Syöpä tuo jännitystä elämään - koska syöpä.

"Vuosittain syöpään sairastuu vajaat 30 000 ihmistä, joista kaksi kolmasosaa paranee. Tällä hetkellä Suomessa elää reilut 240 000 ihmistä, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa sairastaneet syövän. Tulevaisuudessa määrä on yhä suurempi."  (http://yle.fi/uutiset/onko_syopa_edelleen_tabu/7014366) Ajankohtainen kakkonen pureutuu nyt tammikuussa tärkeään aiheeseen, kannattaa katsoa. Koska syöpä.

Syöpä-sana ei jätä ketään kylmäksi. Se pelottaa ja saa mielen täyttymään kaikesta kauheasta. Mitään hyvää siitä ei taida kenellekään tulla ihan heti mieleen. Jännitystä elämäänsä kaipaavalle syöpä sopii - eipähän ole enää elämä tylsää diagnoosin saamisen jälkeen, eikä itsestään selvää. Päinvastoin, jokainen päivä, viikko, kuukausi, vuosi ja vuosikymmen ovat erityisiä. Vaikka ihmisen elämä voi päättyä esimerkiksi onnettomuudessa hyvinkin nopeasti, ei syövän aiheuttamaa pitkäaikaista jännitystä, pelkoa ja erityislaatuisuutta taida voittaa mikään. Koska syöpä.

Syöpä on aina, iästä ja taudin laadusta riippumatta, jotenkin erityisen traagista, kauheaa ja käsittämätöntä. Miksikähän? Miksi paitsi me sairastuneet, myös terveet ihmiset pelkäävät syöpää ja ehkä jossain määrin meitä syöpäläisiäkin? Pelätäänkö kuitenkin syövän tarttuvan, vaikka tiedetään, että se ei tartu? Ennen vanhaan syöpädiagnoosi oli nopean kuoleman synonyymi, eikä sen kalmalta ja kolkolta kalskahtava maine ole tainnut vielä 2010-luvullakaan parantua, vaikka hoidot kehittyvät koko ajan ja suuri osa syöpäpotilaista paranee. Koska syöpä.

Jännitystä ja pelkoa aiheuttavat paitsi syöpädiagnoosi, myös erilaiset tutkimukset ja hoidot. Kuvantamismenetelmiä on nykyisin jos jonkinlaisia, ja vaikka ne ovatkin aikaisempaa vaarattomampia, ei niiden aiheuttama jännitys ole lientynyt: ennen, paikan päällä ja jälkeen pelottaa. Labroja otetaan joka välissä, olivat suonet esillä tai eivät: moni syöpäpotilas alkaa pikku hiljaa hoitojen edetessä tuntea itsensä neulatyynyksi. Sytostaattien ja sädehoidon kamaluus tiedetään ja tunnetaan - vaikkei niistä olisi itsellä mitään kokemusta, ja etenkin, jos on. Uudestaan ei monikaan meistä haluaisi samaa kokea. Ja aika moni meistä silti kokee. Koska syöpä.

Ja vaikka syövästä paranisi, jatkuu pelko: seurantapäivän alla alkavat unet kummasti heikentyä ja outoja tuntemuksia tuntua siellä sun täällä: se on varmasti "sitä". Syöpä-sanaa ei seurannan alla uskalla edes sanoa ääneen, ettei se vaan lietsoisi "sitä" entisestään. Kun postilaatikkoon on kolahtanut kutsu kuvauksiin, alkaa sietämätön odotus, joka ei pääty ennen kuin on varmistunut, ettei tauti ole uusinut. Ennen vapauttavaa tuomiota uskoisin useimpien meistä pelkäävän ja jännittävän aivan kauheasti, vaikka niin oma järki kuin muutkin kuinka yrittäisivät vakuuttaa, ettei ole mitään hätää. Vaan kun on. Jännitystä ja pelkoa ja hätää on. Koska syöpä.

Uusia pelon ja jännityksen aiheita pulpahtaa esiin syöpämatkan edetessä. Itselläni hakkasi sydän muutaman ekstralyönnin tämän viikon maanantaina, kun soitin plastiikkakirurgian jonohoitajalle ja kyselin korjausleikkauksestani. Yllätyksekseni sain hoitajalta tietooni jo leikkauspäivänikin: 19.3. olisi tarkoitus jännityksen ja pelon - mutta myös toivon - sekaisin tuntein uskaltautua heti aamuvarhaisella Taysin täysihoitoon noin viikoksi. Sitä ennen tehdään kuitenkin vielä monenlaisia tutkimuksia. Mammografian ja ultran lisäksi selvitetään mahdollista tukostaipumusta, vatsan verisuonia ym. Jännitystä on siis odotettavissa ihan lähiviikkoina. Koska syöpä.

PS. Aika vähän näkyy katukuvassa Paola Suhosen suunnittelemia vihreitä Syöpä-kasseja. Uskaltaisitko sinä kantaa Syöpää mukanasi?


Katso myös: http://yle.fi/uutiset/joka_kolmas_suomalainen_sairastuu_syopaan/7014338 löytyvä video.