tiistai 26. helmikuuta 2013

21 tapaa olla pilaamatta elämäänsä

Kävin eilen ystäväni kanssa katsomassa huippuhyvän "21 tapaa pilata avioliitto" -elokuvan, joka oli opettavainen ja hauska samaan aikaan. Ei ole helppo juttu avioliittokaan - ei ihme, että joka toinen pari eroaa. Toista ei saisi opettaa eikä neuvoa liikaa, pitäisi osata puhua, olla ripustautumatta liikaa jne. Aika moni mokaa ainakin jonkun 21 kohdasta heti kalkkiviivoilla. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, eikä papin aamen takaa sen pysyvyyttä.

Täydellisen onnellinen elämä taitaa olla utopiaa. Ei sellaista kenelläkään voi olla, sen enempää ensimmäistä, toista tai n:ttä kertaa naimisissa olevilla kuin sinkuilla, eronneilla tai leskilläkään. Riittävän onnellisia on sitten jo enemmän. Törmäsin äsken mielenkiintoiseen kolumniin Hesarin nettisivuilla:

"Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu. Valinta ratkaisee, eteneekö vastoinkäymisistä synkkyyteen vai ei. Oma mieli on hankala koulutettava. Joitain ihmisiä siinä auttaa hyvä kasvatus, toisia uskonto. Kun minä kohtasin elämäni ensimmäisen vaikean kriisin, psykologiset taitoni riittivät vain ahdistuksen syventämiseen. Kun lopulta tajusin, auttavat ajatukset olivat niin yksinkertaisia, että uskoin kaikkien tietävän ne:
  • Päästä irti – älä haudo vihaa sisälläsi.
  • Ole kiitollinen – keskity hyvään.
  • Anna anteeksi – älä anna kokemasi vääryyden hallita itseäsi.
  • Hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa. Heittäydy siihen, mihin voit vaikuttaa."
Nämä neljä ajatusta (plus ne 17 muuta, joita en tähän kirjoitukseeni saa sopimaan!) sopivat myös syövän sairastamiseen:
  • Viha (jolta ei kukaan varmastikaan voi täysin välttyä) on hyväksi, kun sen saa huudettua ulos tai valjastettua johonkin hyödylliseen, eikä jätä sitä sisälleen.
  • Kiitollisuus ei ole ihan ensimmäisenä mielessä syöpädiagnoosin saaneella. Myöhemmin sitä onneksi tajuaa, että vielä kamalampaa olisi, jollei tautia olisi löydetty ja alettu hoitaa. On oikeasti onni onnettomuudessa, että tauti löytyi, niin inhottava kuin se onkin. Elämässä on onneksi ikävän ja inhottavan taudin lisäksi myös mukavia asioita, ja inhottava tauti voi tuoda elämään myös jotain hyvää, esimerkiksi uusia ihania ystäviä.
  • Anteeksi antaminen on tosi vaikeaa, etenkin, kun "syyllinen" ei ole tiedossa eikä sitä todennäköisesti saa koskaan tietää. Itse aiheutettukaan syöpä ei ole, joten on pakko paitsi lopettaa itsensä syyllistäminen myös antaa anteeksi "syylliselle" (taudin aiheuttajalle). 
  • Sairauden kanssa eläessä on pakko hyväksyä ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa, mutta myös tehtävä oma osansa mahdollisimman hyvin: onneksi on monia asioita, joihin voi vaikuttaa omilla tekemisillään.
Syöpään sairastunut voi tuskin koskaan pitää itseään kovin onnekkaana tai täydellisen onnellisena. Päinvastoin erittäin epäonnekkaana ja täysin onnettomana. Alussa on tosi vaikea nähdä pientäkään valon pilkahdusta missään, kaikki on mustaa ja pimeää. Pikku hiljaa valoa kuitenkin onneksi alkaa pilkahdella ja epätietoisuuden hälveneminen asioiden edetessä auttaa.

Lähde:  

Sami Sillanpää 2013. Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Helsingin Sanomat 26.2.2013. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Johda+sin%C3%A4+itse%C3%A4si/a1361770295884?jako=29b01acb5515c10ae89f80a4bb17872a

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti