Josta ei taida kovin ihmeellistä ja kummallista tulla, mutta tekee mieli tulla kirjoittamaan aurinkoisen pääsiäispäivän jälkeen muutama sana. Sadas kerta muuten jo! Kirjablogiksikin välillä vaihtunut blogi saa taas pari uutta lukemisenarvoista opusta.
Lainasin pääsiäislukemiseksi uunituoreen "16 tarinaa toivosta". Ihan mukava suomalaisten nykynaiskirjailijoiden kirjoittama novellikokoelma, vaikka yhden pienen, mutta vakavahkon asiavirheen heti ensimmäisestä novellista löysinkin (s. 20): me syöpäpotilaat emme todellakaan elintenluovutustestamentteja enää tarvitse, sillä elimiämme - sen enempää kuin vertammekaan - ei huolita enää mihinkään. Muuten ihan kivoja pieniä tarinoita. Tammi muuten lahjoittaa euron jokaisesta myydystä kirjasta Roosa nauha -kampanjaan. :-)
Toivosta on kirjoitettu useasta eri näkökulmasta, kirjan alkusanoissa (s. 7-8) esimerkiksi seuraavasti: "Toivoa tarvitaan kipeimmin silloin, kun ihmistä kohtaa kriisi ja elämä hetkeksi pysähtyy. Osassa antologian novelleista vakava sairaus tulee osaksi elämää. Mutta se ei tarkoita, että maailma ympäriltä katoaisi ja olisi lakattava elämästä vaan sairauden paljastuttua on viimeistään alettava elää. Tai joskus on paras vaihtoehto luopua toivomasta, sillä toivo voi myös estää keskittymistä elämään sellaisena kuin se on tässä ja nyt."
Törmäsin joku aika sitten netissä "Nuoren syöpäpotilaan selviytymisoppaaseen", jota on ihan pakko vähän mainostaa myös, vaikka en itse tällä toisella kierroksella sen kohderyhmään iän puolesta enää kuulukaan. Itseäni kiinnosti syövän uusimista käsittelevä kappale, joka on suora ja ytimekäs: "Sairauden uusiminen tuntuu musertavalta. Miten enää jaksan, eikö yksi kierros h**v***ssä riittänyt. Elämä tuntuu epäreilummalta kuin koskaan. Jostain on kaivettava voimat jaksaa."
Juuri näin ajattelin itsekin vuosi sitten. Eikö yksi kerta olisi riittänyt? Toisaalta sitä on tokakertalaisena monessa asiassa ensimmäistä kertaa sairastuvia kokeneempi, kun on jo kertaalleen kokenut samat asiat ja selviytynyt niistä - ainakin joksikin aikaa - voittajana. Eleanor Rooseveltin runo, joka on otettu mukaan Nuoren syöpäpotilaan selviytymisoppaaseen, kuvaakin tosi hyvin sitä, mitä itse ajattelen tästä taudista nyt, kun olen selvinnyt tästä toisestakin kerrasta - ainakin toistaiseksi:
”Saat voimaa, rohkeutta ja itsevarmuutta jokaisesta kokemuksesta,
jossa pysähdyt kohtaamaan pelkosi.
Voit sanoa itsellesi: Olen läpikäynyt tämän kauhun,
pystyn kohtaaman seuraavankin haasteen.
Pitää tehdä se, mihin ei usko kykenevänsä.”
jossa pysähdyt kohtaamaan pelkosi.
Voit sanoa itsellesi: Olen läpikäynyt tämän kauhun,
pystyn kohtaaman seuraavankin haasteen.
Pitää tehdä se, mihin ei usko kykenevänsä.”
- Eleanor Roosevelt
Lähteet:
Päivi Koivisto (toim.) 2013.16 tarinaa toivosta. Tammi.
Susanna Sonninen (toim.) 2012. Nuoren syöpäpotilaan selviytymisopas. Suomen Syöpäpotilaat ry. Redfina. http://www.syopapotilaat.fi/pdf/nuoren-syopapotilaan-selviytymisopas-r.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti