Teloin reisilihakseni viime sunnuntain jumpassa ja jouduin ottamaan rauhallisesti muutaman päivän. Pienen liikuntatauon jälkeen oli taas kiva päästä jumppaan - jalka oli ihan ookoo jo eilen.
Tunnin (= noin litran) hikoilun jälkeen suunnistin verryttelemään kaupungin
vanhimpaan, mutta erittäin tyylikkäästi ja vanhaa kunnioittaen uudistettuun Pyynikin uimahalliin.
Ensimmäistä
kertaa sitten viime talven leikkauksen uskaltauduin viimein tavalliseen uimahalliin,
mutta lapsimäärän nähtyäni päätin olla uskaltautumatta sen suurempiin urotekoihin ja käyttää hyväksi uikkareihin
ompelemaani syöpäkukkaa ja pitää uikkarit tiukasti päällä myös sauna- ja pesutiloissa; olisi ollut ihan turha pelästyttää pikkutyttöjä karulla toispuoleisuudella.
Vähän haikea olo oli kyllä, kun muistin vielä "vanhoja hyviä aikoja", jolloin ei uimahallissa tarvinnut ajatella, pelästyttääkö mahdollisesti kanssauimareita omalla olemuksellaan.
Vanhoina hyvinä aikoina en myöskään kiinnittänyt hallin päätyseinän mosaiikkisiin ihmishahmoihin samalla tavalla huomiota kuin nyt: ihmishahmot on säilytetty remontissa ennallaan - kaksirintaisina.
Vanhoina hyvinä aikoina en myöskään kiinnittänyt hallin päätyseinän mosaiikkisiin ihmishahmoihin samalla tavalla huomiota kuin nyt: ihmishahmot on säilytetty remontissa ennallaan - kaksirintaisina.
Haikeus meni onneksi aika nopeasti ohi, kun tajusin, miten onnekas olen, kun pääsen taas uimaankin. Proteesiuikkari ja "kierrätysuimatissi" toimivat loistavasti ja kuntokin on ihan kohdallaan. Nautiskelin olostani lopuksi porealtaassa ja piipahdin pikaisesti myös kylmäaltaassa.
Elämä on yksipuolisenakin ihanaa, kun se oikein oivaltaa!
PS. Eilinen Still In Pink oli upea - ja arpaonni suosi! Sydämelliset kiitokset Tanjalle ja Anulle!
Still In Pink Facebookissa
Still In Pink Facebookissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti