Rytmikästä menoa

"Clear!" Rytmi on nyt sitten jysäytetty takaisin paikalleen. Toivon hartaasti, että sinusrytmi pysyisi yllä lääkkeiden avulla. Reipas kuukausi menikin eteisten väristessä miten sattuu - mikä ei todellakaan ollut mitenkään mukavaa. Tällä hetkellä olo on rauhallisempi kuin aikoihin, vaikkei sydän kunnossa toki olekaan.

Kuten hieman huonosta kuvasta näkyy, vihreä sydänkäyrä on jo aika hyvin rytmissä, ja pulssikin on vain 68 (heinäkuun lopussa mentiin tuplasti kovempaa!); flimmeriä en viitsinyt edes kuvata, oli niin sekava. Alempi viiva kuvaa hengitystä ja happisaturaatiota, ihan ok sekin.

Vajaatoimintaa ja fuskaavaa hiippaläppää tutkitaan lokakuun alussa sydänsairaalan kontrollissa, toivottavasti olisi mennyt parempaan päin sydämen vointi siinä vaiheessa. Kun en aiemmin ole sydänvaivoista onneksi kärsinyt, on tämä todellakin ollut ajoittain aikamoista kärsimystä.

Lokakuun alussa on luvassa myös kolmivuotissyöpäkontrolli, joskin juuri samana päivänä, kun minulla olisi työmatka. Yritän saada onkologin ajan siirretyksi johonkin toiseen päivään, olisi tylsä joutua perumaan syksyn ainoa työmatka. Lokakuun alussa tehdään myös luuntiheysmittaus, edellisestä onkin jo kolme vuotta.

Lopuksi vielä suora lainaus erittäin hyvin kirjoitetusta flimmerikolumnista (Alanko 2013) Potilaan lääkärilehdestä parin vuoden takaa:

"Eteisvärinä, flimmeri, on yleisin rytmihäiriö. Meitä lienee noin 100 000, joilla sydämen sähköt ovat joko aika-ajoin tai pysyvästi sekaisin. Arvellaan, että yli 65-vuotiaista noin 10 prosentilla on eteisvärinää. Flimmerin huomaa siitä, että syke saattaa nousta levossakin huimiin lukemiin. Sydän tykyttää, mutta pulssia on vaikea löytää. Ennen pitkää eteisvärinä vaikuttaa myös suorituskykyyn.
Minä en huomannut aluksi eteisvärinää ollenkaan. Se oli täysin oireeton. Sydän vain välillä väpätti. Lisälyöntejä oli ollut jo vuosia, mutta niiden kerrottiin olevan vaarattomia.

Syketiheyttä pyritään hallitsemaan lääkkeillä, yleensä beetasalpaajalla. Koska eteisvärinä altistaa aivoinfarkteille, eteisvärinäpotilailla käytetään niin sanottua verenohennuslääkettä. Kunhan lääkitys on kohdallaan, eteisvärinän kanssa selviää hyvin. Se edellyttää kuitenkin, että lääkkeet otetaan säntillisesti ajallaan. Vain otettu lääke auttaa. Lääkityksen laiminlyönnistä saattaa rangaistus tulla nopeastikin. Seuraukset ovat vakavat.

Jos eteisvärinä ei lääkkeillä tokene, avuksi otetaan sähköinen rytminsiirto. Se on ollut käytössä jo pitkään, sen käyttö hallitaan hyvin eikä hoidosta juurikaan tule ikäviä seurauksia.

Rytminsiirto, kardioversio, näyttää pelottavan, tai ainakin arveluttavan monia. Syynä lienee se, että sähköiskulla sydämeen vaikutetaan muissakin tilanteissa kuin eteisvärinässä. Monien television sairaalasarjojen trailereissa käytetään kardioversiota tehokeinona: Ambulanssi, hälinää, kirkkaita vilkkuvaloja, ympäriinsä säntäileviä hoitajia, paarit tuodaan toimenpidehuoneeseen, päitsimet rinnalle ja komento ”irti” ja samassa potilas nytkähtää. 

Siinäkö se on? Eteisvärinän hoidossa ei ole. Itse asiassa toimenpide on eteisvärinän hoidossa hyvin arkinen. Se on käytännössä aina ennalta suunniteltu ja toteutetaan siihen tarkoitetussa tilassa. Niissä trailereissa potilaalla on todennäköisesti kammiovärinä ja sydän pyritään käynnistämään sähköllä.

Suunnitellussa rytminsiirrossa paikalla on rytmihoitaja, joka valmistelee potilaan rytminsiirtoon, sisätautilääkäri ja nukutuslääkäri. Koko toimitus valmisteluineen ja rytminsiirtoineen vie aikaa neljästä viiteen tuntiin. Valtaosa ajasta on odottelua.

Rytminsiirron aikana potilas on nukutettuna noin 10 minuuttia. Rytminsiirrosta potilas ei tiedä yhtään mitään. Herättyään hän ihmettelee, joko se tehtiin.

Kardioversiossa sydämeen suunnataan sadan joulen, ja jos se ei käännä rytmiä, sadan viidenkymmenen joulen sähköisku. Tämän jälkeen sinussolmukkeen pitäisi käynnistää sydämessä uusi, tasainen syke. Usein rytmi kääntyykin sinusrytmiksi, mutta eteisvärinällä on taipumus uusiutua. Rytminsiirtoja voidaan kuitenkin tehdä useita kertoja. Minulle niitä tehtiin seitsemän kappaletta. Sitten rytmi ei enää kääntynyt. Tarvittiin uusi sähkömies Meilahdesta, joka pani signaalit sydämessä järjestykseen. Taas lyö tasaisesti."

- Juuri näin se meni Taysissakin. Nopeasti ja tehokkaasti. Kun vielä pysyisi, ettei ainakaan ihan heti tarvitsisi Taysin sähkömiestä kutsua apuun uutta rytminsiirtoa tai ablaatiota tekemään.


Lähde:

Erkki Alanko 2013. Rytmi veressä. Potilaan lääkärilehti. Potilaan ääni. 18.2.2013.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/potilaan-aani/rytmi-veressa/#.VeSMO5e1dno

PS. Kiitos kaikille blogissa piipahtaneille! Onpa teitä jo tosi paljon!

Superselviytyjän ääni

Posttraumaattinen eli traumaperäinen kasvu (PTG eli post-traumatic growth) on traumaperäisen stressihäiriön (PTSD eli post-traumatic stress disorder) vastailmiö, suomeksi "mikä ei tapa, vahvistaa". Traumaperäinen kasvu on myönteisen muutoksen kokemus, joka saa alkunsa kamppailusta merkittävän elämänkriisin kourissa. Monet kovista koettelemuksista selvinneet ihmiset kokevat saaneensa uusia mahdollisuuksia, joihin muuten ei olisi ollut tilaisuutta ja uskaltaneensa kokeilla sellaistakin, jota eivät olisi aiemmin harkinneetkaan. He myös kokevat itsensä vahvemmaksi kuin aiemmin. Usein suhteessa muihin tapahtuu muutos; toisiin kärsiviin pystyy suhtautumaan suuremmalla myötätunnolla, läheisyyden tunne lisääntyy jne. Elämää osataan arvostaa enemmän kuin aiemmin, ja monet kokevat myös henkisen tai hengellisen kasvun. Potilaan lääkärilehden Lääkärin ääni -palstalle eilen kirjoittanut gynekologi Reita Nyberg nimittää tällaisia ihmisiä superselviytyjiksi. Tässä suora lainaus todella tasokkaasta tekstistään:

"Sinänsä ajatus vaikeuksien kasvattavasta ja jalostavasta vaikutuksesta on ikivanha. Tällainen traumaperäinen kasvu ei ole epätavallista, mutta miksi sitä ei tapahdu aina? Miksi jotkut jäävät jumiin kokemiinsa vaikeuksiin pääsemättä niiden ylitse, tai toiset kieltävät heille tapahtuneen ja yrittävät elää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?

Syyllisyys, pelko ja kokemus epäoikeudenmukaisuudesta. Siinä ovat minun havaintojeni mukaan pahimmat esteet traumaperäiselle kasvulle. Olen tavannut vanhempia, jotka ovat lapsensa psyykkisestä sairastumisesta ja mahdollisesta omasta osallisuudestaan siinä traumatisoituneet niin pahoin, että eivät pysty antamaan itselleen lupaa jatkaa elämäänsä eteenpäin, vaikka tilanteesta on jo vuosia ja lapsikin toipunut. Olen kannatellut syöpäpotilasta, jonka elämää hallitsi tulevaisuuden ja uusiutuman pelko niin, ettei hän pitkään aikaan pystynyt nauttimaan toipumisestaan. Olen törmännyt potilaaseen, joka piti sairastumistaan niin epäreiluna, että hänen oli vaikea ottaa vastaan apua ja hyväksyä realistista hoitosuunnitelmaa. Olen itse kokenut niin syvää katkeruutta kohtalostani sairastuneen läheisenä, että meinasin tikahtua ennen kuin ymmärsin päästää siitä irti.

Sillä pahoja asioita tapahtuu hyvillekin ihmisille.

Elämänkriisi aiheuttaa surua, kärsimystä, itsesääliä ja vihaa – ja se on okei. Asiantuntijoiden mukaan traumaperäinen kasvu on todennäköisempää, jos nämä tunteet tunnistetaan ja hyväksytään. Niissä saa jopa velloa oman aikansa. Superselviytyjän ei yllättäen tarvitsekaan pitää yllä urheaa hymyä. Kasvun kannalta on ihan sama, onko optimisti vai pessimisti. Kaikki kohdatut menetykset on lupa myöntää ja niitä saa surra, kunhan tunteista päästää jossain vaiheessa irti ja alkaa miettiä kokemuksiaan. Olennaista on, että kärsimyksensä keskellä henkilö myöntää, että elämä on peruuttamattomasti muuttunut eikä paluu entiseen ole mahdollista. Tärkeintä on löytää se tapa, jolla vallitsevassa tilanteessa voisi rakentaa parhaan mahdollisen tulevaisuuden niistä palikoista, joita on jäljellä. Mitä vaikeampi kriisi on kyseessä, sen suurempaan kasvuun se antaa mahdollisuuden. Useimmiten traumaperäinen kasvu tapahtuu vuoden parin sisällä koettelemuksesta, kun ihminen on käsitellyt traumaan liittyvät negatiiviset tunteensa ja oppinut huomaamaan, että uusia mahdollisuuksia on.

Kärsijän saama tuki on olennainen osa traumaperäistä kasvua. Suurin osa kriisin kokeneista ei saa mitään ammattiapua. Tällöin vertaistuki – joukko ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman ja selviytyneet – voi toimia positiiviseen muutokseen johdattavana tukena. Samoin perheen ja läheisten tuki on tärkeää, mutta tukijoiden asenne vielä tärkeämpää. Itsetutkisteluun ja muutokseen kannustaminen on kasvun kannalta hedelmällisempää kuin uusien ajatusten torjuminen ja entiseen palaamisen korostaminen.

Kriisin kanssa kamppaileminen voi tuoda ihmisen elämään aivan uutta sisältöä. Se pakottaa keskittymään omiin arvoihin, hyveisiin ja elämänviisauteen. On silti muistettava, että vaikka kamppailun seuraus onkin positiivinen, se kumpuaa kärsimyksestä ja surusta eikä automaattisesti muuta kaikkea hyväksi. Eikä traumaperäinen kasvu missään tapauksessa ole helppoa.

Superselviytyjää ei siis kannata kadehtia. Mutta jos koskaan joutuu kohtaamaan vaikeuksia, kannattaa ottaa oppia."

Tunnen monta superselviytyjää ja allekirjoitan joka ikisen sanan.


Lähde:

Reita Nyberg. Mikä ihmeen superselviytyjä? Lääkärin ääni. Potilaan lääkärilehti 25.8.2015.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/laakarin-aani/mika-ihmeen-superselviytyja/#.Vd2N8k3oteU

Syöpä siellä, sydänvaivat täällä

Vuonna 2010 julkaistiin tuloksia, joiden mukaan rintasyövän hoitaminen aromataasin estäjillä voi lisätä sydänsairauksien riskiä vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Tutkijat arvioivat, että rintasyöpää sairastaville naisille, joilla on kohonnut sydän- ja verisuonitautiriski, pitäisi harkita tavallista lyhytkestoisempaa hoitoa aromataasinestäjillä. Aromataasinestäjät lisäävät kardiotoksisia sivuvaikutuksia, kuten sydänkohtauksia, rintakipua ja sydämen vajaatoimintaa. 

Tutkimuksessa käytiin läpi seitsemän laajaa satunnaistettua kliinistä tutkimusta, joissa vertailtiin tamoksifeenin ja aromataasin estäjien käyttöä liitännäishoitona vaihdevuodet ohittaneilla naisilla.
Meta-analyysin mukaan aromataasinestäjien käyttäjillä oli viidenneksen suurempi todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin vertailuryhmällä. Toisaalta aromataasi-inhibiittorit vähensivät riskiä saada laskimotulppa tai kohdun limakalvon syöpä.

Tamoksifeenin sen sijaan tiedetään olevan yhteydessä hienoiseen lisäykseen endometriaalisen syövän ja laskimotulpan todennäköisyyksissä. Tamoksifeeni estää estrogeenin vaikutuksen rintakudoksessa, kun taas aromataasinestäjiä käytetään ehkäisemään estrogeenin tuotantoa.

Tutkijat analysoivat myös mitä muutoksia hoidon vaihtaminen tamoksifeenista aromataasinestäjiin sai aikaan haittavaikutuksissa ja kuolleisuudessa. Tulosten mukaan vakavat haittavaikutukset olivat yhteneväisiä riippumatta siitä oliko aromataasin estäjiä käytetty koko liitännäishoidon ajan vai oliko niihin siirrytty tamoksifeenihoidon jälkeen.

Meta-analyysissä löytyi tutkijoiden mukaan viitteitä siitä, että lääkkeen vaihto vähentäisi riskiä kuolla muiden syiden kuin rintasyövän takia. Haittavaikutukset saattavat pahentua lääkkeen käyttöajan pidentyessä. Niinpä tamoksifeenin ja aromataasin estäjien peräkkäinen käyttö voisi vähentää sivuvaikutuksia.

- Suo siellä, vetelä täällä! 

Lähde:  

Hertta Vierula 2010. Aromataasin estäjät voivat lisätä sydänsairauksien riskiä. Suomen Lääkärilehti 13.12.2010. http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=9884/type=1 

"Sydämellisiä" juttuja

VAROITUS: EI SISÄLLÄ ROMANTIIKKAA!

Joskus muinoin sitä optimistisesti ajatteli, ettei ainakaan rintasyöpä tulisi koskaan "iskemään", kun on saanut ja imettänyt lapset alle 30-vuotiaana. No, pieleenhän se meni. Ja kun on pienen ikänsä harrastanut monenlaista liikuntaa ja elänyt muutenkin terveellisesti, säilyy varmasti sydänvaivoilta. Ja pöh! Nyt olen sitten menettänyt myös sydänpotilasneitsyyteeni; kotiuduin tänään yhdeksättä päivää kestäneeltä sydänsairaalakeikalta. Kotiin tuomisina paljon uusia ei-toivottuja kokemuksia ja iso kasa uusia lääkkeitä - dosetti unohtui vielä apteekkiin.

Uusimmat diagnoosini ovat siis eteisvärinä ja sydämen vajaatoiminta. Kumpikin niistä on omanikäisilläni aika harvinainen. Itse en tajunnut sairaalaan mennessäni epäillä sydäntä, vaan pelkäsin oudon olon ja "ahdistuksen" olevan ihan jotain muuta. Yhdeksän päivää myöhemmin olen viisastunut aika lailla. Edelleen olen kyllä niin tuore sydänpotilas, että en oikeastaan edes tajua olevani sellainen. Järki yrittää ymmärtää syitä ja seurauksia ja kroppa kestää uusia lääkkeitä - mieli sen sijaan kaipaisi kovasti ihan vaan lepoa. Sairaalassa nukkuminen ei vaan oikein koskaan onnistu.

Minun sydäntautieni taustalta löytyy myös suvussani yleisenä vaivana jo nuorella iällä iskevä eteisvärinä, joka lienee jatkunut jo jonkun aikaa ilman, että olen sitä tajunnut. Yhtä vähän olen tajunnut sitä, että sydämeni toimii vajaalla teholla mahdollisesti sytostaattien (epirubisiini ja doketakseli) aiheuttaman kammioiden laajentumisen ja sidekudoistumisen vuoksi. Syöpä ja sen hoidothan rasittavat usein myös sydäntä joko akuutisti tai pitkällä aikavälillä (Mäkijärvi 2014):
 

Solunsalpaajista erityisesti antrasykliiniryhmän lääkkeet (esim. epirubisiini, jota sain itsekin kolme kertaa kummallakin sairastumiskerrallani) voivat aiheuttaa sydänvaurioita, varsinkin jos ne yhdistetään sädehoitoon. Antrasyklii­neille on määritelty turvalliseksi arvioitu enimmäisannos, jota ei saa hoidossa ylittää. Sydämen alueelle annettu sädehoito voi aiheuttaa vuosien tai vuosikymmenien aikana rytmihäiriöitä, sydämen vajaatoimintaa tai sepel­valtimotautia. (Javanainen 2013)  

Pirjo Kainulainen, joka sairasti rintasyöpää yli 10 vuotta, kiteytti sydämen vajaatoiminnan vaikutuksen elämäänsä seuraavasti: "Syytin kovaa pakkasta, kun hengittäminen ulkona tuntui niin työläältä. Sydämen huonoksi päässeen tilanteen tajuaminen oli sokki, mutta myös iso helpotus. Sydänlääkkeiden myötä aloin voida niin paljon paremmin, että tunsin tervehtyväni. Sydämen toipuminen oikeiden lääkkeiden avulla oli melko nopeaa. Sydän ei tietenkään tervehtynyt ennalleen, mutta lääkkeiden avulla toimintakykyni palautui olennaisesti." (Kainulainen 2012)

Minulle sydänoireet tulivat niin yllättäen, etten edes ehtinyt tajuta niiden olevan sydänperäisiä. Tärkeintä on nyt, että nämäkin vaivat tulivat esiin ja hoito on aloitettu. Tervehtymistä odotellessa.

Lähteet:

Marika Javanainen 2013. Mitä syöpäpotilaan tulee tietää hoitojen pitkäaikaishaitoista? 
http://www.syopapotilaat.fi/@Bin/114732/Pitk%C3%A4aikaissivuvaikutukset.pdf
Pirjo Kainulainen 2012. 11 vuotta syöpäpotilaana. http://www.apu.fi/artikkeli/11-vuotta-syopapotilaana 
Markku Mäkijärvi 2014. Muiden sairauksien vaikutukset sydän- ja verisuonisairauksiin. Duodecim 16.6.2014. Artikkelin tunnus: syd00331 (025.010). http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd0033

JK. Ruotsalaistutkijat ovat rekisteritutkimuksessaan löytäneet yhteyden varhaisen menopaussin ja sydämen vajaatoiminnan välillä. Sydämen vajaatoiminnan riski oli noin 40 prosenttia suurempi naisilla, joiden vaihdevuodet alkoivat 40–45-vuotiaana verrattuna viisisissäkymmenissä menopaussinsa kokeneisiin naisiin. Mitä lähemmäksi 40 ikävuodesta tultiin kohti 50:tä ikävuotta, riski laski vuosittain kaksi prosenttia.  http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/varhainen-menopaussi-yhteydessa-sydamen-vajaatoimintaan/#.VcJjgPm1dno