tiistai 3. joulukuuta 2013

Uinu, uinu, syöpäsoluni

Lukeva ei tieltä eksy. Tällä kertaa lukutoukka löysi omakohtaisen ja siksi erityisen mielenkiintoisen katsausartikkelin Duodecim-lehdestä, josta lainaan nyt tekstiä ja yhden kuvan tähän blogiini:

"Kasvaimen uinumista esiintyy muun muassa melanoomissa, munuaiskarsinoomissa ja non-Hodgkin-lymfoomissa, mutta etenkin rintasyövälle myöhäinen uusiutuminen on ominaista. Rintasyöpä voi uusiutua jopa vuosikymmenien kuluttua alkuperäisen kasvaimen hoidosta. Varhaisvaiheessa primaarikasvaimesta irtoaa verenkiertoon syöpäsoluja, joista osa kykenee kiinnittymään uuteen kohdekudokseen ja välttämään ohjelmoituneen solukuoleman. Tämä tila tarkoittaa kasvainsolujen uinumista (dormancy), jossa solusykli on joko pysähtynyt tai solujen jakaantuminen ja kuolema ovat keskenään tasapainossa. Syöpäsolujen geneettisen monimuotoisuuden vuoksi emokasvaimesta erkanevat solut ovat keskenään erilaisia. Osalla erkanevista soluista katsotaan olevan kasvainkantasoluille ominainen jakautumiskierto, joka tuottaa uuden kantasolun ja yhden heterogeenisemman tytärsolun. Epigeneettiset tekijät sekä mikroympäristön erilaiset kasvutekijät ja kemokiinit toisaalta edesauttavat immunologista muokkausta. Uinumistilan päättyminen ja sitä seuraava kasvupyrähdys voi olla seurausta angiogeneesin käynnistymisestä (angiogenic switch)."

"Termin dormancy, kasvaimen uinuminen (myös lepotila) otti 1900-luvun puolivälissä ensimmäisenä käyttöön patologi Rupert A. Willis. Pelkästään kliinisiin löydöksiin perustuvan määritelmän mukaan uinuminen on pitkittynyt piilevä jakso - vähintään viisi vuotta - potilaan primaarikasvaimen hoidon ja ensimmäisen uusiutuman välillä (Hadfield 1954). Uinumisen esiintymistä ei kuitenkaan varmuudella tunneta. Rintasyövän uinumistapausten osuus on kaksinkertaistunut 40 vuodessa, kun mittarina on käytetty 20 vuoden seurantatietoja eri aikakausina (Klein 2011). Nykyisin kasvaimen uinumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa syöpäsoluja on elimistössä, mutta niitä ei pystytä kliinisesti havaitsemaan (Paez ym. 2011). Tämän lepotilan päättymiseen vaikuttavia mekanismeja tunnetaan vajavaisesti (Fehm ym. 2008)."

Kuva: Strien ym. 2013
"Monet syöpäkasvaimet uusiutuvat paikallisesti tai etäpesäkkeinä. Noin 25-40 % rintasyövistä uusiutuu, osa jopa vuosikymmeniä emokasvaimen hoidon jälkeen. Uusiutumisriskin on todettu noudattavan kaksipiikkistä käyrää. Ensimmäinen uusiutumispiikki havaitaan noin 18 kuukauden kuluttua primaarileikkauksesta ja seuraava noin 5-6 vuoden kuluttua. Jälkimmäistä piikkiä seuraa n. 15 vuoden tasannevaihe (Demicheli ym. 1996). Uinumisen edellytyksenä on pidetty emokasvaimen kykyä lähettää varhaisessa vaiheessa soluja muualle elimistöön. Alkuperästään irronneet ja hajautuneet kasvainsolut ovat osin lepotilassa, eikä niiden kasvu ole lineaarista. Minimaalisten syöpäjäänteiden, yksittäisten kasvainsolujen tai pienten kasvainsoluryhmien kromosomaalisia ja geneettisiä muutoksia tunnetaan jo paremmin." 

"Erot estrogeenireseptoria ilmentävän (ER-positiivisen) ja reseptorinegatiivisen (ER-negatiivisen) kasvaimen uusiutumisessa tunnetaan rintasyövän osalta hyvin. ER-positiivisilla kasvaimilla on pienempi riski uusiutua viiden vuoden kuluessa diagnoosista kuin ER-negatiivisilla tuumoreilla. Tämän jälkeen vuosittaisen uusiutumisen riski on ER-positiivisilla kasvaimilla kuitenkin suurempi, ja uusiutumiskäyrät kohtaavat toisensa 15 vuoden kuluttua. Erojen taustalla voivat erilaisen uinumisen lisäksi olla myös muut solujen kasvunopeuteen vaikuttavat tekijät."

"Lääkehoito solunsalpaajien ja tamoksifeenin yhdistelmällä vähentää rintasyövän uusiutumisriskiä ja parantaa ER-positiivisten rintasyöpäpotilaiden eloonjäämistä. Vaikutus on nähtävissä jo viiden vuoden aikana sekä sen jälkeen (EBCTCG 2005). Tamoksifeeni aktivoi p38-signalointia, ja siten kasvainsoluja voisi ohjata uinumaan tai estää niitä aktivoitumasta. p38-inhibiittoreiden arviointi kliinisissä tutkimuksissa on käynnissä ainakin hematologisten maligniteettien hoidossa. Antiestrogeenihoito saattaa kuitenkin indusoida kasvainsoluihin ER-fenotyypin, minkä seurauksena vaste tälle hoidolle heikkenee (Sabnis ym. 2010)."

"Trastutsumabi on hyvä esimerkki signaalin välitykseen kohdennetuista vasta-aineista, joilla on rintasyövässä saatu erinomaisia hoitotuloksia. Käynnissä on ERBB2-positiivisten potilaiden TEACH-tutkimus, jossa tutkitaan eri aikaväleillä annetun ERBB2:n estäjän lapatinibin vaikutusta uinuviin mikrometastaaseihin (Goss ja Chambers 2010)."

"Angiogeneesin estäjä bevasitsumabi on muutamien kasvaintyyppien osalta auttanut levinneen taudin hoidossa. T-soluvälitteinen immuniteetti säätelee uinumista, ja jopa rokottamista voidaan kaavailla estämään uinuvien kasvainsolujen heräämistä!"

"On mahdollista, että kaikilla rintasyöpäpotilailla on pieni määrä syöpäsoluja jossakin elimistössään. Näiden solujen kasvu on yleensä isännän kontrolloimaa. Uinumiseen ja uusiutumiseen vaikuttavien mekanismien selviäminen mahdollistaa lääkekehityksen. Uusilla lääkkeillä uinuvat kasvainsolut voidaan eliminoida ja metastasointi estää. Folkman ja Kallui (2004) ovat kutsuneet tätä kroonisen sairauden hallinnan "toiminnalliseksi parantamiseksi"."

"Kasvaimen uinumisilmiötä luonnehtivat veressä kiertävät ja luuytimessä uinuvat syöpäsolut, jotka ovat elossa vuosia primaarisen hoidon jälkeen ilman kliinisiä syövän oireita (Uhr ja Pantel 2011). Luuytimen syöpäsoluja ympäröivä mikroympäristö muodostaa "metastaattisen turvapaikan", minkä tutkiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin yksittäisten syöpäsolujenkin. Uinumista matkivista kokeellisista malleista olisi hyötyä."

Kannattaa lukea koko juttu, jos asia kiinnostaa, jätin siitä nimittäin pois pitkät pätkät. Toivotaan unisia aikoja meidän kaikkien elimistöissä uinuville syöpäsoluille!


Lähde:

Leena Strien, Kristiina Joensuu ja Päivi Heikkilä 2013. Kasvainsolujen uinuminen.
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 129; 21: 2245-2252.

6 kommenttia:

  1. Jep, tässäpä taas vähän toivottomaltakin tuntuvaa tutkimusta sairastajalle. Toivottavasti tämä kuitenkin auttaa tutkijoita ja hoitavia tahoja eteenpäin. Syöpä on ihmistä ovelampi eikä oma immuunipuolustuskaan toimi aina toivotulla tavalla vaan voi ryhtyä syövän palvelukseen. Aihetta sivuttiin myös uusimmassa Syöpä-lehdessä 5/13, s.20-21.

    Joskus aiemminkin luin noista uinuvista syöpäsoluista. Ihan luuytimeen koskee kun asiaa ajattelee. Itselläni hoidot ovat vasta alussa mutta on ilmeisesti niin että soluja voi jäädä henkiin tai ainakin Ruususen uneen hoidosta huolimatta. Tuo estrogeeniasiakin vähän hirvittää eli nahdollinen Tamofen-resistenssi.

    Eipä tosiaan auta kuin iloita ja nauttia tästä päivästä - koskaan ei tiedä, milloin syöpä pomppaa taas. Pitkiä unia sille toivotan puolestani myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! En ole vielä saanut uutta Syöpä-lehteä hyppysiini, mielenkiintoisia juttuja siellä siis odotettavissa.

      Tämä artikkeli antoi minulle tiettyjä selityksiä siihen, miten oma tautini on todennäköisesti käyttäytynyt elimistössäni. Hormonipositiiviset syöpäsolut uinuivat vuosikausia Ruususen untaan, mutta heräsivät sitten todennäköisesti elimistössäni edelleen voimissaan olleiden estrogeenin ja progesteronin vuoksi (ne on tässä artikkelissakin mainittu suurimpina "herättäjinä") ja innostuivat sitten uudestaan kasvamaan - tuloksena tokalla kerralla neljä pientä kasvainta, onneksi vain paikallisesti (toivottavasti).

      Hormoneille superherkkiä (melkein 100 % molemmat naishormonit minun syöpäsoluissani) uinailijoita voi toki olla (ja varmaan onkin) edelleen jossain päin kroppaani, ja siksi on nyt omassa tapauksessani tärkeää pitää koko kropassa naishormonitasot alhaalla, jotta saavat nukkua rauhassa tulevaisuudessakin.

      Poista
  2. Minun syöpäni on sataprosenttisesti er- ja pr-hormonireseptoripositiivinen. Iän suhteen olen lähellä vaihdevuosia mutta jostain syystä ne eivät vielä ole minulle tulleet. Ainakaan oireiden puuttumisen perusteella. Tervetulleita olisivat. Siitä huolimatta estrogeenia muodostuu myös vanhemmilla naisilla rasvasoluissa, opiskeluajoilta muistan sanotun että postmenopausaalisten naisten sietäisi olla vähän pullukoita. Mitenkähän meidän syöpäläisten kanssa?

    Tämän tutkimuksen valossa on helppo ymmärtää, miksi antihormonihoitoa suositellaan nykyään jopa 10 vuodeksi. Ellei sitten saa tuota ER-fenotyyppiä riesakseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei taas! Mulla on juuri tuosta syystä nyt jatkohoitona Procren-piikit kerran kuussa (lopettavat munasarjojen estrogeenituotannon ja aiheuttavat ihan kunnon vaihdevuosivaivat) sekä post-menopausaalisten käyttöön tarkoitettu letrotsoli, joka on aromataasin estäjä eli lopettaa kaikkialla muualla tapahtuvan estrogeenin tuotannon. - Eli estrogeenejä nolla!

      Poista
  3. Minä en vielä tiedä, kumpaa saan (Tamofen vai letrotsoli) ja otetaanko hormonipitoisuusverikokeita edes. Turhan etuajassa siis hätäilen. Mietin tietysti, miten hormonit tällä hetkellä syövän etenemiseen ja lymyilyyn vaikuttavat. Eipä taida miettimällä parantua se.

    Samoin mietin sitä, miten olisi käynyt jos viisi vuotta sitten olisi poistettu kohdun lisäksi myös munasarjat. Luultavasti olisin hormonikorvaushoidon kuitenkin pyytänyt eli ojasta allikkoon olisi sekin tie vienyt.

    Huomenna tapaan onkologin ja voisin jotain kysellä. Jotain munasarjojen toiminnan lakkautuksesta hänelle ensi kerralla mainitsinkin mutta jäin siihen käsitykseen ettei niin tehdä. Ehkä aika tekee tehtävänsä minun hormonitehtailulleni. Isoäitini äiti tosin taisi vielä synnyttää tässä iässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vielä! Premenopausaalisilla ekakertalaisilla "hormonihoidot" aloitetaan yleensä aina tamofeenilla. Minä söin sitä jo aiemmin viisi vuotta ja tulin todennäköisesti resistentiksi sille (tai siis syöpäsoluni tulivat resistenteiksi sille), siitä syystä minulla on nyt letrotsoli käytössä. Olin vielä sytostaattihoitojen jälkeenkin premenopausaalinen, siksi piti ottaa lisähoidoksi Procren.

      Poista