Jaksaa, jaksaa... - ja voimaantuu

Syöpään sairastuminen vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla, ja meillä kaikilla on myös omanlaisemme keinot yrittää selviytyä. Osa lamaantuu ja menettää toimintakykynsä fyysisistä ja/tai psyykkisistä syistä, osa pontevoituu entisestään. Itse uskoisin ja toivoisin kuuluvani jälkimmäisiin.

"Voimia!" "Jaksamista!" Kiitos, niitä tarvitaan, juuri nyt enemmän kuin koskaan, ja niitä ainakin itselleni ovat useimmat ystävät ja "kylännaiset" toivottaneet. Onnella ei tässä pelata (huonolla onnella on toki ollut sormensa pelissä...), enemmänkin on kyse voimaa ja kestävyyttä vaativasta lajista. Jaksaa siis pitää, mutta miten? Helppoja ratkaisuja ei ole, ratkaisuja kylläkin. Tärkeimpinä pidän tällä hetkellä itse vertaistukea ja kannustavia kavereita, tutkittua ja kokemusperäistä tietoa, liikuntaa, lapsia ja luontoa, hengen ja ruumiin ravintoa: teatteriin ja ulos syömään ensi viikolla! Kevät tulee ja valon määrä lisääntyy ihan silmissä - uudistun ja herään taas sen myötä itsekin eloon. Toivottavasti.

Eilen postilaatikkoon kolahtaneen ja heti samana iltana iltalukemisiksi lukemani Rinnakkain-lehden blogissaan Carita kirjoittaa: "Voimme yrittää työntää päätä pensaaseen, kohdata tosiasiat, vihastua, masentua, kieltää tai lamaantua. Toiset ovat maltillisia, toiset panikoituvat - useimmat pelkäävät. Pelkäävät tuntematonta." Nuori rintasyöpäpotilas peräänkuuluttaa vertaisuutta, "sillä vertaisuus hälventää pelkoa. Se murtaa tunnetta siitä, että on yksin. Se luo uskoa selviytymisestä, toisinaan näpäyttää realismillekin."

Vertaisiani olen itsekin kaivannut ja etsinyt, osin blogeja ja kirjoja (esim. Hietanen & Nirkko 1996) lukemalla löytänytkin. Löytöretkelläni netissä liityin myös Rintasyöpäyhdistykseen, ja sieltä onkin jo oltu minuun päin yhteydessä, muutenkin kuin 15 euron laskun ja jäsenlehtien muodossa; sähköpostilla tiedusteltiin kiinnostustani osallistua paikkakunnalla järjestettävään vertaistapahtumaan: Kiinnostaa ilman muuta! Kukaan muu kuin itse tämän ruljanssin läpi käynyt ei nimittäin tätä tautia ja siihen liittyviä tuntemuksia ja käytännön asioita voi ymmärtää. Tiedon tasolla ehkä, mutta ei tunteen. Vaikka muuta kuinka väittäisivät, väitän minä, että eivät voi. Tarvitsen siis vertaisiani ja heidän tukeaan voimaantuakseni, ja vertaiseni tarvitsevat minua. Myös paikallisen syöpäyhdistyksen rintasyöpäpotilaille järjestämään tietopäivään ilmoittauduin jo: Toukokuussa tavataan! Voimaantumiseen tarvitaan vertaisten lisäksi myös monenlaista tietoa, jota saa virallisten luennoitsijoiden lisäksi myös vertaisilta, siitä minulla on kokemusta myös edelliseltä kerralta.

Voimaantuminen vaatii monenlaisia keinoja. Eräs vertaiseni on sanonut sen niin hienosti, etten edes yritä panna paremmaksi, vaan lainaan "Kasvua elämä kaikki" -nimimerkkiä (Hietanen & Nirkko 1996, 255):  

"Lähes kaikki keinot ovat sallittuja ja vuosien varrella olen kaikenlaisia vaihtoehtoja joutunut kokeilemaan. Tärkeimmäksi voimavaraksi on kuitenkin muodostunut kyky huolehtia omasta itsestään. Voida niin hyvin kuin mahdollista. Tyhjästä akusta, ilman omaa hyvinvointiaan, ei pysty jakamaan muille. Kaiken perustana on oma voima ja tahto selviytyä. Rukouskin - ja luottamus asioiden järjestymisestä." 

Se, mistä itse kukin hyvinvointinsa ammentaa, vaihtelee. Jollekin "puoliso" on tärkein voimavara, jollain toisella ei sellaista edes ole. (Eikä tule! Toim. huom.) On siis keksittävä muita keinoja. Edelliset sairastumis- ja sairastamiskokemukset auttavat omassa tapauksessani, enkä siksi pelkää tulevia hoitoja, patologin tuloksia ja levinneisyystutkimuksia kylläkin. Kuten Caritakin edellä totesi, pelkoa koemme me kaikki sairastuneet, sillä emme tiedä, mitä tuleman pitää ja miten meidän käy. Terveellä ihmisellä olevaa elämänuskoa ja luottamusta tulevaan ei meillä sairastuneilla enää ole. Toisalta tieto siitä, että on selviytynyt haastavista tilanteista ennenkin, auttaa. Miksi en selviäisi myös nyt? Hyviä ideoita ja kannustavia ajatuksia selviytymiseen löytyy myös Leena Rosenqvist-Ryhäsen toimittamasta kauniisti kuvitetusta kirjasta, jonka olen lukenut nautiskellen ja ajatellen. Jo kappaleiden nimet saavat innostumaan ja voimaantumaan: "Kiukku on energiaa", "Pontevoituminen" jne.

Päivän "epistolan" lopuksi vielä yksi voimaannuttava sitaatti, ennen kuin alan valmistella nuoremman neidin synttärikekkereitä - elämä ei onneksi syöpädiagnoosiin loppunut. Kaikkitietävän Wikipedian mukaan:

"Voimaantumisella (valtaistuminen, empowerment) tarkoitetaan ihmisten ja ihmisyhteisöjen kykyjen, mahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääntymistä. Voimaantumisessa korostuu oma sisäinen vahvistuminen ja se, että ihminen kokee olevansa sisäisesti vahva sekä tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Voimaantumisen seurauksena hän kykenee asettamaan ja saavuttamaan päämääriä, tuntee oman elämänsä olevan hallinnassa sekä itsetuntonsa parantuneen. Lisäksi hänen toiveikkuutensa tulevaisuutta kohtaan kasvaa. Voimaantuminen voidaan määritellä yksilön valintojen ja sosiaalisen ympäristön väliseksi ihannetilaksi."

Voimia ja voimaantumista sinullekin, rakas lukijani!

Kuva: https://www.facebook.com/supportthefight

Tällä kertaa käyttämiäni aivan loistavia tietolähteitä:

Päivi Hietanen & Juha Nirkko (toim.) 1996. Haaste elämältä. Kokemuksia syövästä. Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Rintasyöpäyhdistyksen nettisivut. http://www.rintasyopayhdistys.fi/etusivu.html
Leena Rosenberg-Ryhänen (toim.) 2010. Pieniä askelia ja oikeita valintoja. Kirja syövästä toipuvalle - ja vähän muillekin. Suomen Syöpäpotilaat. Suomen Syöpäyhdistys. http://www.syopapotilaat.fi/kirjat.php
Carita Rosenqvist 2012. Voimaannuttava vertaisuus - kaikille mahdolliseksi? Blogi. Rinnakkain. Rintasyöpäyhdistys Europa Donna Finland ry. Tiedotuslehti 1/2012.
Wikipedia. Voimaantuminen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Voimaantuminen (Kopioitu 17.3.2012.)


PS. Tein äskeisellä linkkien metsästysreissullani myös yhden uuden kirjalöydön, joka pitää myös etsiä käsiin:
Pia Kaulio & Leena Rosenberg 2008. Nainen ja rintasyöpä - Rikottu mutta kokonainen. Minerva Kustannus Oy. http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=408

Lisäksi bongasin äsken, että Rintasyöpäyhdistyksellähän on nyt Facebookissakin oma sivu, sinne! www.facebook.com/rintasyopayhdistys