perjantai 11. toukokuuta 2012

2. iso sytky ja pään CT-kuvaus

Tällä viikolla on taas tapahtunut kaikenlaista myös tällä syöpärintamalla: tiistaina otettiin labrat, keskiviikkona kävin pään tietokonetomografiakuvauksessa ja torstaina sain toisen satsin docetakselia suoraan suoneen.

Ihan ok menivät onneksi kaikki kolme: labroissa oli kyllä pientä häikkää ALAT-maksa-arvossa, ei pysynyt ihan normirajan sisällä, mutta ei onneksi ollut ihan mahdotonkaan - vielä... Koville joutuvat sekä maksa että munuaiset näiden myrkkyjen kanssa, muiden (esim. alkoholin) kanssa pitääkin nyt ryhtyä vielä tiukemmalle nollalinjalle: onneksi kaupasta saa myös alkoholittomia siidereitä saunajuomaksi.

Viikon jännittävin tapahtuma oli keskiviikon CT-kuvaus: en ole ennen työntänyt päätäni vastaavaan pensaaseen. Tämä pensas oli kyllä aika huono piiloutumispaikka, eikä siellä onneksi tarvinnut kauan yrittääkään lymyillä. Ihan aluksi minulle laitettiin kanyyli kyynärvarteen valmiiksi ja otettiin ensimmäiset "viipalekuvat" ilman varjoainetta, jonka jälkeen sain kanyylin kautta jodia suoneen ja kuvaus toistettiin varjoaineen kanssa. Yksi kuvaus kesti vain pari minuuttia: tosi nopeasti saa pään sisällön nykytekniikalla dokumentoitua. Onneksi tiesin odottaa jodin aiheuttavan aika erikoisia sivuvaikutuksia: varjoaineen imeytyessä elimistöön tuntuu nimittäin hetken aikaa ihan siltä, kuin pissaisi housuihinsa. Näin ei onneksi kuitenkaan oikeasti käy, vaan kyse on vain hyvin poikkeuksellisesta tuntemuksesta, ja jatkoin kuvien oton jälkeen matkaani kuivissa pöksyissä.

CT-kuvien tuloksia ei onneksi tarvinnut kauan odotella, sillä minulla oli lääkäri- ja hoitoaika syöpäpolille jo heti seuraavaksi aamuksi. Torstai oli toivoa täynnä, mutta jännitys oli silti jälleen kerran ihan mahdoton: epävarmuus ja odottaminen ovat näissä hommissa ne kaikkein kamalimmat demonit, minulle ainakin. Onneksi ihana lääkäri kertoi vapauttavat tulokset aivan ihanalla tavalla: "Pää on puhdas!" Ei siis mitään syöpään viittaavaa missään palasessa. Gammakameralla aiemmin otetuissa epäspesifimmissä luustokuvissa näkynyt harmaa alue ei siis ollut mitään vakavaa, vain vaaraton asvalttiin kaatumisesta johtunut kalloluun painuma. Olo oli todella huojentunut. Muutenkin kaikki oli ihan ok, ja lääkäri tilasi minulle sairaala-apteekista päivän docetakseliannoksen. Ennen lääkkeen saapumista ja tiputuksen aloittamista ehdin vielä käydä "hyppytunnilla" reilun kivenheiton päässä olevalla työpaikallani lounaalla ja kertomassa hyvät uutiset.

Docetakselitiputus meni mukavasti: hoitajat olivat ihania, ja parin tunnin lepäily teki muutenkin hyvää aikaisen aamunousun väsyttämälle kropalle. Voimistuneen sulkasadon (jota tosin eivät vielä muut edes huomaa, hiuksia kun riittää edelleen vaikka muille jakaa) innoittamana bongasin sytostaattihuoneen pöydältä ihanan värikkään pinon sytomyssypipon: taidokkaita ja värikkäitä luomuksia, joista fuksianpunainen puuvillapipa läksi mukaan matkaan kaljupääpäiviä odottamaan. Ne kun ovat auttamatta edessä, mahdollisesti jo hyvinkin pian. Uusi sytkyannos kun voimistaa hiusten lähtölaskentaa aika lailla, eikä docetakseli kuulemma säästä ketään, oli potilas kuinka paksulettinen lähtötilanteessa hyvänsä. Jäämyssyjen yhteiskäytöstäkin on nyttemmin TAYSissa luovuttu kokonaan MRSA-bakteerivaaran vuoksi. Oman hankkimista en edes ajatellut kovan hinnan (noin 200 euroa) kuultuani. Hiukset kasvavat kyllä takaisin, mahdollisesti vielä aikaisempaa vahvempina, kuten minäkin. Aika vahvoja ollaan sitten kyllä jo molemmat. :-)

Keskiviikkoiltana ison sytkyn sietämiseksi aloitettu Dexametason-kortisonikuuri on sekin vaikuttanut elämääni aika lailla: "superkuun" jälkeen nukun nyt sitten huonosti näiden kortisonipiristeiden vuoksi. Univelkaa kertyy, kun herää joka yö ihan liian aikaisin: eilen ja tänään aivot päättivät aloittaa päivän jo kello neljä. Aikainen lintu nappaa tässä tapauksessa itselleen omaa hiljaista kirjoitusaikaa: jostain syystä kirjoittaminen sujuu minulta parhaiten joko tosi myöhään illalla tai sitten näin aamuyöstä. Tietokoneeni kello on juuri nyt 5:03 paikallista aikaa. Suomessa on siis jo perjantai, vaikka Amerikan ajassa - jossain niistä! - kulkeva Blogger muuta väittää.

Eilen en edes yrittänyt tuottaa uutta tekstiä, sillä jännitin aivan liikaa paitsi CT-kuvan tuloksia, myös sitä, oliko edellisiltana Bloggerista saamani virheilmoitus tuhonnut aikaisemmat kirjoitelmani. Onneksi ei, eikä aamulla koneen aukaistessani edellisiltaisesta virheestä ollut enää tietoakaan, ja kaikki tekstit ja tilastot olivat ennallaan. Viisastuin virheilmoituksesta kuitenkin sen verran, että copy-pastasin ja talletin tekstini kommentteineen ja kissakuvineen päivineen Word-dokumentiksi; lisäsin "kässärin luonnokseeni" lopuksi myös sivunumerot ja sisällysluettelonkin. Uudet tekstit päätin lisätä sinne myös aina sitä mukaa, kun niitä julkaisen. Kenties yritän vielä jonain kauniina päivänä julkaistakin nämä jollain foorumilla, kuten yksi potilasystäväni minulle ehdotti? Tuskin näistä vuodatuksistani ihan Finladia-ehdokkaaksi asti on, ja vertaistueksi kollegoilleni tämän uusimman projektini loppuraporttia lähinnä ajattelenkin. Parhaassa tapauksessa autan näillä terapiateksteilläni myös muita.

PS. Näiden sivujen katselujen historiassa on Bloggerin tilastojen mukaan eilen ylittynyt 4000 katselukertaa. Aika huimaa!

4 kommenttia:

  1. Vielä tänne kommentiksi eilinen käytäväkommentti: Me tamperelaisnaiset saamme olla tosi onnellisia "epäonnellisen" tautimme hoidon osalta: Suomessa on maailman parhaat rintasyöpähoidot - ja Tampereella Suomen parhaat. :-)

    VastaaPoista
  2. Ja vielä eilen kuulemani tuore tilastotietokin tänne: Pirkanmaalla sairastuu rintasyöpään noin 400 naista vuosittain, heistä tamperelaisia on noin 250. Meitä on siis tosi paljon, ja keskimäärin joka arkipäivä saa pelkästään Tampereella yksi nainen kuulla sairastavansa tätä Suomen naisten yleisintä syöpää. Vuodessa jo yli 4500 naista (Suomen syöpärekisteri 2009). Ja määrä on vain kasvussa koko ajan, onneksi myös paranemisennuste varhaisten diagnoosien ja hoitojen kehittymisen ansiosta

    VastaaPoista
  3. Hei,

    hienoa, että ct-kuva oli puhdas! Saitko toisen sytkyn samaan kohtaan kuin ekan? Mulla on edelleen se vasen kämmenselkä kipeä. Enää reilu viikko aikaa seuraavaan sytkyyn. Odotan innolla ensi viikkoa ja makuaistin osittaista palautumista. Tsemppiä oireiden kanssa kamppailuun!

    VastaaPoista
  4. Hei Elina!

    Mulla on useampiakin suonia, jotka soveltuvat tiputukseen, nyt käytettiin eri suonta kuin viimeksi. Eilisellä hoitajallani oli siihen hyvä selitys, miksi kannattaa vaihtaa välillä: ei verisuonia ihan näitä myrkkyjä varten ole suunniteltu, yksi ja sama suoni kuormittuu liikaa, jos käytetään aina samaa.

    Viimeksi mulla meni muistaakseni aina kaikkein helpoimpaan suoneen, joka "muistaa" sen edelleen, eikä suostunut enää yhteistoimintaan, kun sitä ekalla kerralla yritettiin. Tämä eilinen hoitaja käytti siitä nimitystä "narkkarin suoni", ei vedä enää. Nyt olen itsekin viisastunut asian suhteen ja kerroin mihin suoneen ekalla kerralla tiputettiin ja nyt otettiin sitten toinen suosiolla, ettei käy kuten viimeksi. Koko ajan sitä oppii tässä itsekin lisää, kun polulla matka etenee.

    "Puhdas pää" oli todella vapauttava tieto, vaikka sitä kyllä itse uumoilinkin, ettei jälki liity tähän, vaan asvalttikolahdukseen. Varma on silti varmaa, ja epävarmuus tosi kalvavaa. :-)

    VastaaPoista