maanantai 27. helmikuuta 2017

VIISI VUOTTA!

Tasan viisi vuotta sitten kirjauduin elämäni ensimmäisen kerran Blogger-alustalle. Näin jälkikäteen ajatellen aika on mennyt tosi nopeasti, vaikka kaikenlaista onkin tälle toiselle syöpämatkalleni mahtunut. Helppoa ei ole aina ollut, kun yksinhuoltaja-syöpäsairastajaäitinä olen teinipesueeni kanssa elänyt. Ilman hormoneita... Samaan aikaan ovat nuorison hormonitasot nousseet tasaisesti... Ja tunnepurkaukset niiden myötä. Äidilläkin välillä, mutta eri syystä...

Pian olen pääsemässä myös toiseen tärkeään etappiin, kun nuorimmaiseni täyttää 18. On aika päivittää omia tavoitteita sen jälkeen. Yksi tavoite tulee olemaan syöpäasioiden jättäminen mielessä taka-alalle, olen niitä nyt jo aika pitkään miettinyt ja pohtinut. On aika päästää uudet kirjoittajat ja pohtijat ääneen. Jätän kyllä blogini auki, jos joku sitä vielä haluaa käydä lukemassa, mutta kovin aktiivisesti en tule sitä enää (toivottavasti!) päivittämään.

On tullut aika tehdä jotain muuta, suunnata tulevaisuuteen, kuten eräs tuttava viisaasti pohti: "Upeaa, että voit nyt hyvin. Hienoa. Vain yksi elämä... ja sekin kuluu nopeasti. Tee itsellesi tärkeitä asioita." "... olet ollut kuoleman sairaana, selvinnyt. Elämää edessä, kysymys mielessä: kuinka elää?" 
Toivon teille terveyttä ja kaikkea hyvää, hymyillään kun tavataan!

PS. Muistakaa liikkua ja nauttia elämästä. Tässä vielä innoitukseksi viime lauantain hiihtolenkin kuvasatoa. Välillä on ollut latu ummessa muutenkin kuin hiihtolenkillä, mutta eteenpäin on menty!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti