Vain yksi tähän tautiin sairastunut (tosin "vain" taudin in-situ- eli esiastemuotoon) on minun kuulteni kertonut, ettei ollut shokissa diagnoosin saatuaan. Kaikki muut ovat olleet enemmän tai vähemmän shokissa, ja elämä on jatkunut diagnoosin, leikkauksen ja hoitojen jälkeen sekä henkisesti että fyysisesti hyvinkin erilaisena kuin mitä se oli ennen sairastumista. Taudin vaikuttavuus on melkoinen, eläähän Suomessa tällä hetkellä noin 60000 rintasyövän sairastanutta, ja tauti koskettaa välillisesti satoja tuhansia.
Onkologi toi luennossaan esiin monia hoitojen aiheuttamia terveysuhkia, joihin meidän rintasyöpäpotilaiden (hän halusi käyttää meistä potilas-termiä, mikä on tietysti ihan oikea) on hyvä varautua jo ennalta mahdollisuuksien mukaan. Toisaalta hän heitti meille "Terve vai potilas?" -kysymyksen pohdittavaksi - mietin vastausta edelleen...
Itse kuuntelin tarkalla korvalla erityisesti naishormonien poistamiseen liittyviä haittoja: kun aromataasin estolääkkeiden avulla estetään kaikki mahdollinen naishormonien tuotanto koko elimistössä, voivat negatiiviset terveysvaikutukset olla tosi laajoja ja moninaisia:
- vaihdevuosivaivat, uniongelmat, väsymys ja mielialan vaihtelut lisääntyvät
- veren kolesteroliarvot, paino ja verenpaine voivat nousta
- sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen riskit kasvavat
- tuki- ja liikuntaelinvaivat lisääntyvät ja osteoporoosiriski kasvaa
Kun sitä jo muutenkin tuntee harvoine hapsineen, punaisine ja hikisine kasvoineen ja leikkauksissa runneltuine kroppineen ihan friikiksi omassa ikäluokassaan, ei kauhean paljon mielialaa ja tulevaisuuden näkymiä paranna, kun silmien eteen heijastetaan uusia vaivoja PowerPoint-kalvo poikineen. Itsetunto ja toiveikkuus kärsivät väkisin näistä faktoista, niin paljon kuin niitä haluankin tietää. Vaan ei auta, elämä on nyt tätä, ja siihen on tottuminen. Sairauden kanssa sairauden tavalla.
Juuri näin, vaivoja riittää ja niitä vaiettuja..
VastaaPoistaKuulostaa aika kielteiseltä, jos "Elämää rintasyövän jälkeen" - luennolla luetellaan vain (?) kaikkia mahdollisia huonoja jälkiseuraamuksia, joita sairastamisesta/hoidoista voi aiheutua. Onneksi en aikoinaan mennyt moisia luentoja kuuntelemaan. Niistähän olisi voinut saada vaikka "vaikutteita"! Minun mielestäni kannattaisi keskittyä siihen myönteiseen puoleen eli siihen, että elämä todellakin jatkuu.
VastaaPoistaLuultavasti olen joku "outo lintu", mutta en ollut shokissa rintasyöpädiagnoosin saatuani. Se kun on asia, jolle ei mitään voi. Uusimisistahan ei kukaan voi tietää. Niiden välttämiseksi voi kuitenkin itsekin tehdä jotakin.
Koko blogiasi en ennättänyt vielä lukemaan, mutta mm. tuo Maaria Leinosen runo oli tosi koskettava. Ja sinä itsekin ihana, kun kirjoitat!
Kiitos kommentistasi, Anonyymi! Kieltämättä tuolla luennolla tuli tosi negatiivisia faktoja esiin, mutta muuten tunnelma oli kyllä ihan positiivinen, ja on toisaalta hyvä tietää, että on riski sairastua muihinkin kansantauteihin, jotta voi sitten aktiiviesti itse yrittää ennalta ehkäistä niitä. Tämä yksi tauti riittää ainakin mulle oikein hyvin! :-)
VastaaPoistaMulla rintasyövän uusimisprosentti on jo täydet 100, onneksi kuitenkin vain paikallinen uusiutuminen. Tiedän nyt omakohtaisesti, ettei omilla valinnoilla (liikunta- ja ruokatottumukset, tupakoimattomuus ja hyvin vähäinen alkoholin käyttö) uusimista pysty täysin estämään, hidastamaan ehkä.
Taudin "hallitseminen" ei siis ole mahdollista, eikä mahdollisen hyvän elämänlaadun ja lisävuosien saavuttaminen ei ole itsestäänselvyys, mutta itse pystyy onneksi vaikuttamaan siihen, miten hyvin tai huonosti voi. Onneksi elämää on rintasyövän jälkeenkin!