Mitä sitten?

Haluan jakaa nämä vertaissiskoja valokuvanneen Mikko Rasilan "Mitä sitten?" -mietteet tänä surullisena päivänä, jolloin taas yksi sisko on aivan liian nuorena nukkunut pois.

"elämä pysähtyy, katoaa. 

kaikki mitä on koskaan ajatellut tai mihin on uskonut muuttuu merkityksettömäksi mössöksi.

tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet asettuvat yhtäkkiä täysin uuteen ja absurdiin mittakaavaan, se mikä aikaisemmin oli ulkomaanmatka tai keittiöremontti onkin yhtäkkiä vielä yksi hetki, tuttu hymy, viipyilevä halaus. pahvimukillinen kahvia suihkulähteen reunalla, pyöräretki, suolan maku iholla, jonka on tuntenut ikänsä.

vielä yksi auringonlasku, vielä yksi auringonnousu, ehkä vielä yksi. kunpa vielä yksi. paniikki, pakokauhu, epätoivo; arkipäivän uskolliset seuralaiset.

vanhempana oleminen juuri silloin kun eniten tarvitsisi vanhempaa ja lohduttajaa. jotakuta, joka silittää ja lupaa että kaikki muuttuu vielä. hyväksi.

ei, toivottavasti ei enää tämän huonommaksi.

mutta kun ei ole ketään joka uskaltaisi niin luvata. ja hulluahan se olisi. että joku ottaisi sellaisen vallan taivaan ja maan välissä että lupaisi.

ei, ei niin.

mutta jossakin, ehkä juuri siellä sairauden syvimmissä onkaloissa on se kohta, se ihmiskehon kaikista sisin ja pyhin kohta kehoa joka on sairaudelle täysin immuuni. 

se kohta joka ei sairastu, joka ei muutu eikä lannistu. se kohta, josta sikiää toivo ja usko parempaan.

olkoon se parempi tämä päivä tai parempi huominen. tai vielä yksi huominen. yksi toisensa jälkeen?

löytäköön se kohta voimansa perheestä, lääketieteestä, keijumetsien hulinoista, vertaistuesta tai helisevistä kristalleista sen kohdan minä halusin kuvissani tavoittaa."

R.I.P. <3


Lähde:

http://siskot.yhdistysavain.fi/mikko-rasila/