Tätä kaikki rintasyöpäpotilaat eivät tiedä: naisella on oikeus rintakorjaukseen julkisin varoin
Moni nainen menettää rintansa syövälle. Uusi rinta voidaan kuitenkin
rakentaa yhteiskunnan varoin, jos naisen terveys sen sallii. Tamperelainen
Leena Kiuru, 46, kyllästyi hankalaan irtoproteesiinsa.
Vatsakielekkeestä leikattu rinta on kaunis, helppo ja lämmin. Tutummaksi
palannut keho auttaa myös unohtamaan kahdesti läpikäydyn rintasyövän.
Tutkimuskoordinaattori Leena Kiuru oli vain 31-vuotias, kun hän tunsi suihkussa rinnassansa pienen kovan patin. Kolmen
alle kouluikäisen lapsen äiti ei saanut löydöltään rauhaa, vaan päätti
mennä tutkimuksiin mahdollisimman pian. Päätös oli viisas. Aivan
ihon alta löytyi vain noin 6 millimetrin kokoinen invasiivinen
duktaalinen karsinooma luokkaa yksi eli kasvain, joka osoittautui
syöväksi. Se oli jo ehtinyt alkaa levitä kainalon imusolmukkeisiin. -
Minulle tehtiin nättiarpinen rinnan osapoisto. Sain myös sytostaatteja
ja sädehoitoa ja antiestrogeenejä. Siitä eteenpäin kävin kontrolleissa
vuoden välein. Lopulta kymmenen vuoden kuluttua Leena alkoi uskoa olevansa terve ja pelko hälveni. Yhdentenätoista vuonna, juuri avioeron läpikäynyt teini-ikäisten
42-vuotias äiti sai kuitenkin normaalissa mammografiassa kuulla
rinnastaan löytyneen kaksi uutta kasvainta. - Lopulta niitä löytyi neljä. Invasiivisia duktaalisia karsinoomia luokkaa kaksi. Muualta tautia ei nyt onneksi löytynyt.
Kahdesta kerrasta, jolloin Kiurun,
46, rinnasta on tehty syöpälöydös, ensimmäinen oli pahempi. Silloin
Kiuru oli hyvin nuori, vain 31-vuotias, ja lapset olivat pieniä. -
Toisella kerralla, 42-vuotiaana, tiesin jo etten ole kuolematon.
Toisaalta olen kolmen teinin yksinhuoltaja. Mietin, miten lapset
selviäisivät, jos minulle kävisi huonosti, Kiuru kertoo. Kuukauden
kuluttua syövän uusiutumisen havaitsemisesta Leenalle tehtiin rinnan
kokopoisto. Sytostaattihoidot loppuivat elokuussa 2012. Estrogeenin
estolääke jatkuu viiden vuoden ajan. - Tavallaan tässä minun taudissani ikä on vain hyvä juttu, Kiuru kertoo viitaten hormonipitoisuuksiin.
Kun rinta oli huolellisesti
poistettu, jäljellä oli karu arpi ja luiseva rintakehä. Kiuru kertoo
halunneensa unohtaa sairauden, mutta joka kerta peilistä silmiin osuva
rinnaton puoli toi muistot mieleen. Liikuntaa harrastava Kiuru ei
viihtynyt rintaproteesissa. Vaikka hänellä oli eri rinta jumppaan,
työhön ja uimiseen, ne kaikki tuntuivat kömpelöiltä. - Proteesi on muovimainen, se hiostaa, Kiuru kuvailee. -
Ajattelin myös, että olen vielä aika nuori, joten saatan vaikka tavata
jonkun uuden ihmisen. Halusin käyttää normaaleja vaatteita. Niinpä
jo elokuussa 2013, vuoden kuluttua hoidoista, Kiuru alkoi jutella
kontrollissa uudesta rinnasta. Plastiikkakirurgin konsultaatio järjestyi
kuukauden päähän. Naiselle päätettiin tehdä vatsakielekeleikkaus.
Omassa Olipa kerran rintasyöpä - ja toisenkin -blogissaan Kiuru käy läpi sairautensa vaiheita.
"Olen ehtinyt miettiä korjausleikkausta jo jonkun aikaa, ja nyt minulla
alkaa olla jo sen suhteen hyvin selkeä ajatus: koska elämää on
toivottavasti edessäpäin vielä vuosia, haluan mieluummin elää elämääni
ja harrastaa liikuntaa ilman ylimääräisiä "lisävarusteita".
Mukavuudenhalua ehkä osin, osin eheytymistä karun lopputuloksen
jättäneestä rintasyöpäleikkauksesta. Luiseva rintakehä muistuttaa joka
päivä sairaudesta, jonka haluaisin jo pikkuhiljaa painaa unohduksiin,
sikäli kun se on mahdollista." Kiuru arveli, että uusi rinta auttaisi paranemista kun oma kehonkuva pikkuhiljaa paranisi. "Entiseen ei tietenkään ole paluuta, mutta lähemmäs entistä voi yrittää päästä", hän kirjoittaa. "Korjausleikkaus
ei ole pieni eikä helppo, eikä se välttämättä paranna kaikkien
elämänlaatua, etenkin jos elää parisuhteessa ja kumppani on tottunut
yksirintaiseen puolisoon. Me sinkut sen sijaan saatamme vielä jossain
vaiheessa aloittaa uuden suhteen, ja siinä vaiheessa olisi mukava olla
niin normaali kuin mahdollista."
Maaliskuussa 2014 Kiurulle tehtiin
Taysissa seitsemän tunnin leikkaus. Se ei sujunut ongelmitta. Leena sai
harvinaisina sivuoireina keuhkoveritulpan ja keuhkokuumeen. -
Tuli kieltämättä pariinkin kertaan mietittyä leikkauksen järkevyyttä ja
sitä, kuuluuko leikkauksen jälkeen olla niin totaalisen huono olo,
Kiuru muistelee blogissaan. Lopulta kivut
hellittivät. Edelleen Kiuru joutuu käyttämään tukisukkia veritulpan
estämiseen. Sairaslomalla hän oli seitsemän viikkoa. Maaliskuussa
2015 koitti viimeinen silaus, kun Kiurun rintaan kestopigmentoitiin
nänni. Nyt hän on tyytyväinen ja iloinen, että uskalsi. Rinta elää muun
kehon tavoin. - Olen käynyt alusvaatekaupoissakin, hän hymyilee. Kiuru
arvostaa nyt elämässä tavallista arkea: lapsia ja terveyttä.
Uratietoisuus on kadonnut. Tärkeä tuki ovat rintasyöpäsiskot eli
erilaiset vertaisverkostot. Niissä naiset ovat tukena toisilleen myös
silloin, kun miehet eivät pysty. Moni nainen on saanut syöpädiagnoosin
seulonnoissa viisikymmenvuotislahjaksi. - On olemassa ihania puolisoja, mutta kyllä siellä ryhmässä on myös huomannut, että kaikki miehet eivät tätä kestä. Mikään leikkaus ei myöskään lopulta poista kaikkea pelkoa. - Ei tähän ikinä kokonaan totu. Jokaista kontrollia pelkää. Sydän hakkaa
ja yöunet menevät. Mutta onneksi toivoa ja hoitoja on paljon.
Rintarekonstruktio
Leikkauksen tarpeesta päätät itse. Tekniikoita on useita. Hoito räätälöidään potilaan mukaan. Aina potilaan tilanne ei mahdollista korjausleikkausta. Yleisimpiä ovat rinnan rakentaminen alavatsakielekkeellä tai selkäkielekkeellä. Taysissa tehdään vuodessa yli sata korjausleikkausta. Niistä kolmasosa on välittömiä, heti syöpäleikkauksessa tehtäviä. Odotusaika
riippuu taudin luonteesta ja ennusteesta. Jos hoidoksi ei leikkauksen
ohella tarvita sytostaatteja tai sädehoitoa, uusi rinta voidaan rakentaa
jopa jo puolen vuoden kuluttua leikkauksesta. Usein odotusaika on kaksi
vuotta. Uusimmat tekniikat liittyvät
rasvansiirtoon. Rasvaimulla kerätään oman kehon rasvaa, joka siirretään
tylppäkärkisellä neulalla pieninä, helminauhamaisina ketjuina
rintakehälle ihon alle ja rintalihakseen. Lopputuloksena on pienehkö,
ryhdikäs rinta. Tekniikka vaatii 4–6 toimenpidettä noin neljän
kuukauden välein, sillä rasvaa ei voi lisätä kerralla kovin paljon,
etteivät solut kuole. Kun uutta rintaa rakennetaan, tervettä rintaakin saatetaan kohottaa tai pienentää, jotta eriparisuus vähenee.
Oikeus leikkaukseen
Rintarekonstruktio kuuluu yhteiskunnan korvaamiin
hoitoihin. Se ei ole kauneusleikkaus. Naisella on oikeus
rintakorjaukseen, mikäli hänen terveytensä sallii leikkauksen. Esteenä
voivat olla esimerkiksi sydänsairaus tai painoindeksi, joka ylittää 32
BMI. Jos potilas tupakoi eikä pysty lopettamaan sitä hyvissä ajoin ennen
leikkausta, ei leikkausta voi tehdä. Noin puolet
rinnanpoistopotilaista korjauttaa rintansa. Perinnöllistä rintasyövälle
altistavaa geeniä kantava saattaa haluta rintojen poistoleikkauksen,
vaikka syöpää ei olisi todettu. Kehitystä on tapahtunut esimerkiksi kainaloimusolmukkeensa menettäneiden potilaiden hoidossa. Merkittävästä yläraajan imunesteturvotuksesta kärsiville tehdään imusolmukesiirtoja ja imusuoniohituksia. Rasvansiirrolla voidaan korjata myös säästävän leikkauksen jälkeen arpikudokseen tulleita rypistymiä ja kiristyksiä.
Leikkauksessa riskinsä
Kielekeleikkaukset ovat isoja leikkauksia, jotka
kestävät useita tunteja ja niihin liittyy myös riskejä.
Silikoni-implanttitoimenpiteet ja rasvasiirrot ovat toimenpiteinä
kevyempiä. Päätöksen on aina oltava potilaan oma. Jos proteesista
eroonpääsy houkuttaa, asia kannattaa ottaa puheeksi hoitavan sairaalan
plastiikkakirurgin kanssa. Sairaalavuorokausi maksaa 38 euroa. Alavatsakielekeleikkauksessa sairaalassa ollaan noin viisi vuorokautta. Sairasloma
kestää 2–6 viikkoa. Pituus vaihtelee potilaan ammatista ja
leikkaustekniikasta riippuen. Rasvansiirrossa sairasloma voi olla vaikka
vain leikkauspäivän mittainen. Rintojen
korjaaminen syövän jälkeen ei ole välttämätöntä tai pakollista. Moni
nainen elää hyvää elämää rintaproteesin kanssa tai täysin ilman rintaa.
21.10. vietetään Breast Reconstruction Awareness
-päivää. Yleisöluentotilaisuus BRA-DAY Tampereella 21.10. kello 17–20
Pääkirjasto Metsossa.
Lisätietoa:
www.bradayfinland.com
www.syopapotilaat.fi
SEKSUAALISUUS
Nännin tuntoa ei saa takaisin
Potilas ei voi itse vaikuttaa nännin kohtaloon
syöpärinnassaan, sen sanelee sairaus. Tuntoaistin omaava nänni voidaan
säästää vain hyvin harvoin. Tällöin kyseessä on nännin säästävä
rinnanpoisto. Jos rintarauhanen poistetaan, rinnalla ei voi imettää. Jos
kohotetaan tai pienennetään toista, tervettä rintaa, on tärkeätä
keskustella nännin välittämien tuntoaistimusten seksuaalisesta
merkityksestä. Yleensä kyseessä on potilaan ainoa seksuaalisessa
mielessä toimiva nänni. – Harva kuitenkaan kokee
asialla olevan suurta merkitystä, kertoo plastiikkakirurgi Ulla
Karhunen-Enckell. Terveen rinnan imetyskyky yleensä säilyy kohotuksen
tai pienennyksen jälkeen. Leikattuun rintaan
voidaan pigmentoida varsin aidon näköinen nänni. Siirretyn ihokielekkeen
tuntoaisti ei palaudu. Välittömässä korjausleikkauksessa, jossa on
säästetty rinnan oma iho, tuntoa sen sijaan palautuu.
Lähde:
Kirsikka Otsamo, Aamulehti 14.10.2015.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195002054176/artikkeli/tata+kaikki+rintasyopapotilaat+eivat+tieda+naisella+on+oikeus+rintakorjaukseen+julkisin+varoin.html