Tai ei nyt sentään ihan koko yötä uneton, vain noin kello neljästä eteenpäin, mikä on ihan riittävän ikävää ja hankalaa, kun sitä jatkuu yö toisensa perään, ja päivisin pitää jaksaa ja haluaa jaksaa kaikenlaista. Aamuisin on silmät sikkurassa ja tosi väsynyt, sillä Belladonna-pohjaisista tropeista huolimatta hikoilupuuskat (ja/tai kissa!) herättävät joka yö.
Myös päivisin tulee hot flash-puuskia niin usein ja rajusti (hiki virtaa pitkin päätä ja välillä selkääkin), ettei todellakaan pääse tämä uusin totuus unohtumaan. Pelkäsin jo ennalta, että tämä toinen totaalipoisto (naishormonien tällä kertaa) tulisi olemaan itselleni sytostaattihoitoja rankempi kokemus, ja oikeaan taisin osua. Letrotsoliprojekti on sekä huomattavasti pidempi (viisi vuotta) kuin sytostaattiprojekti (vajaat viisi kuukautta) että jotenkin vielä totaalisempi, hormonit kun vaikuttavat niin moneen asiaan, sekä fyysisesti että henkisesti. Kun esimerkiksi työkaveri kysyi minulta tällä viikolla, itkettääkö herkästi, pillahdin saman tien, mitä ei ihan herkästi normaaliolosuhteissa ole tapahtunut, töissä ainakaan. Myös väsymys taitaa olla osin henkistä laatua juuri nyt, tämä uusin hoitomuoto on ollut todella lamaannuttava kokemus. Tamofeenit olivat aikanaan pala kakkua näihin verrattuna.
On meillä kyllä aika sähäkkä yhdistelmä täällä kotona: kaksi teinineitiä ja yht'äkkiä alkaneen (aloitetun) mummotaudin kourissa kärvistelevä äiti. Pitäisikin varmaan seuraavaksi lainata Riitta Väisäsen menopaussiromaani, siitä voisi olla sekä iloa että hyötyä tähän uusimpaan elämäntilanteeseen, jota tulee kestämään vielä pitkään, toivottavasti kuitenkin rajua alkua helpompana jatkossa. Luulisi elimistön tottuvan tähänkin, itseni samoin.
Onneksi onnettomuudessa kuntoni on muuten hyvä, hoitomotivaatio samoin. Ja jo marraskuun alussa pääsen ensimmäisen kontrollikäynnin yhteydessä kyselemään lääkäriltä, olisiko Belladonna-valmisteen lisäksi muita mahdollisia hikoilu- ym. haittoja helpottavia turvallisia troppeja.
Elämä ei ole onneksi ole pelkkää taudin ja hoitojen miettimistä, vaan paljon muutakin. Tälle roosalle viikolle mahtui tosin myös yksi rintasyöpäluento aiheesta "Elämää rintasyövän jälkeen". Onneksi sitä on, toivottavasti vielä pitkään.
Heippa!
VastaaPoistaVoimia kovasti hot flash kierteeseen.. Jos pääset niin tule katsomaan meidän Siskot, matka jolle kukaan ei halunnut -valokuvanäyttelyä 19.-21.10. Helsingin messukeskukseen. Siellä on yksi kuva tästä hot flash teemasta ;)
Mikä lääke sinulla on käytössä? Minulla tämä tamofen + zoladex joka pitää hien liikkeessä. Onneksi tulee talvi ja olo hieman helpottui kesästä.
Voimia!!
Hei Cee!
VastaaPoistaKävin lukemassa Roosa nauha-kirjoituksesi, tosi hienosti ja monipuolisesti pohdittu! Niin se juuri menee, ei tämä todellakaan mitään ruusuilla tai roosa nauhoilla tanssimista ole. :-(
Koska mulla oli jo ekalla kerralla viiden vuoden (2001-2006) tamofeeniprojekti, sain nyt jatkohoidoiksi postmenopausaalisille tarkoitettua aromataasinestäjä-letrotsolia (Femarin verrokkeja, itse Femar on niin kallis että Kela vaatii vaihtamaan lääkkeen halvempiin merkkeihin), jota napsin nyt seuraavat viisi vuotta. Lisätehoa antaa kerran kuussa mahaan piikitettävä Procren - aika tiukka setti! Toisaalta on toki ihan mielettömän hienoa, että taudin (joka mun tapauksessa oli lähes 100 % hormonipositiivinen) voidaan ehkäistä näinkin.
Ollaan itse asiassa tulossa perjantaina messuilemaan Helsinkiin yhden vertaissiskoni kanssa. Hyvä syy ottaa pieni breikki arjesta ja yksi syyslomapäivä ihan vaan itselleen. Terveysmessuilla on varmasti myös paljon mielenkiintoista katsottavaa. :-)
Heipat!
VastaaPoistaMyötätuntoni sekä unettomuuteen että hot flash-puuskiin!
Tuntuu, että itse pääsen ihan liian helpolla kun luen sinun kokemuksiasi. Mutta kuten itsekin mainitset, aika tekee tässäkin hyvää, elimistö lakkaa hiljalleen tuottamasta estrogeenia ja harmit vähenevät siltä osin. Mielialavaihtelut ovatkin sitten oma lukunsa.Varsinkin perheessä, jossa teinien omat hormonimyrskyt tuovat vielä lisäväriä elämään.
Liikunta parantaa sekä mieltä että toivottavasti myös unta. Onneksi olet jo valmiiksi liikunnallinen, tässä vaiheessa aloittamisesta muodostuisi uusi stressi.
(Minulle muuten onkologi kirjoitti Femar-reseptiin vaihtokiellon - ainakin nyt enimmäiseksi vuodeksi.)
Kaikesta huolimatta: "think pink" ja "kyllä se siitä" ja mitä kaikkia positiivisen ajattelun taikasanoja sitten onkaan - voimia kaikkeen ei-positiiviseen!
Kiitos, Arseinka!
VastaaPoistaEi-positiivisia juttuja riittää meillä kaikilla, vaikka kuinka yrittäisimme olla positiivisia. :-(
Tämä tauti (tai sen hoidot) on yhdelle yhdellä tavalla rankka, toiselle toisella. Jos on fyysisesti päässyt vähän helpommalla, on ollut henkisesti rankempaa - ja päin vastoin. Tai sitten on tullut lunta tupaan oikein kunnolla, ja molemmat puolet ovat joutuneet tosi koville...