Nettihelmiä ja myötähäpeää

Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämänpäiväinen löytöni on uusi ja juuri omaan tilanteeseeni vastauksia antava vertaisblogi "Syövän jälkeen: rinnan korjausleikkaus", jota olen tänään iltapäiväni ratoksi ahminut. Mahtavaa tekstiä! Suosittelen lämpimästi kaikille korjausleikkausta miettiville. Esimerkiksi tämä yksirintaisuutta ja seksuaalista häpeää käsittelevä viisas pohdinta kolahti minuun täydellisesti ja sai surffaamaan kirjoittajan käyttämiin lähteisiin:

"Häpeä on affekti eli tunnetila, jonka voimakkuus voi vaihdella ja myös kyky tuntea häpeää vaihtelee yksilöstä toiseen. Rinnattomuuteen liittyvä häpeä liittyy seksuaalisuuteen kipeällä ja olemista varjostavalla tavalla. Jos rinnan poistoleikkauksen kokeneen henkilön läheisissä on ihmisiä, jotka kiinnittävät korostuneesti huomiota hänen ulkonäköönsä, edesauttaa se häpeän syntymistä. Vakavimmillaan henkilön minäkokemusta sävyttää voimakas häpeän tunne, joka perustuu siihen, että henkilö kokee itsensä vajavaiseksi ja puutteelliseksi. Häpeä lisää pelkoa hylätyksi tulemisesta. Häpeän tunne voi olla kokemuksena ja tunteena niin viiltävää sisäistä kipua aiheuttavaa, että se voi alkaa ohjailla ja kahlita elämää. Näin käy konkreettisesti muun muassa tilanteissa, joissa aiemmin uintia harrastanut nainen lopettaa harrastuksensa, koska ei halua esiintyä alastomana uimahallin pesuhuoneessa. Häpeän tunnetila pukeutuu arjessa sellaisiin ajatuksiin kuten: ”Olen erilainen”, ”Rintaliivimainokset eivät kosketa minua” ja ”Joudun käyttämään peittäviä vaatteita”. Usein rinnan poistoleikkauksen läpikäynyt nainen kokee olevansa vähemmän viehättävä kuin aikaisemmin." - Näinhän se juuri on. Lisäksi puuttuva rinta muistuttaa koko ajan sairaudesta, jonka haluaisi mieluummin unohtaa. 
 

"Häpeän tunne voidaan pyrkiä kätkemään, mutta se muokkaa tietoisesti ja tiedostamattomasti ihmisen ajattelua, tunteita ja käyttäytymistä. Häpeän tunnustamista muille ihmisille voidaan pitää osoituksena heikkoudesta, vaikka se saattaisi herättää muissa vain myötätuntoa. Naisesta voi tuntua hyvin häpeälliseltä kertoa, että hän häpeää yksirintaista tai rinnatonta kehoaan, ja että jokainen nähty rintaliivimainos ja kesämekkokampanja viiltää sisintä. Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä johtaa usein seksuaalielämän ongelmiin, tyypillisimmillään haluttomuuteen. Kun ei ole halua, niin ei myöskään tarvitse kohdata seksuaalisella tasolla kehollista poikkeavuuttaan. Tuntuu helpommalta pyrkiä kieltämään ja torjumaan seksuaaliset tarpeet  kuin kohdata häpeä, johon liittyy kelpaamattomuuden kokemus." - Allekirjoitan tämän. Tunnen suurta myötätuntoa (myötähäpeää?) kaikkia itseään häpeäviä kohtaan, ja tunnustan, etten voi itsekään olla häpeämättä omaa karuuttani, vaikkei sitä ehkä tarvitsisikaan hävetä, jos järjellä asiaa ajattelisi. Ruman ja epäluonnollisen yläruumiin näyttäminen muille ei ole mukavaa, enkä tee sitä mielelläni. Se, että haluaa olla normaali tai ainakin suunnilleen normaali on kai ihan normaalia? 

Rechardtin ja Ikosen (1994) artikkelissa kolahti erityisesti seuraava kohta: "Häpeä on usein kätkettyä. Jotta sitä voitaisiin käsitellä, sen olemassaolo on ensin osoitettava. Helpoimmin havaittavia ovat häpeän seurannaiset ja sen välttämismenetelmät; eräitä näistä ovat ruumiilliset reaktiot: punastuminen, hikoilu ja vapina, lamaantuminen, apatia, liikapuheliaisuus, liikaesiintyminen, häpeämättömyys, piittaamattomuus ja kyynisyys." - Hikoilua ja punastumista aiheuttavat toki muutkin tekijät...

 

Talman ja Äyhön opinnäytetyön (2011) hotkaisin myös saman tien, vaikka osa siitä olikin vanhan kertausta. Tutkimissaan tutkimuksissa oli kuitenkin myös uutta: "Syöpähoidon arviointi on tavallisesti keskittynyt tuloksiin, kuten hoitovasteeseen, uusiutumis- ja selviytymislukuihin sekä oireiden kontrollointiin kemoterapian ja/tai sädehoidon aikana. Liian vähälle huomiolle ovat jääneet syövän ja syöpähoitojen vaikutukset muun muassa seksuaalisuuteen ja potilaan kehonkuvaan. Vasta viime aikoina tutkijat ovat alkaneet tutkia, miten rintasyöpäpotilas kokee oman seksuaalisuutensa, seksuaalielämänsä, minäkuvansa sekä parisuhteensa mahdollisesti muuttuneen diagnoosin saamisen ja hoitoprosessin aikana sekä jälkeen. Tähän päivään mennessä tutkimustulokset viittaavat, että syövällä ja syöpähoidoilla saattaa olla pitkäaikaisia haitallisia vaikutuksia naisen seksuaalisuuteen. Näitä ovat muun muassa sukuelinten alentunut toiminta tai niiden toiminnan menettäminen, fyysinen heikkous, voimattomuus, sosiaalinen eristäytyminen, alentunut kehonkuva ja itsetunto sekä hoitojen vaatima aika ja raha. (Beale ym. 2009, 2536; Drosdol ym. 2008, 613; Banks ym. 2005; Beck ym. 2005; Blacker ym. 2005, 440; Pinto ym. 2004, 181.)"
 

"Rintasyöpädiagnoosin ja rinnan menettämisen vaikutukset naisellisuuteen ja seksuaalisuuteen riippuvat hyvin paljon siitä, miten tärkeäksi osaksi seksuaalisuutta nainen rintansa kokee ennen rintasyöpädiagnoosia. Ennen rintasyöpädiagnoosia rintansa seksuaalisuuden kannalta merkittäviksi kokeneet naiset kertovat seksuaalisuutensa kärsineen rinnanpoiston myötä. Varsinkin rintojen ja nännien hyväilystä seksuaalista nautintoa saaneet naiset kokevat rinnanpoiston vaikuttaneen seksuaalisuuteen negatiivisesti. (Kiemle & Marshall 2005, 165.)"
 

"Rintasyöpähoitoja saaneista naisista 20-60 prosenttia häpeää näyttää kehoaan tai arpiaan ja tuntee olonsa hoitojen myötä muuttuneessa kehossaan epämukavaksi vielä jopa kahden vuoden kuluttua leikkauksesta (Pinto ym. 2004, 181). Rinnan osa- tai kokopoiston jälkeen lähestulkoon jokaisella naisella on jonkinlaisia tuntemuksia liittyen naiseuteensa (Brown ym. 2001, 522)."

"Rintasyöpää sairastavat naiset saattavat diagnoosinsa ja hoitojensa vuoksi kärsiä monenlaisista fyysisistä ja psyykkisistä vaikutuksista hoitopolun kaikissa vaiheissa. Haitalliset vaikutukset erityisesti seksuaalisuuteen voivat johtua rakenteellisista ja/tai hormonaalisista muutoksista naisen kehossa. (Avis ym. 2005, 87)"
 

"Naisten seksuaalisuuteen vaikuttavat syöpään käytettävät hoitomuodot. Näitä hoitoja ovat kirurgiset hoidot, solunsalpaaja-, hormoni- ja sädehoito. Sivuvaikutukset näillä hoidoilla ovat muun muassa hormonaaliset muutokset ja niistä johtuva limakalvojen kuivumisen aiheuttama kivulias yhdyntä, pahoinvointi, hiustenlähtö, väsymys, erilaiset arvet ja kiinnikkeet sekä käsivarren krooninen turpoaminen. Nämä sivuvaikutukset vaikuttavat ihmisen seksuaaliseen halukkuuteen. Halukkuutta vähentää myös sairauden tiedostaminen ja kuoleman tiedostaminen. (Avis ym. 2005, 87; Bukovic ym. 2008, 29; Hautamäki-Lamminen ym. 2008, 152, 159.) Rintasyöpähoitoja saaneiden elämänlaatua selvittäneen tutkimuksen mukaan pelkästään leikkaushoitoa saaneilla potilailla oli vähemmän seksuaalitoimintojen häiriöitä kuin esimerkiksi yhdistelmähoitoa saaneilla. Sytostaattihoitoa saaneilla naisilla esiintyi eniten seksuaalitoimintojen häiriöitä, muun muassa limakalvojen kuivuuden takia. (Belin ym. 2004, 383; Blacker ym. 2005, 440.)"

Tutkimustieto vahvistaa kokemuksellisen tiedon oikeaksi tässäkin asiassa. Ja taas kerran huomasin, ettei ketään kiinnosta sinkkujen tilanne, vaan joka välissä puhutaan parisuhteista ja partnereista...

Lähteet:

http://rinnankorjausleikkaussyovanjalkeen.blogspot.fi/ 
Eero Rechardt ja Pentti Ikonen 1994. Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana. Duodecim 1994;110(3):278. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079

Milla Talman & Niina Äyhö 2001. Rintasyövän vaikutukset seksuaalisuuten. Opinnäytetyö. Turun AMK. (lainaukset s. 24-26) http://lssy-hanke.turkuamk.fi/Talman%20_Ayho_opin.pdf
- Kannattaa ehdottomasti tutustua myös Katja Hautamäki-Lammisen väitöskirjaan, josta kerroin väitöstilaisuudessa oltuani.