torstai 22. marraskuuta 2012

Päivän sika osui ja upposi!

Vilkaisin tänään töissä pikaisesti Hesaria ja päätin käydä tuomassa kerrassaan loistokkaan Viivin ja Wagnerin keventämään tätä välillä ehkä vähän turhankin asiallista blogiani:
 
Tämän luettuani olin taas oikein tyytyväinen omaan sinkkuuteeni: en todellakaan kaipaa yhtään vastaavaa kommenttia surkeasti tai tosi surkeasti nukuttujen öiden jälkeen. Me hormonipositiiviset kun emme voi edes harkita huonounisuuden helpottamista hormonihoidon avulla, päinvastoin!

Sioista tuli mieleen joulu, jota ei pysty unohtamaan, vaikka haluaisi, sillä postilaatikko täyttyy toinen toistaan turhemmista mainoksista; en ole muistanut laittaa mainoskieltoa. Lelukuvastot päätyvät (onneksi!) jo suuremmitta vilkaisuitta suoraan keräyspaperikassiin. Nuorimmaiseni totesi ihan ääneenkin, ettei tarvitse enää mitään noista katalogeista - on toki jo aikakin, vauvanikin kun on jo teini-ikäinen. Vielä kun jotenkin onnistuisi piilottamaan muutkin mainokset ja unohtamaan turhat hössötykset ja rauhoittumaan, polttamaan kynttilöitä vain yhdestä päästä. Rankan vuoden jälkeen odotan kyllä jo kovasti joululomaa ja -rauhaa, mahdollisimman kiireettömiä ja rentoja vapaapäiviä.

Myös possut saisivat minun puolestani saada oman joulurauhansa, en kaipaa lymfatonta possunlihaa (jota meidän rintasyöpäpotilaiden ei em. syystä tulisi syödä) sen enempää jouluna kuin muulloinkaan: "... ja ihminen on sitä mitä hän syö." Tänään Tieto-Finlandian voittanut Elina Lappalaisen "Syötäväksi kasvatetut" voisi olla sopivaa luettavaa kilokaupalla kinkkua hamuaville?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti