tiistai 27. lokakuuta 2015

Elossa taas

"On niin helppo unohtaa, miten arvokasta on olla elossa." Niinhän se on: vasta, kun jotain menettää (tai melkein menettää), oppii arvostamaan sitä. Sairastuminen vakavasti, hengenvaarallisesti, saa hetkeksi muistamaan, että on (ainakin vielä...) hengissä. Kun sairaudesta toipuu, alkaa elämääkin pitää taas aika lailla itsestäänselvänä. Tai sitten ei.
Kuva täältä
Törmäsin tänään vanhaan työkaveriini, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, noin kymmeneen vuoteen. Hän kertoi lukeneensa Aamulehdestä juttuni. Hän oli iloinen, kun olinkin ihan eloisana ja iloisena kaupassa. :-) Paraneminen on ihmeellistä, sitä ihmettelevät muutkin, kun ovat kuulleet tai lukeneet syöpätarinani jatko-osan.

Elossa ollaan, ja vahvasti! Mitä siitä, vaikka syöpäleima on tatuoitu otsaan, sydän pumppailee tehottomasti, kilpirauhasen toiminta on vajaata ja luustossakin on omat heikoimmat lenkkinsä. Yhtä kremppaa siellä ja toista täällä, kuivaa yhtäällä ja hikistä toisaalla. KokoNAISUUS elossa kuitenkin.

Ja muistattehan, että:

"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää." - Eeva Kilpi

maanantai 26. lokakuuta 2015

Täysikuun aikaan

"Täysikuu..." mollottaa taivaalla ja estää tehokkaasti nukkumisen. Niinpä palaan taas vaihteeksi syöpä-sydän-ongelmatiikan pariin. Sain kutsun sydämen varjoainekuvaukseen marraskuulle, ja se pisti taas miettimään näitä syntyjä syviä.

Olen tainnut referoida Marjut Leideniuksen ja kumppaneiden (2010) Duodecim-artikkelia joskus aikaisemminkin, mutta koska se on edelleen hyvä, siteeraan sitä nyt uudestaan:

"Rintasyövän kaikkiin hoitomuotoihin liittyy sekä akuutteja haittavaikutuksia että moninaista pitkäaikaista sairastavuutta. Rintasyövän yleisyyden ja suotuisan ennusteen johdosta elämänlaatua huonontavista jälkivaivoista kärsivien joukko on huomattava. Merkittävällä osalla potilaita hoidon aiheuttamia pitkäaikaisia haittoja voidaan lieventää. Rintasyöpäpotilaan seurantakäyntien merkitys ei rajoitu uusiutumien toteamiseen tai pois sulkemiseen. Käyntien yhteydessä pitkäaikaisten haittojen ja niiden hoitomahdollisuuksien selvittäminen ja jo pelkästään oireista keskusteleminen ja potilaan tukeminen ovat tärkeitä elämänlaadun kannalta." - Luulenpa, että me syöpäläiset emme aina osaa kertoa kaikista vaivoistamme, kun ajattelemme, etteivät ne liity syöpään, vaan ovat jotain ihan muuta. Oikeasti ne voivat hyvinkin liittyä syöpään tai sen hoitoihin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

"Vaihdevuosioireista - erityisesti kuumista aalloista ja hikoilusta - kärsii jopa 80 % naisista. Solunsalpaajat varhentavat vaihdevuosi-ikää ja samalla voimistavat oireita (Crandall ym. 2004). Vaihdevuosien aikana tai niiden jälkeenkin lääkehoito, kuten tamoksifeeni tai aromataasinestäjä, voi pahentaa oireita. Syövän hoito vaikuttaa myös muihin vaihdevuosien myötä lisääntyviin sairausriskeihin, joista tärkeimpiä on estrogeenivajauksen vuoksi kiihtynyt luun haurastuminen. Sitä on mahdollista estää asianmukaisella lääkityksellä (Vehmanen ja Saarto tässä numerossa)." - Onneksi tamofeeni toimii antiestrogeeninä vain syöpäsoluissa. Luustoon ja sydämeen tamofeeni vaikuttaa estrogeenin kaltaisesti eli on hyväksi sekä luustolle että sydämelle. Tukosvaara sen sijaan on yksi tamofeenin haittapuolista.

"Useat rintasyövän lääkkeet ja sädehoito saattavat aiheuttaa ohimeneviä tai pysyviä, välittömiä tai viivästyneitä sydänoireita. Sydänhaitoista tunnetuin lienee antrasykliinien aiheuttama sydämen vasemman kammion vajaatoiminta (von Hoff ym. 1982). Kapesitabiini, 5-fluorourasiili, syklofosfamidi, taksaanit ja vinka-alkaloidit aiheuttavat joskus harvoin sydänhaittoja, kuten sydänlihasiskemiaa, sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä, verenpaineen muutoksia, perikardiittia ja johtumishäiriöitä (Albini ym. 2010)." - Ikäviä juttuja kaikki. Mutta kuka jättäisi mahdollisista sydänriskeistä huolimatta sytostaatit väliin?

"Endokriinisista hoidoista aromataasinestäjät aiheuttavat hieman enemmän sydänhaittoja kuin tamoksifeeni, tavallisimmin iskemiaa, joka kuitenkin on harvinainen (Cuppone ym. 2008). Tamoksifeeni sen sijaan aiheuttaa merkitsevästi suuremman tromboemboliariskin (3-4 tapausta sataa hoidettua naista kohti) kuin aromataasinestäjät." - Se, mitä ei tässä mainita, on minua itseäni suuresti mietityttänyt totaalisen estrogeenien ennenaikaisen poistamisen vaikutus sydämeen. Kolme vuotta Procren-piikkejä ja letrotsolia (aromataasinestäjä) ei voi tehdä hyvää sydämelle ja verenkiertoelimistölle!

"Aiemmin käytettyihin sädehoitotekniikoihin on liittynyt merkitsevästi lisääntynyttä sydänkuolleisuutta, sillä varsin suuri osa sydämen tilavuudesta saattoi saada suuren sädeannoksen (Early Breast Cancer Trialists' Collaborative Group 2005). Uudempia tekniikkoja käytettäessä pystytään sydämeen kohdistunut annos määrittämään tarkasti, ja sydämen sädettämistä pyritään välttämään mahdollisuuksien mukaan (Leidenius ja Vaalavirta tässä numerossa). Myös sädehoidon antamista imusolmukealueille on vähennetty. Erityisesti parasternaalialueen sädettämisen yhteydessä sydämeen kohdistunut annos voi muodostua suureksi. Kuitenkaan vielä ei ole julkaistu tutkimuksia, joissa olisi käytetty uudempia sädehoitotekniikoita ja joissa seuranta-aika olisi yli kymmenen vuotta. Toistaiseksi voimme vain esittää arveluja sydänhaittojen vähenemisestä uusia sädehoitotekniikkoja käytettäessä." - Sydänhän sijaitsee aika keskellä, ei vasemmalla, niin kuin yleensä ajatellaan. Eli oikeaan rintaan 2000-luvun alun tekniikalla annettu sädehoito on ehkä yksi sydäntäni rasittanut asia. 

"Vasemman kammion ejektiofraktio on lääkkeiden sydäntoksisuuden arvioinnissa yleisin menetelmä, joka tosin saattaa aliarvioida sydänvaurion suuruutta. Lupaavia uusia tapoja sydäntoksisuuden tutkimiseen ovat sydämen kaikukuvaukseen perustuvat menetelmät, jotka mittaavat diastolista toimintaa nykyistä paremmin. Uusia menetelmiä ovat myös seerumista määritettävät troponiinien ja natriureettisen peptidin pitoisuudet samoin kuin gadoliniumtehosteinen sydämen magneettikuvaus (Altena ym. 2009)." - Vasemman kammion ejektiofraktioni on edelleen reilusti alakanttiin, natriureettisen peptidin määrä oli vielä viimeksi mitattaessa reilut 5000 eli hulppeasti yläkanttiin. Sydämen magneettikuvausaikaa odotellessa...

"Rintasyöpäpotilaiden seurantakäyntien tarkoituksena on paikallisten uusiutumien ja uuden rintasyövän varhaistoteaminen. Toinen tärkeä tavoite on huolehtia potilaan elämänlaadusta. Elämänlaatua huonontavat hoidon pitkäaikaiset haitat ovat yleisiä. Usein potilaan oireita voidaan hoitaa tai ainakin lievittää. Vaikka hoitomahdollisuudet ovat joskus rajalliset, ovat jo haittojen tiedostaminen, oireista keskusteleminen ja potilaan tukeminen tärkeitä elämänlaadun kannalta." - Jälkimmäinen tavoite ei ole ollenkaan vähäpätöinen juttu sekään. 

Lähde: 

Marjut Leidenius, Tiina Tasmuth, Tiina Jahkola, Tiina Saarto, Meri Utriainen, Leila Vaalavirta, Aila Tiitinen ja Irja Idman 2010. Rintasyövän hoidon aiheuttama pitkäaikainen sairastavuus. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2010;126(10):1217-1225. 

torstai 22. lokakuuta 2015

My story

Eilinen BRA Day -ilta meni oikein mukavasti: Metson Pietilä-sali oli likimain täynnä naisia, olipa muutama mieskin uskaltautunut joukkoon. TAYSin onkologi ja plastiikkakirurgit kertoivat sekä rintasyövästä että sen jälkeisistä korjausleikkauksista, joiden menetelmävalikoimasta löytyy varmasti kaikille se oikea.

Rintasyöpädiagnoosin saa tänä vuonna Suomessa noin 5000 naista, ja meitä taudin sairastaneita on elossa noin 65 000. Isoja lukuja. Rinnankorjausleikkauksia tehdään samoin paljon (TAYSissa noin 100 vuodessa), ja myös iäkkäille naisille, jos he ovat muuten riittävän terveitä ja haluavat päästä joko omalla kudoksella tai silikoni-implantin avulla tehtävään leikkaukseen.

Lääkäreiden esitysten jälkeen sain areenan itselleni ja kerroin pitkän tarinani niin lyhyesti kuin osasin: aikaa meni noin 13 minuuttia. Lämmin kiitos luentokuvista "pikkusiskolle"! :-)
Tässä vielä oma esitykseni tänne blogiinkin, kun keksin tallettaa diat jpg-kuviksi:
PS. Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla.

torstai 15. lokakuuta 2015

Aamulehti 15.10.2015

Tässä vielä tänään ilmestyneen printtilehden juttu kuvina:

Kansikuvatyttönä...

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Aamulehden rekonstruktiojuttu

Tätä kaikki rintasyöpäpotilaat eivät tiedä: naisella on oikeus rintakorjaukseen julkisin varoin

Moni nainen menettää rintansa syövälle. Uusi rinta voidaan kuitenkin rakentaa yhteiskunnan varoin, jos naisen terveys sen sallii. Tamperelainen Leena Kiuru, 46, kyllästyi hankalaan irtoproteesiinsa. Vatsakielekkeestä leikattu rinta on kaunis, helppo ja lämmin. Tutummaksi palannut keho auttaa myös unohtamaan kahdesti läpikäydyn rintasyövän. 

Tutkimuskoordinaattori Leena Kiuru oli vain 31-vuotias, kun hän tunsi suihkussa rinnassansa pienen kovan patin. Kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti ei saanut löydöltään rauhaa, vaan päätti mennä tutkimuksiin mahdollisimman pian. Päätös oli viisas. Aivan ihon alta löytyi vain noin 6 millimetrin kokoinen invasiivinen duktaalinen karsinooma luokkaa yksi eli kasvain, joka osoittautui syöväksi. Se oli jo ehtinyt alkaa levitä kainalon imusolmukkeisiin. - Minulle tehtiin nättiarpinen rinnan osapoisto. Sain myös sytostaatteja ja sädehoitoa ja antiestrogeenejä. Siitä eteenpäin kävin kontrolleissa vuoden välein. Lopulta kymmenen vuoden kuluttua Leena alkoi uskoa olevansa terve ja pelko hälveni. Yhdentenätoista vuonna, juuri avioeron läpikäynyt teini-ikäisten 42-vuotias äiti sai kuitenkin normaalissa mammografiassa kuulla rinnastaan löytyneen kaksi uutta kasvainta. - Lopulta niitä löytyi neljä. Invasiivisia duktaalisia karsinoomia luokkaa kaksi. Muualta tautia ei nyt onneksi löytynyt. 

Kahdesta kerrasta, jolloin Kiurun, 46, rinnasta on tehty syöpälöydös, ensimmäinen oli pahempi. Silloin Kiuru oli hyvin nuori, vain 31-vuotias, ja lapset olivat pieniä. - Toisella kerralla, 42-vuotiaana, tiesin jo etten ole kuolematon. Toisaalta olen kolmen teinin yksinhuoltaja. Mietin, miten lapset selviäisivät, jos minulle kävisi huonosti, Kiuru kertoo. Kuukauden kuluttua syövän uusiutumisen havaitsemisesta Leenalle tehtiin rinnan kokopoisto. Sytostaattihoidot loppuivat elokuussa 2012. Estrogeenin estolääke jatkuu viiden vuoden ajan. - Tavallaan tässä minun taudissani ikä on vain hyvä juttu, Kiuru kertoo viitaten hormonipitoisuuksiin. 

Kun rinta oli huolellisesti poistettu, jäljellä oli karu arpi ja luiseva rintakehä. Kiuru kertoo halunneensa unohtaa sairauden, mutta joka kerta peilistä silmiin osuva rinnaton puoli toi muistot mieleen. Liikuntaa harrastava Kiuru ei viihtynyt rintaproteesissa. Vaikka hänellä oli eri rinta jumppaan, työhön ja uimiseen, ne kaikki tuntuivat kömpelöiltä. - Proteesi on muovimainen, se hiostaa, Kiuru kuvailee. - Ajattelin myös, että olen vielä aika nuori, joten saatan vaikka tavata jonkun uuden ihmisen. Halusin käyttää normaaleja vaatteita. Niinpä jo elokuussa 2013, vuoden kuluttua hoidoista, Kiuru alkoi jutella kontrollissa uudesta rinnasta. Plastiikkakirurgin konsultaatio järjestyi kuukauden päähän. Naiselle päätettiin tehdä vatsakielekeleikkaus.

Omassa Olipa kerran rintasyöpä - ja toisenkin -blogissaan Kiuru käy läpi sairautensa vaiheita.
"Olen ehtinyt miettiä korjausleikkausta jo jonkun aikaa, ja nyt minulla alkaa olla jo sen suhteen hyvin selkeä ajatus: koska elämää on toivottavasti edessäpäin vielä vuosia, haluan mieluummin elää elämääni ja harrastaa liikuntaa ilman ylimääräisiä "lisävarusteita". Mukavuudenhalua ehkä osin, osin eheytymistä karun lopputuloksen jättäneestä rintasyöpäleikkauksesta. Luiseva rintakehä muistuttaa joka päivä sairaudesta, jonka haluaisin jo pikkuhiljaa painaa unohduksiin, sikäli kun se on mahdollista." Kiuru arveli, että uusi rinta auttaisi paranemista kun oma kehonkuva pikkuhiljaa paranisi. "Entiseen ei tietenkään ole paluuta, mutta lähemmäs entistä voi yrittää päästä", hän kirjoittaa. "Korjausleikkaus ei ole pieni eikä helppo, eikä se välttämättä paranna kaikkien elämänlaatua, etenkin jos elää parisuhteessa ja kumppani on tottunut yksirintaiseen puolisoon. Me sinkut sen sijaan saatamme vielä jossain vaiheessa aloittaa uuden suhteen, ja siinä vaiheessa olisi mukava olla niin normaali kuin mahdollista."

Maaliskuussa 2014 Kiurulle tehtiin Taysissa seitsemän tunnin leikkaus. Se ei sujunut ongelmitta. Leena sai harvinaisina sivuoireina keuhkoveritulpan ja keuhkokuumeen. - Tuli kieltämättä pariinkin kertaan mietittyä leikkauksen järkevyyttä ja sitä, kuuluuko leikkauksen jälkeen olla niin totaalisen huono olo, Kiuru muistelee blogissaan. Lopulta kivut hellittivät. Edelleen Kiuru joutuu käyttämään tukisukkia veritulpan estämiseen. Sairaslomalla hän oli seitsemän viikkoa. Maaliskuussa 2015 koitti viimeinen silaus, kun Kiurun rintaan kestopigmentoitiin nänni. Nyt hän on tyytyväinen ja iloinen, että uskalsi. Rinta elää muun kehon tavoin. - Olen käynyt alusvaatekaupoissakin, hän hymyilee. Kiuru arvostaa nyt elämässä tavallista arkea: lapsia ja terveyttä. Uratietoisuus on kadonnut. Tärkeä tuki ovat rintasyöpäsiskot eli erilaiset vertaisverkostot. Niissä naiset ovat tukena toisilleen myös silloin, kun miehet eivät pysty. Moni nainen on saanut syöpädiagnoosin seulonnoissa viisikymmenvuotislahjaksi. - On olemassa ihania puolisoja, mutta kyllä siellä ryhmässä on myös huomannut, että kaikki miehet eivät tätä kestä. Mikään leikkaus ei myöskään lopulta poista kaikkea pelkoa. - Ei tähän ikinä kokonaan totu. Jokaista kontrollia pelkää. Sydän hakkaa ja yöunet menevät. Mutta onneksi toivoa ja hoitoja on paljon.
Rintarekonstruktio
Leikkauksen tarpeesta päätät itse. Tekniikoita on useita. Hoito räätälöidään potilaan mukaan. Aina potilaan tilanne ei mahdollista korjausleikkausta. Yleisimpiä ovat rinnan rakentaminen alavatsakielekkeellä tai selkäkielekkeellä. Taysissa tehdään vuodessa yli sata korjausleikkausta. Niistä kolmasosa on välittömiä, heti syöpäleikkauksessa tehtäviä. Odotusaika riippuu taudin luonteesta ja ennusteesta. Jos hoidoksi ei leikkauksen ohella tarvita sytostaatteja tai sädehoitoa, uusi rinta voidaan rakentaa jopa jo puolen vuoden kuluttua leikkauksesta. Usein odotusaika on kaksi vuotta. Uusimmat tekniikat liittyvät rasvansiirtoon. Rasvaimulla kerätään oman kehon rasvaa, joka siirretään tylppäkärkisellä neulalla pieninä, helminauhamaisina ketjuina rintakehälle ihon alle ja rintalihakseen. Lopputuloksena on pienehkö, ryhdikäs rinta. Tekniikka vaatii 4–6 toimenpidettä noin neljän kuukauden välein, sillä rasvaa ei voi lisätä kerralla kovin paljon, etteivät solut kuole. Kun uutta rintaa rakennetaan, tervettä rintaakin saatetaan kohottaa tai pienentää, jotta eriparisuus vähenee. 

Oikeus leikkaukseen 
Rintarekonstruktio kuuluu yhteiskunnan korvaamiin hoitoihin. Se ei ole kauneusleikkaus. Naisella on oikeus rintakorjaukseen, mikäli hänen terveytensä sallii leikkauksen. Esteenä voivat olla esimerkiksi sydänsairaus tai painoindeksi, joka ylittää 32 BMI. Jos potilas tupakoi eikä pysty lopettamaan sitä hyvissä ajoin ennen leikkausta, ei leikkausta voi tehdä. Noin puolet rinnanpoistopotilaista korjauttaa rintansa. Perinnöllistä rintasyövälle altistavaa geeniä kantava saattaa haluta rintojen poistoleikkauksen, vaikka syöpää ei olisi todettu. Kehitystä on tapahtunut esimerkiksi kainaloimusolmukkeensa menettäneiden potilaiden hoidossa. Merkittävästä yläraajan imunesteturvotuksesta kärsiville tehdään imusolmukesiirtoja ja imusuoniohituksia. Rasvansiirrolla voidaan korjata myös säästävän leikkauksen jälkeen arpikudokseen tulleita rypistymiä ja kiristyksiä. 

Leikkauksessa riskinsä
Kielekeleikkaukset ovat isoja leikkauksia, jotka kestävät useita tunteja ja niihin liittyy myös riskejä. Silikoni-implanttitoimenpiteet ja rasvasiirrot ovat toimenpiteinä kevyempiä. Päätöksen on aina oltava potilaan oma. Jos proteesista eroonpääsy houkuttaa, asia kannattaa ottaa puheeksi hoitavan sairaalan plastiikkakirurgin kanssa. Sairaalavuorokausi maksaa 38 euroa. Alavatsakielekeleikkauksessa sairaalassa ollaan noin viisi vuorokautta. Sairasloma kestää 2–6 viikkoa. Pituus vaihtelee potilaan ammatista ja leikkaustekniikasta riippuen. Rasvansiirrossa sairasloma voi olla vaikka vain leikkauspäivän mittainen. Rintojen korjaaminen syövän jälkeen ei ole välttämätöntä tai pakollista. Moni nainen elää hyvää elämää rintaproteesin kanssa tai täysin ilman rintaa.

21.10. vietetään Breast Reconstruction Awareness -päivää. Yleisöluentotilaisuus BRA-DAY Tampereella 21.10. kello 17–20 Pääkirjasto Metsossa.

Lisätietoa:
www.bradayfinland.com
www.syopapotilaat.fi



SEKSUAALISUUS

Nännin tuntoa ei saa takaisin

Potilas ei voi itse vaikuttaa nännin kohtaloon syöpärinnassaan, sen sanelee sairaus. Tuntoaistin omaava nänni voidaan säästää vain hyvin harvoin. Tällöin kyseessä on nännin säästävä rinnanpoisto. Jos rintarauhanen poistetaan, rinnalla ei voi imettää. Jos kohotetaan tai pienennetään toista, tervettä rintaa, on tärkeätä keskustella nännin välittämien tuntoaistimusten seksuaalisesta merkityksestä. Yleensä kyseessä on potilaan ainoa seksuaalisessa mielessä toimiva nänni. – Harva kuitenkaan kokee asialla olevan suurta merkitystä, kertoo plastiikkakirurgi Ulla Karhunen-Enckell. Terveen rinnan imetyskyky yleensä säilyy kohotuksen tai pienennyksen jälkeen. Leikattuun rintaan voidaan pigmentoida varsin aidon näköinen nänni. Siirretyn ihokielekkeen tuntoaisti ei palaudu. Välittömässä korjausleikkauksessa, jossa on säästetty rinnan oma iho, tuntoa sen sijaan palautuu.


Lähde:

Kirsikka Otsamo, Aamulehti 14.10.2015. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195002054176/artikkeli/tata+kaikki+rintasyopapotilaat+eivat+tieda+naisella+on+oikeus+rintakorjaukseen+julkisin+varoin.html

maanantai 12. lokakuuta 2015

Rohkea rokan syö...

... ja vielä rohkeampi antaa haastattelun! Meitä rohkeita on tässä kuussa onneksi useita, kun lähes kaikki arvonsatuntevat lehdet osallistuvat roosaan lokakuuhun omalla panoksellaan. Ihan hyvä niin, kaikki jutut ovat kuitenkin erilaisia ja hieman eri vinkkelistä ja eri ihmisistä tehtyjä.

Oma juttuni tulee osaksi Aamulehden rinnankorjausartikkelia, joka ilmestyy jo ihan lähipäivinä. Hieman jännittää, millaisia kuvia lehteen valitaan. Kuvia otettiin sisällä että ulkona tosi kauniissa syyssäässä, toivottavasti niiden joukossa on joku kelvollinen. Olisi kiva saada joku ammattilaisen otos omaankin käyttöön, mutta taidan saada vain juttuun mukaan tulevat osana juttua. Toivottavasti juttu tavoittaa mahdollisimman monta korjausleikkausta miettivää. Informatiivinen siitä on ainakin tulosssa, sillä siihen haastateltiin myös plastiikkakirurgia. Myös linkki tänne blogiini on tulossa jutun "kainaloon" tai johonkin muuhun osaan.

Jännittäviä hetkiä on luvassa ensi viikollakin, kun pääsen ihmisten eteen kertomaan omaa korjausleikkaustarinaani. Toivottavasti kaikki asiasta kiinnostuneet löytävät tiensä Metson Pietilä-saliin kello viideksi ensi viikon keskiviikkona!:-) Illan ohjelmakin on jo julkaistu. :-) Helsingissä on myös samana iltana vastaava tilaisuus. Bra day -päivästä voi lukea lisää osoitteessa http://www.bradayfinland.com.auttaa.fi/

Nyt lopuksi toivottelen hyvää syyslomaa, jos sellaiselle olet onnistunut pääsemään. Minun syyslomani oli viime viikonloppu - pääsin vielä kerran mökille ja mökkisaunaan! :-)

torstai 8. lokakuuta 2015

Kontrolli numero 2 onnellisesti ohi!

Kolmivuotiskontrolliuutiset ovat siis hyviä, paitsi lannerangan osalta, jossa luuston tiheys indikoi osteopeniaa eli lantion luusto on jonkun verran haurastunut. Onneksi ei sentään osteoporoosiin asti. Osin sydänvaivoista, osin osteopeniasta ja osin kolme vuotta sitten annetusta jatkohoito-ohjeesta johtuen ensi viikolla vaihtuu letrotsoli tamofeeniin. Samalla jäävät Procren-piikit historiaan. 

Tamot ovat minulle jo vanhastaan tuttu lääke, jonka ei pitäisi olla yhtä rankka keholle kuin nämä nykyiset ovat olleet. Toivottavasti. Ainakin sydän ja luusto tulevat kiittämään lääkkeen vaihtamisesta, kuten Lancetissa julkaistusta kuvastakin ilmenee. :-)
http://www.download.thelancet.com/journals/lanonc/article/PIIS1470-2045%2802%2900711-8/fulltext
Tämän vuoden tammikuussa ilmestyneessä Duodecim-lehdessä oli myös tosi hyvä artikkeli rintasyövän liitännäislääkehoidoista, myös tamoista, ja pääosin hyvin positiivisia asioita: "Tamoksifeeni on antiestrogeeni, jota on käytetty rintasyövän hoidossa yli 30 vuotta. Tamoksifeeni soveltuu kaikenikäisille ja on standardihoito premenopausaalisille potilaille. Se sitoutuu syöpäsolun estrogeenireseptoriin ja estää estrogeenin vaikutuksen. Sitä käytetään 20 mg:n vuorokausiannoksena yleensä viiden vuoden ajan (1, 2). Tamoksifeeni saattaa aiheuttaa hikoilua, kuumia aaltoja ja painon nousua. Vakavimmat haitat ovat laskimotukosriski ja kohdun endometriumkarsinoomariski (2). Vakavien haittojen vaara on kuitenkin vain muutaman prosentin suuruinen. Jos potilaalle suunnitellaan elektiivistä leikkausta, suositellaan tamoksifeenilääkitys tauotettavaksi noin neljä viikkoa ennen leikkausta tukosriskin takia. Sairastettu laskimotukos on vasta-aihe. Tamoksifeeni käyttäytyy joko antiestrogeenisesti tai estrogeenisesti kohdekudoksen mukaan. Tamoksifeenin vaikutus on estrogeeninen valtimon seinämässä ja luustossa, se vaikuttaa pääosin edullisesti lipidiprofiiliin ja saattaa suojata iskeemisiltä sydänsairauksilta. Postmenopausaalisilla potilailla tamoksifeeni ei aiheuta osteoporoosia vaan saattaa parantaa luun tiheyttä. Premenopausaalisten potilaiden luuston tiheyttä tamoksifeenihoito ei kuitenkaan juuri muuta." - Onneksi ei myöskään heikompaan suuntaan!

Seuraava kontrolli sitten ensi vuonna, meidän kakkoskierrosta käyvien onni on päästä kontrolliin joka vuosi. Loppuun vielä pieni "kevennys" erään jenkkisiskon blogista:
Lähde:
 
Riikka Huovinen, Päivi Auvinen, Johanna Mattson ja Heikki Joensuu 2015. Rintasyövän liitännäislääkehoidot. Duodecim 2015;131(1):23-28. (Tekstissä suluissa olevat numerot viittaavat artikkelin lähdeluetteloon)