Kolmen kuukauden kontrollissa kaikki hyvin...

... jos ei oteta huomioon sellaisia pikkujuttuja kuin ihan hirvittävän näköisiä kynsiä, aika tolkutonta hikoilua, huonosti nukuttujen öiden aiheuttamaa mahdotonta väsymystä sekä lieviä niveljäykkyyksiä. Itse tauti on nyt kuitenkin saatu nujerrettua, ainakin toistaiseksi, vain lääkkeiden aiheuttamat haitat haittaavat elämääni tällä hetkellä.

Kysymyksiä minulla oli taas valmiiksi lapulle laitettuna, ja vastauksiakin sain. Sain myös venlaflaksiinireseptin, jonka kanssa kävin asioimassa apteekissa jo tänään; testaus alkoi heti kotiin päästyäni. Iltalukemisikseni tavailen tänään tämän uusimman lääkkeeni pakkausselosteen. Enpä olisi kyllä vuosi sitten arvannut, millaisen määrän lääkkeitä tulen tänä vuonna saamaan sisääni.

Muitakin asioita käytiin läpi: seurantakäyntejä ja -kuvauksia on jatkossa vuosittain, ainakin ensimmäiset viisi vuotta. Luustontiheysmittauksiin pääsen jo kuukauden päästä, letrotsoli ja Procren kun voivat tehdä aikamoista tuhoa luustolle, ja sitä on hyvä alkaa seuraamaan heti. Korjausleikkausta sen sijaan ei kuulemma tarvitse edes ajatella ennen ensimmäistä vuosikontrollia, mikä on varmasti ihan järkevää.

Vaikka mitään sen epävarmempaa kuin syöpään sairastuneen ennuste ei varmaan ole olemassa, uskaltauduin viimein kysymään lääkärin arviota omasta ennusteestani, joka on hänen mielestään ihan yhtä hyvä kuin muillakin, ei sen huonompi, vaikka tauti onkin jo kertaalleen uusinut, koska uusiutuma oli paikallinen ja saatiin leikattua pois. Rintasyöpään sairastuneista onneksi valtaosa paranee: viiden vuoden jälkeen elossa on yli 90 % potilaista.