Muistikuvat ovat jo osin hämärtyneet, aika on tehnyt tehtävänsä tässäkin asiassa. Kainalo oli leikkauksen jälkeen ihan järjettömän kipeä heti, kun kipulääkkeiden vaikutus heikkeni. Rintaleikkaus oli sen sijaan aika pieni - vain yksi 6 mm kasvain osapoistolla - eikä haava ollut juurikaan kipeä, kokonaan auki revittyyn kainaloon verrattuna siis.
Minua kävi sairaalassa moikkaamassa oman perheen lisäksi myös samanikäinen (noin kolmikymppinen) vertaissisko, joka tuli sairaalaan suoraan sählytreeneistä! Oli mieletöntä nähdä toisen toipuneen vastaavasta leikkauksesta pelikuntoon, sen jälkeen aloin kivuistani huolimatta uskoa omaankin toipumiseeni.
12 vuotta on mennyt tosi nopeasti näin jälkikäteen arvioiden. Tuolloin sairaalassa maatessani en uskaltanut niin pitkälle eteenpäin edes ajatella, vaikka ennuste olikin periaatteessa ihan hyvä kahdesta kainalosta löytyneestä imusolmukemetastaasista huolimatta, sillä pääsin silloin käynnissä olleeseen FinHer-tutkimukseen tutkimuspotilaaksi (olin riittävän, mutta en liian sairas) ja sain loistavan lääkärin ja hoidot.
Käytännössä yhdestäkään syövästä ei voi koskaan tietää, niin salakavalia nämä taudit ovat: piileskelevät mokomat parhaansa mukaan, eivätkä välttämättä anna yhtään mitään oiretta potilaalle ennen kuin vasta sitten, kun tilanne alkaa olla tosi vakava. Hyvinkään hoidetun taudin käyttäytymistä ei voi kukaan varmuudella ennustaa: minunkin vuonna 2001 leikkauksen jälkeen saamani hoidot (Taxotere- ja CEF-sytostaatit, viiden vuoden Tamofen-kuuri ja sädetykset) olivat melkein riittävät taudin poissa pysymiseksi, mutta eivät ihan.
Vuoden vaihtuminen tuo aina väkisinkin nämä 12 vuoden takaiset muistot mieleen: koko joulukuun olin jännittänyt ja pelännyt, odottavan aika oli todella pitkä ja piinaava, joulun luulin jäävän viimeiseksi eikä uuden vuoden juhlintakaan kovin railakasta tainnut olla.
Epävarmuuden sietämistä on siis tullut opeteltua jo aika pitkään ja monta vuosikontrollia jännittettyä. Ehdin jo välillä päästä terveiden kirjoihinkin aika pitkäksi aikaa - olisipa ollut lääkärin mukaan jossain vaiheessa jo mahdollista ajatella uutta vauvaakin, jos sellainen olisi ollut ajankohtainen, mutta ei ollut. Kolmen pienen (ja nyt kolmen teinin!) kanssa oli jo ihan riittävästi puuhaa. :-)
Terveempää ja onnellisempaa alkanutta vuotta kaikille!
 |
| Kuva: https://www.facebook.com/supportthefight |
Sinulle ja rakkaillesi toivon alkaneeseen vuoteen hyviä, lämpimiä hetkiä, hetkiä, joita muistatte vuosien päästä hymyillen.
VastaaPoistaKiitos samoin! :-)
Poista