Tärkein rooleistani on jo pian 18 vuoden ajan ollut äidin rooli, johon kuuluu tällä hetkellä muun muassa ammattilukiolaiseni kirjojen ostaminen (tai ainakin maksaminen) ja niiden pikaselailu. Mielenkiintoista luettavaa itselleni (ja varmaan teille muillekin) löytyi lukion terveystiedon kirjasta. "Terve!"-kirjasarjan ykkösosassa on nimittäin erittäin hyvin kerrottu näistä meidän sisäisistä rikkaruohoistamme, syöpäsoluista. Varsinaisia juolavehniä ne kyllä ovatkin: hedelmälliseen maahan levittäytynyt pienenpieni "siemen" saa aikaan aikamoista tuhoa, jos tulokasta ei huomata ajoissa ja saada tuhottua heti alkuunsa. Tottelemattomina ne tosin saattavat tehokkaista torjuntakeinoista huolimatta palata ja alkaa rehottaa uudestaan. Näin juuri kävi itsellenikin.
Nyt ovat sitten taas uudet hurjat tuholaismyrkyt käytössä, ja sisäisen puutarhurini suurin toive on tästä ei-toivotusta rikkaruohosta vapautuminen. Katja Hautamäki-Lammisen tuoreesta väittäristä (2012, 27) löytyy selkeä selitys em. (solu)myrkkyjen, virallisemmin sytostaattien eli solunsalpaajien toimintaperiaatteesta: "sytkyt" ovat "voimakkaita lääkeaineita, jotka yleensä estävät solujen jakaantumista (sytostaattinen vaikutus) tai tuhoavat jakaantumisvaiheessa olevia soluja (sytotoksinen vaikutus)".
Ja minkälaisia soluja! Lukion terveystiedon kirjan sivulla 71 on selitetty syöpäsolun olemus tosi hienosti. Otan taas vapauden lainata itseäni viisaampien kirjoittamaa tekstiä ja jakaa teille tätä huisin hyvin muotoiltua tietoa. Oppikirjat ovat muuten kehittyneet tosi paljon sitten 80-luvun lopun lukiovuosieni. Terveystietoahan meillä ei silloin edes opiskeltu, mikä on kyllä jälkikäteen ajateltuna iso vahinko. Juuri terveystietoa kuuluisi joka ikisen opiskella ja osata; peruskoulun opsiinkin sitä onneksi nykyisin (yläkoulussa) kuuluu. Kerrankin hyvänsuuntaista kehitystä - vielä kun saataisiin tasokurssit takaisin kieliin ja matikkaan...
Kappale kuusi (s. 70-79) on nimetty koruttomasti: SYÖPÄ. Alussa on ajattelemaan herättäviä kysymyksiä, joihin ei suurin osa ihmisistä varmasti tiedä oikeita vastauksia, jos kukaan: "Mikä aiheuttaa syöpää?", "Voiko syöpä tarttua tai periytyä?", "Kenellä on suurin riski sairastua?", "Miksi syöpä on yhä yleisempää?", "Kuinka moni paranee syövästä?" - Osaisitko SINÄ vastata näihin?
Lainaan nyt suoraan kutoskappaleen ensimmäistä alakappaletta "Yksi nimi - monta sairautta" (s. 70-71):
"Syöpä on yhteisnimitys monimuotoiselle tautiryhmälle, johon kuuluu yli 2000 sairautta. Jokainen syöpä on oma erilainen sairautensa, jonka syyt, vaarallisuus ja hoitotavat vaihtelevat. Syöpää voi esiintyä lähes kaikissa ihmiselimistön osissa. Kaikilla syövillä on eroista huolimatta myös yhteisiä piirteitä.
Syövän synty
Ihmiskehossa syntyy joka hetki lukemattomia uusia soluja vaurioituneiden ja kuolleiden solujen tilalle. Vanhojen solujen tuhoaminen ja uusien solujen muodostuminen on tarkoin ohjattu tapahtuma, jota säätelevät muun muassa solun sisällä olevat perintötekijät eli geenit. Joskus käy kuitenkin niin, että solun toiminta häiriintyy perintöaineksessa tapahtuvan virheen eli mutaation seurauksena.
Häiriöitä aiheuttavia tekijöitä tunnetaan useita erilaisia. Yhteisnimellä niitä kutsutaan karsinogeeneiksi eli syöpää aiheuttaviksi tekijöiksi. Karsinogeenit voivat olla erilaisia kemiallisia aineita tai säteilyä. Jopa eräiden virusten ja bakteerien on todettu liittyvän syövän syntyyn.
Solun muuttuminen syöpäsoluksi on hidas tapahtumasarja, joka usein kestää vuosia tai jopa kymmeniä vuosia. Perimäaineksen muutokset voivat johtaa useiden välivaiheiden kautta esisyöpäsolukon syntyyn. Tällaiset solut ovat myös ulkoisilta piirteiltään normaaleista soluista poikkeavia. Elämäntavoilla ja erilaisilla karsinogeeneillä on paljon vaikutusta siihen, kehittyykö esisyöpäsoluista vähitellen varsinaisia syöpäsoluja.
Syöpäsolun tunnusmerkit
Syöpäsoluilla on monia biologisessa mielessä uskomattomia ominaisuuksia.
- Hallitsematon lisääntyminen: Syöpäsolut jakaantuvat kiivaasti. Lisääntyessään ne muodostavat pahanlaatuisen kasvaimen, joka valtaa yhä enemmän alaa terveeltä kudokselta. Lopulta kasvain vaurioittaa elimen, jossa se kasvaa.
- Tottelemattomuus: Syöpäsolut jatkavat lisääntymistään, vaikka ympäröivistä kudoksista tulee lopettamiskäskyjä. Syöpäsolut osaavat myös välttää solun sisäisen itsetuhomekanismin eli ohjelmoidun solukuoleman. Tavallisesti solut tuhoavat itse itsensä, mikäli ne havaitsevat toiminnassaan virheitä. Näin ei käy syöpäsoluille, vaan ne voivat lisääntyä loputtomasti, jos happea ja ravintoa on saatavilla riittävästi.
- Verisuonten houkuttelu: Vinha solunjakaantumisvauhti vaatii paljon happea ja ravintoa. Tämän takia syöpäsolut erittävät ainetta, joka lisää uusien veri- ja imusuonten kasvua syöpäsolun ympärille.
- Leviäminen: Kasvaimesta irronneet syöpäsolut voivat tunkeutua veri- ja imusuonten seinämän läpi ja sitä kautta levitä muualle elimistöön muodostaen uusia syöpäkasvaimia eli etäpesäkkeitä."
Lopuksi vielä linkki erään kollegan tuoreeseen blogiin, jossa käsitellään aika lailla samaa asiaa aivan loistavan rikkaruohovertauksen kautta: http://ajatelmiani.vuodatus.net/blog/3206440/rikkaruoho/
Ihania keväisiä kitkemispäiviä kesän kukkaloistoa odotellessa!
Lähteet:
Mikael Fogelholm, Helena Huuhka, Paula Reinikkala & Tuula Sundman 2012. Terve! 1, Terveyden perusteet. 1-3 painos. Sanoma Pro Oy.
Katja Hautamäki-Lamminen 2012.
Seksuaalisuuden muutokset syöpään sairastuessa - tiedontarpeet ja tiedonsaanti.
(Changes in sexuality due to cancer - information needs and access). Acta Universitatis Tamperensis 1716. Tampere University
Press. http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8760-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti