryhmiä." (Leino 2011, 164)
Syöpään sairastuneiden toivo on monien tutkimusten mukaan kohtalaisen vahva, ja toivottomuutta vastaan voidaan taistella suorastaan epätoivon vimmalla: epätoivo voi olla toisaalta luovuttamista, toisaalta taistelua. Seuraava nettiartikkelilainaus kuvaa hyvin toivon ja toivottomuuden takana olevia kokemuksia ja Kylmän mainitsemaa ns. koeteltua toivoa, joka syntyy, kun ihminen selviytyy sairaudesta: "Selvisin tästä, selviän kyllä muistakin vaikeuksista":
"Syöpä ja sen hoidot jättävät joskus jälkeensä arpia ja muita ruumiillisia muutoksia, jotka voivat olla elinikäisiä. Monien syövästä selvinneiden mielenterveys pysyy kuitenkin ehyenä. Monet ovat yksinkertaisesti onnellisia saadessaan elää. Toisten itsetunto, itseluottamus ja elinvoimaisuus ovat vain vahvistuneet ja he ovat oppineet arvostamaan jokapäiväistä elämää kohdattuaan pelottavan sairauden. Jotkut syövästä selvinneet kamppailevat kuitenkin hiipivien masennuksen, ahdistuneisuuden ja traumaperäisen stressihäiriön oireiden kanssa. Vaikka nämä oireet eivät täyttäisikään kliinisen diagnoosin kriteerejä, ne riittävät usein aiheuttamaan suurta kärsimystä ja häiritsemään jokapäiväistä elämää vuosien ajan. " (Terve.fi)
Jari Kylmän luennon ehkä kovimmin itseeni "kolahtanut" asia oli toivon ylläpitämisen prosessin kahden vaiheen: toisaalta sairauden ja siihen liittyvien negatiivisten asioiden käsittelemisen ja toisaalta niiden käsittelemisen rajoittamisen tajuaminen: koko aikaa ei ole hyvä miettiä näitä juttuja, vaan kannattaa suunnalta ajatukset ja toiminta ihan muualle, poispäin itsestä - vaikkapa kävelylenkille, hyvään kirjaan, elokuvaan tai taidenäyttelyyn!
Hyvää ystävänpäivää, toivoa, rohkeutta ja urhoollisuutta kaikille lukijoilleni!
Lähteet:
Marketta Hyytiäinen & Sari Karppinen 2012. RINTASYÖPÄÄ SAIRASTAVAN NAISEN SELVIYTYMISEN TUKEMINEN. Naisten ilta Keravan seurakunnassa. Opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Diak Itä. Pieksämäki. http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/52327/Hyytiainen_Marketta_Karppinen_Sari.pdf?sequence=1
Jari Kylmä 2013. Toivon merkitys? Toivottomuus ja toivo syöpään sairastuneen aikuisen elämässä. Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen Tieto- ja teemailta 11.2.2013. (omat luentomuistiinpanot)
Kaija Leino 2011. Pirstaloitumisesta kohti naisena eheytymistä - Substantiivinen teoria rintasyöpäpotilaan sosiaalisesta tuesta hoitoprosessin aikana. Acta Universitatis Tamperensis; 1652, Tampere University Press, Tampere 2011. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66806/978-951-44-8555-8.pdf?sequence=1
Syövästä toipumisen psykologiset haasteet. Terve.fi -artikkeli.
http://www.terve.fi/terveyden-abc/syovasta-toipumisen-psykologiset-haasteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti