Vuosi sitten surkuttelin itseäni, kun en päässyt maaliskuussa heti leikkauksen jälkeen hiihtämään, nyt olen sitten ottanut tämän vahingon takaisin korkojen kera: tein eilen viiden tunnin "laturetken" vaihtelevissa maastoissa ja vaihtelevilla laduilla. Ihan mahtavaa! Vaikka eväät olivatkin vähän turhan laihat - yksi pieni mehupullo - ei se paljon tahtia haitannut. Vain parissa ylämäessä tuntuivat jalat raskailta ja maitohappoisilta. Kotiuduttuani pääsin heti lasten lämmittämään saunaan ja palauduin nopeasti. Sisäreidet muistuttavat kyllä venyttelyistä huolimatta edelleen eilisestä lenkistä...
Ehdin viime talvena suksille pääsiäisen aikaan, kun kirurgi oli näyttänyt vihreää valoa leikkausalueen paranemisesta. Jumppiinkaan en maaliskuussa saanut mennä ennen lopputarkastusta; sen jälkeen sitten meninkin jo samana iltana! Tänä talvena olen ottanut ilon irti jumpistakin ja käynyt noin neljässä muokkaus- tai punttijumpassa viikoittain. On ihan huippua, kun saa liikkua ja huomaa jaksavansa taas entiseen malliin. Keväämmällä taidan yrittää vaihtaa lajin hiihdosta hölkkään, saa nähdä, kuinka se sujuu muutaman (lue: muutaman kymmenen) vuoden juoksutauon jälkeen.
Fyysinen toimintakyky ja hyvä kunto ovat ainakin itselleni ihan mielettömän tärkeitä asioita, ilman niitä voisin henkisestikin paljon huonommin. Nyt, kun saan liikkua taas ihan ilman rajoituksia, jaksan taas niin töissä kuin kotonakin; osa-aikatyöni ei rasita fyysisesti, ja saan lyhyiden päivien ansiosta nukkuakin pitempään - joustava työaika on kyllä ihan mieletön keksintö! Leimasin äsken itseni ulos töistä, mutta tulin vielä takaisin työhuoneelleni naputtelemaan tätä kirjoitusta, kun en ihan vielä viitsi lähteä jumppasalille päin kävelemään.
Nauttikaa auringosta, olemme sen pitkän pimeyden jälkeen ansainnet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti