Hormonikorvaushoitoa!

Kyllä vaan, mutta ei toki estrogeenin, vaan tyroksiinin. Sain tänään sisätautilääkäriltä vahvistuksen siihen, mikä on työterveyslääkärin määräämien labrojen pohjalta tiedetty jo toukokuusta asti: kaiken muun hauskan lisäksi minulla on nyt sitten virallisesti diagnosoitu myös kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi. Se on hyvin yleinen sairaus: kilpirauhasen vajaatoimintaan tarkoitettua tyroksiini-lääkettä käyttää Suomessa lähes 240 000 hekilöä (yli 4 % väestöstä). Se on naisilla neljä kertaa yleisempi kuin miehillä. Suurin osa potilasta on myöhäisessä keski-iässä tai sitä vanhempia, mutta sairaus voi ilmaantua nuoremmillakin; useimmiten hypotyreoosiin sairastuu keski-ikäinen nainen.

Liian "laiska" kilpirauhanen hidastaa aineenvaihduntaa ja aiheuttaa mm. seuraavia oireita (jollaisia voi toki aiheutua muistakin syistä):

• väsymys
• painonnousu, turvotus
• ummetus
• palelu
• vähentynyt hikoilu
• muistihäiriöt
• heikkous
• ihon ja hiusten kuivuus
• hidas puhe, hitaat liikkeet
• kalpeus

Tai sitten käy niin, ettei muilta taudeiltaan, oireiltaan ja lääkkeiltään tajua itse ollenkaan epäillä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Etenkin, jos esim. hormonienpoistolääkkeet vaikuttavat hikoiluasiassa juuri päinvastaiseen suuntaan, vaikka muuten osa oireista onkin samantyyppisiä kuin vaihdevuosioireet. Väsymyksestä taas voi syyttää milloin mitäkin, unenpuutetta nyt ainakin. Itse en olisi ainakaan tajunnut, että minulla voisi olla tällainen vaiva, mutta työterveyslääkärin rutiinisti määräämät labrat ovat lahjomattomia: sekä touko- että joulukuussa otetuissa labratuloksissa oli sama tuomio, yli viitearvojen oleva tyreotropiini eli nk. TSH-arvo. Kilpirauhasen vajaatoiminta on helppo tutkia verikokeilla: TSH nousee vajaatoiminnassa, ja useimmiten samanaikaisesti veren tyroksiini-hormonin (T4V) pitoisuus alenee: "Kun kilpirauhasen tuottaman tyroksiinin määrä alkaa vähetä, aivolisäke huomaa sen pian. Se lisää TSH:n tuotantoaan, jotta lisääntynyt hormonin määrä piiskaisi kilpirauhasta tuottamaan enemmän tyroksiinia."

Hyvin tavallinen ja helposti hoidettava vaiva onneksi tämä uusin tautini: "Kun on varmistunut, että kyseessä on hoitoa vaativa kilpirauhasen vajaatoiminta, aloitetaan puuttuvan hormonin korvaava hoito tyroksiinilla, lääkenimeltäänkin Thyroxin. Se ei ole varsinainen lääke, vaan ihan samaa ainetta, jota normaalisti toimiva kilpirauhanen tuottaa tarvittavan määrän itse. -- Tyroksiinilääke otetaan aamuisin yhtenä annoksena mieluiten tyhjään vatsaan vähintään kymmenen minuuttia ennen aamupalaa. Myös ajoitus muiden lääkkeiden kanssa on tärkeää. Esimerkiksi rauta- tai kalkkilääkitys saattaa heikentää kilpirauhashormonin imeytymistä, minkä takia tyroksiinin ja näiden valmisteiden ottamisen välissä täytyy pitää neljän tunnin tauko."

Jotta elimistö sopeutuisi hyvin lisääntyvään kilpirauhashormonin vaikutukseen, hoito aloitetaan pienellä annoksella.Itse aloitan huomisaamuna kaikkein pienimmällä eli 25 mikrogramman tabletilla. Otan aluksi yhden päivässä (aamussa) ensimmäisen kuukauden ajan, ja jos tietynlainen uuvuttava väsymys (iltaisin "ramasee" ihan kummallisesti, vaikka olen hyvässä kunnossa muuten - luulin sen johtuvan estrogeenin puutteesta, mutta syyllinen taitaa ainakin osaksi ollakin tyroksiini), ummetus (johon ei kuitupitoinen ruokavalio ole auttanut) ja muut tämän oireiston oireet eivät ala hellittää, vaihdan annostuksen kahteen tablettiin. Kalkki-D:t siirrän suosiolla iltaan, ne kun taitavat aiheuttaa väsymystä. Kontrollilabrat otetaan huhtikuussa. Sopiva tyroksiiniannos räätälöidään TSH-arvon perusteella, joka pyritään säätämään viitearvojen alarajoille eli tasolle 1–2 mU/l. Minun TSH-arvoni oli joulukuussa 4,5 (maksimi saisi ao. testillä olla tasan neljä); ei siis ihme, että on väsyttänyt, vaikka en ole sitä väsymykseltäni jaksanut edes valittaa - paitsi kotona lapsille.

Halusin naputella ihan oman tarinansa tästä kahdestakin syystä: vaiva on todella yleinen (etenkin meillä keski-ikäisillä naisilla!), eikä sitä jostain syystä seurata (ainakaan minulla ei ole seurattu) onkologian puolella (kuten ei muuten kolesteroliakaan), ja koska hoitamattomalla kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnalla voi olla vakavia seurauksia: "Hoitamaton vajaatoiminta on suurempi sydän- ja verisuonitautien riskitekijä kuin liikunnan puute, ylipaino tai tupakointi. Vastaavasti pitkään jatkuva liikatoiminta altistaa potilaan sydämen rytmihäiriöille ja osteoporoosille." Minun tapauksessani tämänpäiväinen lääkärini arveli viime vuonna samoin työterveyshuollon rutiinilabratutkimuksissa huomatun huonontuneen "huonon" LDL-kolesterolin saattavan parantua jo sillä, että saadaan tyroksiinin avulla kilpirauhanen ja aineenvaihdunta normalisoitumaan, kilpirauhashormonit kun vaikuttavat myös kolesteroliin. 

Ihminen on kyllä tosi ihmeellinen ja monimutkainen systeemi - ja kaikki todellakin vaikuttaa kaikkeen!

Kuva: http://www.nettiet.fi/teemat/terveys/art6213-Nain-hoidat-kilpirauhasen-hairioita.html

Hyviä kilpirauhaslähteitä, joita olen lukenut ja joista olen napsinut tietoja tähän:

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00667
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=snk03132
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/kilpirauhanen_kaasuttaa_tai_jarruttaa
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/kilpirauhanen_kuntoon
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/kilpirauhasen_toimintahairiot
http://www.nettiet.fi/teemat/terveys/art6213-Nain-hoidat-kilpirauhasen-hairioita.html 
http://www.kilpirauhasliitto.fi/index.php/kilpirauhassairaudet/vajaatoiminta.html

Kriisin kautta!

Niin mukavaa kuin olisikin hoitaa hommat "Ilon kautta!", ei se aina onnistu. Kriisejä tulee väistämättä välillä eteen, ja sitten mennäänkin kriisin kautta. Ei helppo, mutta ei aina välttämättä ihan huono reitti sekään.

Olen tässä pakkaspäivien ja -iltojen ratoksi lukenut yhden hyvän kirjan - taas vaihteeksi. Toki olen myös käynyt töissä, jumpissa, parissa tilaisuudessa syöpäyhdistyksellä sekä tehnyt läjäpäin kotihommia tällä viikolla. Siinä, missä joidenkin siskojen rintasyöpäblogeista on tullut "reeniblogeja", uhkaa omani muuttua kirjablogiksi. Jos kirjat eivät iske, kannattaa vaihtaa kanavaa, tai siis nettisosoitetta. Koska uskon, että joku muukin samassa suossa rämpivä kaipaa hyvää luettavaa, jatkan toistaiseksi valitsemallani tiellä.

Uusin tuttavuuteni on Kaija Maria Junkkarin "Naiseksi joka olet". Luin Kaijan kirjat väärin päin, tämä olisi pitänyt varmaan lukea ennen Naisen parhaita vuosia. Hyviä kirjoja molemmat keski-iän kriisissä eläville.

Vaikka Kaija Maria ei syöpää ole sairastanutkaan, oma kokemus vakavasta sairaudesta (aivokasvain) hänelläkin on, ja hän kirjoittaa siitä näin (s. 14): "Vakava sairaus ja leikkaus ovat tehneet minut uudella tavalla tietoiseksi elämän särkyneisyydestä, arvaamattomuudesta ja kauneudesta; nekin olennaisia keski-iän teemoja. En olisi koskaan valinut tällaista prosessia vapaaehtoisesti. Toisaalta en haluaisi olla ilman sitä.; jostakin syystä tämä on ollut minun tieni. Jung onkin viisaasti sanonut, että suurimmat mahdollisuudet ihmisenä kasvamiseen ovat juuri syvimpien kriisien ja kipujen kohtaamisessa." Yhdyn tällä nykyisellä kokemuksellani täysin Kaijaan ja Carl Gustav Jungiin. (Junkkari siteeraa Jungia monissa kohdissa; jungilaisen psykologian mukaan elämän suurin haaste on tulla omaksi, aidoksi itsekseen. Kyseessä on kehitysprosessi, joka ei suinkaan tapahdu itsestään vaan vaatii aktiivista vuoropuhelua piilotajunnan kanssa.)

Keski-iän siirtymäkausi voi Junkkarin mukaan olla aluksi hyvin tuskallinen (s. 31): "Usein joku ulkoinen tapahtuma sysää ihmisen kriisiin. Jotain tapahtuu, tai jää tapahtumatta, ja ihminen löytää itsensä tilanteesta, jossa entiset sopeutumiskeinot eivät välttämättä enää päde. Tyypillisiä tunteita tässä vaiheessa ovat tyhjyyden, menetyksen ja masennuksen tunteet. Ihminen saattaa kokea tulleensa koko elämän huijaamaksi. Keski-iässä hän tulee uudella tavalla tietoiseksi omasta kuolevaisuudestaan ja rajallisuudestaan." Niin totta tämäkin.

On lohduttavaa lukea, että helppoa ei ole muillakaan (s. 43-44): "-- Keski-iän kriisiin voi liittyä todella paljon kärsimystä. Ihminen joutuu kohtaamaan omat pahimmat pelkonsa ja käymään läpi henkilökohtaisen pimeyden. Jung lohduttaa vaikeassa kriisissä olevia sillä, että mitä pahempi kriisi, sitä kestävämpi ja antoisampi lopputulos."

Lohdullista on myös se, että pikku hiljaa kriisi kuitenkin alkaa helpottaa (s. 121): "Kun nainen keski-iän muutoksen myötä ei enää suostu vääristyneisiin ja kahlehtiviin ihmissuhteisiin, valtava määrä energiaa jää aitojen yhteyksien kehittämiseen muiden ihmisten kanssa. -- Itseään arvostava nainen oppii pitämään itsestään huolta eikä suostu enää itsensä tai muiden sortamaksi. Hänessä on toisaalta hellyyttä, lämpöä ja huomaavaisuutta, toisaalta voimaa, jämäkkyyttä ja rohkeutta. Hän on erillinen ihminen, joka juuri siksi pystyy läheisiin, aitoihin suhteisiin niin miesten kuin naistenkin kanssa."

Keski-iässä ihmisen on tärkeää tajuta elämän rajallisuus ja nykyhetken merkitys (s. 164): "Meidän suurena harhanamme on asettaa jatkuvasti itsellemme valtavia tavoitteita, joiden saavuttamisen jälkeen toivomme sen "varsinaisen" elämän viimeinkin alkavan. Niinhän ei käy, koska elämä on tässä ja nyt. Suuntautumalla tulevaisuuteen etsien sieltä täyttymystä olemme saattaneet jo ohittaa sen, mitä etsimme."

Sitku-elämä ja suuret suunnitelmat eivät ole ratkaisu kriisin selättämiseen, vaan elämästä pitää oppia nauttimaan tänään, tässä ja nyt, ihan tavallisessa arjessa.


Lähde:

Kaija Maria Junkkari 2000. Naiseksi joka olet. Kirjapaja.



PS. Pieniä suunnitelmia vielä lopuksi: 

Vertaistukiryhmä rintasyöpään sairastuneille Tampereella:
 
Rintasyöpäpotilaille tarkoitettu keskusteluryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa tiistaisin klo 17.00–18.30. Ryhmä kokoontuu Pirkanmaan syöpäyhdistyksen toimitiloissa Tampereella osoitteessa Hämeenkatu 5 A, 8. krs. Ei ennakkoilmoittautumista. Ensimmäinen tapaaminen tiistaina 21.1.2014. Tervetuloa mukaan!

Syöpä tuo jännitystä elämään - koska syöpä.

"Vuosittain syöpään sairastuu vajaat 30 000 ihmistä, joista kaksi kolmasosaa paranee. Tällä hetkellä Suomessa elää reilut 240 000 ihmistä, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa sairastaneet syövän. Tulevaisuudessa määrä on yhä suurempi."  (http://yle.fi/uutiset/onko_syopa_edelleen_tabu/7014366) Ajankohtainen kakkonen pureutuu nyt tammikuussa tärkeään aiheeseen, kannattaa katsoa. Koska syöpä.

Syöpä-sana ei jätä ketään kylmäksi. Se pelottaa ja saa mielen täyttymään kaikesta kauheasta. Mitään hyvää siitä ei taida kenellekään tulla ihan heti mieleen. Jännitystä elämäänsä kaipaavalle syöpä sopii - eipähän ole enää elämä tylsää diagnoosin saamisen jälkeen, eikä itsestään selvää. Päinvastoin, jokainen päivä, viikko, kuukausi, vuosi ja vuosikymmen ovat erityisiä. Vaikka ihmisen elämä voi päättyä esimerkiksi onnettomuudessa hyvinkin nopeasti, ei syövän aiheuttamaa pitkäaikaista jännitystä, pelkoa ja erityislaatuisuutta taida voittaa mikään. Koska syöpä.

Syöpä on aina, iästä ja taudin laadusta riippumatta, jotenkin erityisen traagista, kauheaa ja käsittämätöntä. Miksikähän? Miksi paitsi me sairastuneet, myös terveet ihmiset pelkäävät syöpää ja ehkä jossain määrin meitä syöpäläisiäkin? Pelätäänkö kuitenkin syövän tarttuvan, vaikka tiedetään, että se ei tartu? Ennen vanhaan syöpädiagnoosi oli nopean kuoleman synonyymi, eikä sen kalmalta ja kolkolta kalskahtava maine ole tainnut vielä 2010-luvullakaan parantua, vaikka hoidot kehittyvät koko ajan ja suuri osa syöpäpotilaista paranee. Koska syöpä.

Jännitystä ja pelkoa aiheuttavat paitsi syöpädiagnoosi, myös erilaiset tutkimukset ja hoidot. Kuvantamismenetelmiä on nykyisin jos jonkinlaisia, ja vaikka ne ovatkin aikaisempaa vaarattomampia, ei niiden aiheuttama jännitys ole lientynyt: ennen, paikan päällä ja jälkeen pelottaa. Labroja otetaan joka välissä, olivat suonet esillä tai eivät: moni syöpäpotilas alkaa pikku hiljaa hoitojen edetessä tuntea itsensä neulatyynyksi. Sytostaattien ja sädehoidon kamaluus tiedetään ja tunnetaan - vaikkei niistä olisi itsellä mitään kokemusta, ja etenkin, jos on. Uudestaan ei monikaan meistä haluaisi samaa kokea. Ja aika moni meistä silti kokee. Koska syöpä.

Ja vaikka syövästä paranisi, jatkuu pelko: seurantapäivän alla alkavat unet kummasti heikentyä ja outoja tuntemuksia tuntua siellä sun täällä: se on varmasti "sitä". Syöpä-sanaa ei seurannan alla uskalla edes sanoa ääneen, ettei se vaan lietsoisi "sitä" entisestään. Kun postilaatikkoon on kolahtanut kutsu kuvauksiin, alkaa sietämätön odotus, joka ei pääty ennen kuin on varmistunut, ettei tauti ole uusinut. Ennen vapauttavaa tuomiota uskoisin useimpien meistä pelkäävän ja jännittävän aivan kauheasti, vaikka niin oma järki kuin muutkin kuinka yrittäisivät vakuuttaa, ettei ole mitään hätää. Vaan kun on. Jännitystä ja pelkoa ja hätää on. Koska syöpä.

Uusia pelon ja jännityksen aiheita pulpahtaa esiin syöpämatkan edetessä. Itselläni hakkasi sydän muutaman ekstralyönnin tämän viikon maanantaina, kun soitin plastiikkakirurgian jonohoitajalle ja kyselin korjausleikkauksestani. Yllätyksekseni sain hoitajalta tietooni jo leikkauspäivänikin: 19.3. olisi tarkoitus jännityksen ja pelon - mutta myös toivon - sekaisin tuntein uskaltautua heti aamuvarhaisella Taysin täysihoitoon noin viikoksi. Sitä ennen tehdään kuitenkin vielä monenlaisia tutkimuksia. Mammografian ja ultran lisäksi selvitetään mahdollista tukostaipumusta, vatsan verisuonia ym. Jännitystä on siis odotettavissa ihan lähiviikkoina. Koska syöpä.

PS. Aika vähän näkyy katukuvassa Paola Suhosen suunnittelemia vihreitä Syöpä-kasseja. Uskaltaisitko sinä kantaa Syöpää mukanasi?


Katso myös: http://yle.fi/uutiset/joka_kolmas_suomalainen_sairastuu_syopaan/7014338 löytyvä video.

Syöpä pois syömällä?

Meillä syöpäläisillä syömiseen ja juomiseen taitaa liittyä aina jossain määrin syyllisyyttä ja epätietoisuutta: Olenko saanut syövän syömällä liikaa tai liian vähän jotain? Jos, niin mitä? Jos osaisin vastata näihin aukottomasti, saisin varmasti seuraavan Nobelin palkinnon.

Ostin viime viikolla kirja-alesta Ruokavalio ja syöpä -kirjan, ja olen ahminut sitä harmaiden talvipäivien ratoksi isoja annoksia päivittäin. Toivottavasti tämän ahmimisen vaikutukset olisivat positiivisia, vaikka liikunta onkin ahmimisen vuoksi jäänyt aika vähälle... Kanadalaistutkijoiden jo vuonna 2005 kirjoittama kirja on mielenkiintoinen, joskaan ei varmaan ihan kaikilta osin enää ihan tuore. Perusasiat ovat varmaan kuitenkin ihan ok.:  

"Kun todennäköisyys kuolla hain hyökkäykseen on yksi 280 miljoonasta ja lento-onnettomuudessa yksi 3 miljoonasta, on todennäköisyys sairastua syöpään yksi kolmesta. Yleistajuinen teos kertoo, miten ja miksi syöpä syntyy. Millainen on ravitsemuksen merkitys syövän ehkäisyssä ja hoidossa? Miksi tietyt ruoka-aineet - kaalit, sipuli, tomaatti, kurkuma, suklaa, viini ja vihreä tee - ovat syöpäsolujen vihollisia? Miten päivittäisessä elämässä voi pienillä ja suurilla valinnoilla ehkäistä syövän syntyä?" (kirjan nettiesittely)

Tässä muutama oma poimintani kirjasta: 

"Kun ymmärtää, mitä syöpä on, oppii käyttämään hyväksi sen heikkoja kohtia, ja se on helpompi pitää loitolla." (s. 32) "Syöpä johtuu siis aina valkuaisaineiden ja ennen kaikkea entsyymien tuotannossa tapahtuneista virheistä." (s. 33) - Kuulostaa helpolta, eikö vaan? Sitä se ei todellakaan ole, eikä syöpä missään mielessä ole "syöpä", yksi ainoa tauti, vaan syöpäsairauksiin kuuluu satoja keskenään erilaisia tauteja. "Pahan alku ja juuri on solu", kuten kirjassa todetaan (s. 32), ja solujen pahanlaatuiseksi muuttumisessa on samoja lainalaisuuksia, mutta jo pelkästään rintasyövät eroavat toisistaan, kahta tismalleen samanlaista ei ole. Yhteisiä piirteitä löytyy tietenkin, mutta ei kahta ihan samanlaista.

Uusiutunutta tautia koskeva kappale (s. 43) on mielenkiintoinen ja selkeä: "Kemoterapialla syöpä yleensä saadaan pienenemään tai jopa juurittua kokonaan, jolloin hoitovastetta voi pitää hyvänä, mutta syöpä tahtoo valitettavasti uusiutua jonkin ajan kuluttua. Uudet kasvaimet ovat yleensä huono merkki, sillä usein niiden solut ovat kehittäneet vastustuskyvyn aiemmassa hoidossa käytetylle lääkeaineelle ja joissakin tapauksissa myös muille lääkeaineille. Kasvainvaiheeseen ehtineet syöpäsolut ovat näet saavuttaneet erittäin monipuoliset ominaisuudet sopeutuakseen mitä vihamielisimpiin olosuhteisiin. -- Vaikka solumyrkyillä tuhottaisiin 99,9 prosenttia syöpäsoluista, riittää, että yksi ainoa solu ehtii kehittää ominaisuuden, jolla se pystyy vastustamaan lääkeainetta. Kun tämä solu alkaa nyt kloonautua, sen muodostamana uuden kasvaimen solut ovat paljon edellistä syöpäkasvainta vaarallisempia."

Näin siinä on käynyt minullakin pikku hiljaa ensimmäisen sairastumiseni ja hoitojeni jälkeen, etenkin, kun elimistössäni oli vuosikausien ajan tarjolla syöpäsolujen kasvuunsa tarvitsemaa estrogeenia. Ruokavalion, kuten liikunnankin, osuus syövän ennalta ehkäisyssä (myös uusimisen ennalta ehkäisyssä) on varmasti merkittävä, mutta ei täysin kattava, niin ovelia ja vaarallisia syöpäsolut ovat.

Mielenkiintoisimpia Ruokavalio ja syöpä -kirjassa ovat mielestäni soijaan, kaaleihin ja valkosipuliin liittyvät kappaleet. Kaakao, vihreä tee ja punaviini ovat jo moneen kertaan muissa yhteyksissä kaluttuja aiheita. Koska kirja on jo lähes 10 vuotta vanha, haluaisin etsiä netistä ja tietokannoista asiaa käsitteleviä uudempia tutkimuksia, mutta voi olla, etten taida ehtiä enkä jaksaa perehtyä ihan kauhean tarkasti.

Soijasta etsin tänään netistä hieman lisää tutkimuksia, ja löysin yhden suomeksikin referoidun, suunnilleen kirjan ikäluokkaa olevan, jossa on päädytty samanlaisiin päätelmiin kuin kirjassakin (ks. kappaleet "Soijaan liittyvät kiistat", "Soija ja vaihdevuodet" ja "Soija ja rintasyöpä", s. 109-112):

"Tutkimusryhmä varoittaa etenkin rintasyövästä selvinneitä ja perinnöllisesti rintasyövälle alttiita naisia käyttämästä soijaa suurina annoksina. Soijan isoflavoneilla voi nimittäin olla hormoninkaltaisia vaikutuksia. Isoflavonit voivat häiritä naisten elimistön omien naishormonien toimintaa, mutta ne ehkä voivat toisaalta myös edistää viallisten solujen, kuten syöpäsolujen tuhoutumista ja tehostaa elimistön puolustusjärjestelmää. Soijan ongelmana on se, että sitä voi olla erilaisina määrinä monissa eri ruoka-aineissa, jolloin sen todellisen saannin arviointi on vaikeaa. On kuitenkin saatu viitteitä siitä, että soijan käyttö nuorella iällä saattaisi alentaa riskiä sairastua myöhemmin rintasyöpään. On myös havaittu, että Aasiassa syntyneillä Yhdysvaltoihin muuttaneilla naisilla ilmenee Yhdysvalloissa syntyneitä aasialaisperäisiä vähemmän rintasyöpää. Tämä voisi johtua siitä, että sukupolvien myötä soijankäyttö vähenee ja ruokavalio alkaa ajan myötä muistuttaa yhä enemmän valtaväestön ruokakulttuuria." (Trock ym. 2006) 

Soija-asia ei ole ihan simppeli, mutta olen nyt ymmärtänyt, ettei meidän hormonaalisen rintasyövän sairastaneiden ja vaihdevuosia elävien kannata sännätä syömään soijavalmisteita, etenkään sellaisia, joihin on lisätty isoflavoneja; nuorena syödyt soijaruuat ovat asia erikseen. Kirjan mukaan (s. 111): "Kun tiedetään, että estrogeenit ja progesteroni yhdessä nostavat rintasyöpäriskiä, eräät tutkijat ovatkin esittäneet, että soijan isoflavonit, jotka siis kykenevät sitoutumaan estrogeenireseptoreihin, voisivat edistää rintasyöpäkasvainten kehittymistä naisilla, joiden estrogeenitaso on alhainen ja joilla on rintasyöpä tai joille on rintasyövän jälkeen jäänyt syöpäsoluja."

Törmäsin samalla yhteen ruokavalion merkitystä syövän uusimisessa käsittelevään artikkeliin, jonka mukaan:

"Runsaasti kasviksia, hedelmiä sekä kuituja ja vain vähän rasvaa sisältävä ruokavalio ei näytä pienentävän rintasyövän uusiutumisen riskiä. Tulos perustuu JAMA-lehdessä julkaistuun tutkimukseen, jossa seurattiin seitsemän vuoden ajan yli 3 000 rintasyövän sairastanutta.

Yhdysvaltalaistutkimukseen osallistuneilla naisilla oli todettu ja hoidettu 18-70 vuoden ikäisenä paikallisesti rajoittunut rintasyöpä. Naiset satunnaistettiin interventio- ja vertailuryhmään.

Interventioryhmään kuuluvat saivat suosituksen sisällyttää päivittäiseen ruokavalioonsa viisi annosta vihanneksia, kolme annosta hedelmiä, annoksen vihannesmehua ja 30 grammaa kuituja. Neuvojen mukaan rasvankulutus sai olla vain 15-20 prosenttia päivän energiatarpeesta. Vertailuryhmälle suositeltiin tavanomaista terveellistä ruokavaliota, joka sisältäisi päivässä yhteensä viisi annosta hedelmiä ja vihanneksia.

Suositusten todettiin vaikuttavan naisten elintapoihin, sillä interventioryhmään kuuluvat söivät vertailuryhmään nähden selvästi enemmän vihanneksia, hedelmiä, kuituja sekä vähemmän rasvaa.

Seurannan lopussa tutkimustulokset kuitenkin paljastivat, ettei runsaasti vihanneksia ja hedelmiä sisältänyt ruokavalio parantanut rintasyöpää sairastaneiden ennustetta. Rintasyöpä oli näet uusiutunut kummassakin ryhmässä saman verran eli lähes viidenneksellä. Vastaavasti kummassakin ryhmässä noin joka kymmenes oli menehtynyt seurannan loppuun mennessä.

Tulos on mielenkiintoinen, sillä aikaisemmissa epidemiologissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että runsaasti hedelmiä ja vihanneksia sisältävä ruokavalio pienentäisi rintasyöpäriskiä ja runsasrasvainen puolestaan lisäisi sitä."

Tästä aiheesta olisi myös mielenkiintoista etsiä ja löytää muitakin tutkimuksia. Yksi aika hyvä aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja vastauksia käsittelevä sivusto löytyy täältä.

Nyt pitää lopetella tältä erää, ja lähteä heittämään lasta kuntosalille. Joku sentään liikkuu, vaikka äiti vain ahmii kirjoja ja nettiartikkeleja. :-)


Lähteet:

Richard Beliveau & Denis Gingras 2012. Ruokavalio ja syöpä -syövän ehkäisy ja hoito ravinnon avulla. Otava. (alkuperäisteos vuodelta 2005) 
Soija saattaa ehkäistä rintasyöpää http://www.tohtori.fi/?page=7968085&id=8354432
Bruce J. Trock, Leena Hilakivi-Clarke & Robert Clarke 2006. Meta-Analysis of Soy Intake and Breast Cancer Risk. Journal of the National Cancer Institute 2006;98:459-471. http://jncicancerspectrum.oxfordjournals.org/cgi/content/abstract/jnci;98/7/459 
Terveellinen ruokavalio ei pienennä rintasyövän uusiutumisen vaaraa. http://www.tohtori.fi/?page=7968085&id=5766420


Kannattaa lukea nämäkin, jos aihe kiinnostaa:
 
Anne-Maria Pajari 2012. Ravinto ja syöpä – tämä ainakin tiedetään. Suomen Lääkärilehti 47/2012, s. 3469-3475. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/5726/sll472012-3469.pdf
Anne-Maria Pajari 2010. Kasvisten ja marjojen merkitys syövän ehkäisyssä ja hoidossa. Suomen Lääkärilehti 44/2010, s. 3595-3600.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/5405/1_sll442010-3595.pdf

Uuden vuoden blogipuhe

Vuosi 2014. Uskomatonta, mutta totta. Täytän keväällä 45 vuotta, eli taidan olla aikuinen nainen viimeistään sitten. Viisikymmentä on sen jälkeen lähempänä kuin neljäkymmentä. Huh.

Aikuisuusvuoteni eivät ole olleet sisaruksia, vaan täynnä erilaisia mukavia ja vähemmän mukavia vaiheita ja tapahtumia. Sama meininki jatkunee tulevaisuudessakin, mikä on toisaalta myös positiivinen asia: enpähän ole päässyt sen enempää urautumaan työurallani kuin sammaloitumaan muussa elämässäni. Vaihtelu virkistää - ylä- ja alamäet voittavat tasaisen maaston hiihdossakin, jota ei nyt valitettavasti ole mustana alkutalvena päässyt etelässä harrastamaan.

Aikuisuus on vastuuta ja velvollisuuksia, mutta onneksi myös vapautta tehdä asioita omaan tyyliin, tahtiin ja omassa tärkeysjärjestyksessä:

1. Terveys, lapset ja koti, niiden yli ei mene mikään. Kun ne ovat kunnossa, jaksaa muutakin.

2. Työtä pitää tehdä (ainakin meidän yksinhuoltajien), ja onneksi myös saa tehdä tänä vuonnakin, alkuvuodeksi tosin on vasta työsopimukset kokoaikatyöhön, mutta toivoa jatkostakin on annettu. Ihan mahtavaa! Vuosikausia osa- ja/tai määräaikaisia pätkätöitä, sijaisuuksia ja projekteja tehneenä olen jo välillä haudannut toiveet vakitöistä, mutta nyt on toivo jälleen herännyt: ehkä löydän sittenkin oman (työ)paikkani minäkin, kaikesta huolimatta, tai kenties juuri kaiken ansiosta? Olen tehnyt niin monenlaisia töitä vuosien varrella, että niistä on oppinut väkisinkin tosi paljon, koulutusten lisäksi.

3. Tulevaisuuden uskon palaaminen kaikkien hankaluuksien ja epävarmuuksien jälkeen - osittainkin - on ihan mahtavaa. Elämä ei loppunutkaan vielä, vaan uskallan haaveilla jo tulevista vuosista ja elämäntapahtumista. Tiedän ja tunnen, että minulla on vielä paljon tehtävää niin omassa elämässäni, lasteni äitinä, lastenlasteni mummona (sitten joskus...) kuin työntekijänäkin. Ehkä voisin jonain päivänä kouluttautua vertaistukihenkilöksikin. Intoa ja halua tehdä monenlaista riittää, osaamistakin.

Aikuisen naisen elämä voi parhaimmillaan olla kuten Kaija Maria Junkkarin (1998) kirja: "Naisen parhaat vuodet". Tässä vielä lopuksi siitä muutama lainaus, joihin haluan uskoa:

"Naisella on yleensä parempi itsetunto keski-iässä kuin nuorempana. Tutkimani naiset käyttivät elämästään sellaisia sanoja kuin "harmonia, itsevarmuus, ilo, vaikutusvalta, en vertaile, epävarmuudet ja kompleksit poissa". " (s. 84)

"Siihen, että naisen itsevarmuus kasvaa keski-iässä, vaikuttavat todennäköisesti myös hormonit ja aivojen aineenvaihdunta. Kun estrogeenituotanto vähenee vaihdevuosissa, androgeenejä eli miessukuhormoneja tuottavan kudoksen merkitys voimistuu. Naisen ulkomuodossa ja ajattelussa alkaa tulla esiin miehelle tyypillisiä piirteitä; miehet puolestaan pikku hiljaa "naisistuvat" vanhetessaan." (s. 84-85)

"Mielestäni naisvoiman kasvaminen on yhdistelmä itsetuntemusta, elämänkokemusta ja hormonaalisia muutoksia." (s. 85)

"Mielestäni viisikymppisessä naisessa on amatsonin voimaa. Hänestä on tulossa matriarkka, elämääkokenut, myötätuntoinen, luja ja tyylikäs nainen. Hän ei enää pelkää, että nuorekkaan ulkonäön menettäminen merkitsisi voiman ja vallan katoamista. Matriarkka kykenee näkemään tasapuolisesti vahvat ja heikot puolensa. Hän on oppinut selvittämään itselleen mielipiteensä, arvonsa ja arvostuksensa ja toimimaan entistä johdonmukaisemmin niiden perusteella. Hän pyrkii muuttamaan ongelmat tavoitteiksi eikä häpeile ilmaista tunteitaan, tarpeitaan ja tavoitteitaan. Hän pystyy säilyttämään emotionaalisen yhteyden toisiin silloinkin, kun ottaa esille vaikeita ja kipeitä asioita. Toisaalta matriarkka osaa suostua myös siihen, ettei kaikkia asioita voi ratkaista. Matriarkka osaa tarvittaessa olla myös pelottava, koska hän ei enää suostu ottamaan vastaan typeryyksiä kenenkään taholta. --" (s. 86)

"Haastattelemani naiset eivät eläneet mustavalkoisesti, vaan antoivat tilaa kaikille tunteilleen ja elämänsä tapahtumille. Siksi pelko vähenee. Lienee myös niin, että jos on hyväksynyt elämän arvaamattomuuden, pelko haalistuu. Elämää ei pyritä epätoivoisesti hallitsemaan. Jos oma arvopohja on osoittautunut kestäväksi, pelko vähenee. Itselleni keski-ikäisyys on merkinnyt kaikkien pelon aiheiden kohtaamista. Jos tunnen ahdistusta tai pelkoa, menen aina sitä kohti. Vietän aikaa sen kanssa, mietin, kirjoitan, rukoilen ja yritän ymmärtää, mistä on kysymys. Onko pelkoni järkevää? Perustuuko se tosiasioihin vai olenko mielessäni suurennellut asioita? Aikaisemmin pelätessäni jotain väistelin pelkoani ahdistuneena tai tein nopean päätöksen, melkein silmät ummessa. Kiirehtimällä olen aiheuttanut itselleni useampaan kertaan pitkäaikaista kärsimystä. Olisi ollut järkevintä olla tekemättä mitään ja kuunnella ahdistustani. Tynnyrityttö ryntäsi kuitenkin päättämään asioista, joihin hän ei ollut ensin riittävästi perehtynyt. Varsinkin silloin, kun olemme hyvin ahdistuneita jossakin ihmissuhdeasiassa tai päätöksenteossa, voi olla hyvin hyödyllistä laatia suunnitelma, joka ei perustu voimakkaaseen tunteeseen ja välittömään reagointiin, vaan pikemminkin harkintaan ja ongelman todelliseen ymmärtämiseen." (s. 185-186)

"Kun teet päätöksiä, mieti mahdollisimman paljon vaihtoehtoja. Kuuntele tunteitasi, mutta älä toimi pelkästään niiden perusteella. Hiljennä vauhtia. Arvosta naisellisuuttasi. Anna aikaasi ihmisille, jotka elämääsi on annettu." (s. 376)

Suosittelen ehdottomasti kirjaa kaikille parhaita vuosiaan eläville naisille!

Rentoa uutta vuotta!

PS. Jos innostuit kirjasta, kannattaa käydä lukemassa lisää täältä: http://www.pellervo.fi/pellervo/kp9_04/nelikymppinen.htm - ja tietysti koko kirja!