Tutkittua tietoa

Jos on pakko sairastua tähän katalaan tautiin, on onni onnettomuudessa, että on sairastunut siihen Suomessa, sillä "Rintasyövän hoitotulokset ovat Suomessa erinomaiset. Vuosina 2003-2005 rintasyöpään sairastuneista 89 %:n ennustetaan olevan elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Suomen Syöpärekisterin tekemän arvion mukaan ennuste paranee tulevaisuudessa entisestään, sillä vuosina 2011-2013 rintasyöpään sairastuvien vastaava ennuste on jo 92 %. Vaikka rintasyöpä voi uusia vielä vuosien kuluttua taudin toteamisesta, on aikaisemmin tavallisesti kuolemaan johtanut sairaus siis vähitellen muuttunut useimmiten pysyvästi parannettavaksi." (Leidenius & Joensuu 2010)

Nämä ovat aivan huippuloistavia uutisia meille, jotka olemme sairastuneet rintasyöpään täällä Suomessa. Kahdeksan prosenttia tänä vuonna sairastuneista ei kuitenkaan enää ole elossa viiden vuoden päästä, eli parannettavaa riittää edelleen. Ihan kirjaimellisesti.

Useimmat meistä onneksi kuitenkin paranevat ja elämämme jatkuu, mutta sen laatu ei ole aina entisenlainen: tosi monet kärsivät leikkaukseen ja sädehoitoon liittyvistä kroonisista kivuista ja/tai yläraajan turvotuksesta, sytostaatit ja täsmälääkehoidot voivat aiheuttaa sydänsairauksia, syöpähoidot voivat myös aiheuttaa myöhemmin jonkun toisen syöpäsairauden. Sytostaatit ja hormonaaliset hoidot (lue: naishormonien poistaminen elimistöstä) aiheuttavat ennenaikaiset (ja usein aika rajut!) vaihdevuodet, aromataasin estäjät ja sytostaatit myös osteoporoosia. (Leidenius & Joensuu 2010)

Syöpä ja syöpähoidot aiheuttavat myös ahdistusta ja masennusta monelle: "Noin joka kolmannella syöpäpotilaalla esiintyy sairauden jossain vaiheessa merkittävää psyykkistä oireilua - tavallisimmin sopeutumishäiriöitä, ahdistuneisuutta ja paniikkihäiriöitä, traumaperäisiä stressireaktioita tai masennusoireyhtymiä. Rintasyöpäpotilaan psyykkinen oireilu alkaa yleensä sekamuotoisena ahdistus- ja mielialaoireiluna. Oireet vaihtelevat lievistä ja lyhytkestoisista reaktioista rajuihin kriiseihin. Kriisireaktioille on tyypillistä tunnereagoinnin, kognitiivisten toimintojen sekä käyttäytymisen tasapainottomuus ja hallinnan menetys. Potilas voi ajautua psyykkiseen kriisiin missä tahansa sairauden vaiheessa, useimmiten diagnoosivaiheessa, sairauden uusiutuessa tai vaikeiden haittavaikutusten tai komplikaatioiden yhteydessä." (Leidenius ym. 2010)

Myös minäkuva joutuu kovalle koetukselle: "Rintasyövän hoitojen aiheuttamilla kehollisilla muutoksilla on keskeinen merkitys minäkuvan ja naiseuden kokemisessa, omanarvontunnon säilyttämisessä ja kuntoutumisessa. Jos potilas ei pysty integroimaan näitä muutoksia minäkuvaansa, on riskinä minäkuvan muuttuminen negatiiviseksi, mikä voi laukaista masennusta. Olennaista on, että potilas oppii tuntemaan kehon muuttuneet toiminnot ja hyväksyy hoitojen aiheuttamat muodonmuutokset, välttää itseinhon ja omalla suhtautumisellaan auttaa muita positiiviseen vastapeilaukseen." (Leidenius ym. 2010) - Aika kovaa tekstiä!

Eivät totta vie kuulosta kovin mukavilta mitkään noista, eivätkä ne sitä olekaan, vaikka kuinka positiivisesti haluaisi ajatella. Itse taudista paraneminen ei siis välttämättä tee meistä täydellisen terveitä ja toimintakykyisiä, vaan saatamme saada pysyväksi seuralaiseksi hyvinkin hankalan "kaverin" jostain edellä mainitusta tai useammastakin vaivasta, joka huonontaa elämänlaatua.

Olen nyt toisella kierroksellani lukenut hyvin kiinnostuneena paitsi syöpätautien hoitoon, myös "sekundaaristen" oireiden hoitoon liittyvistä tutkimuksista ja kokemuksista. On upeaa, että niitäkin tutkitaan, sillä meitä jatkoaikaa saaneita on PALJON, ja meitä ja meidän työpanostamme tarvitaan vielä monessakin mielessä ja paikassa, niin työelämässä kuin kotioloissakin. Syöpätutkijat ovat meille kullan arvoisia, heitä saamme suurelta osin kiittää jatkovuosistamme.

Uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja kehitetään koko ajan, ja niistä saadaan apua moniin vaivoihin (lue lisää: Leidenius ym. 2010). Osa on hoidettavissa muillakin keinoilla, kaikkea ei tarvitse lääkitä lääkkeillä: "Potilaita olisi hyvä kannustaa huolehtimaan itsestään. Se on merkki itsensä arvostamisesta ja siirtää huomiota positiiviseen terveyden ylläpitoon sairausoireiden tarkkailun asemasta. Liikunta on myös tärkeä väylä vaurioituneen minäkuvan korjaamisessa. Liikunta auttaa hoidoista toipuvaa potilasta palauttamaan fyysistä hyvänolontunnetta ja luottamusta omaan kehoon." (Leidenius ym. 2010) - Juuri näin! Vesi vanhin voitehista ja liikunta lääkkeistä.

Kuva täältä (Kannattaa lukea tämäkin!)

Lähteet:

Marjut Leidenius & Heikki Joensuu 2010. Rintasyövästä paranee yhä useampi, mutta paraneeko myös elämänlaatu? Duodecim 2010; 126; 10: 1195-6. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo98824.pdf
Marjut Leidenius, Tiina Tasmuth, Tiina Jahkola, Tiina Saarto, Meri Utriainen, Leila Vaalavirta, Aila Tiitinen & Irja Idman 2010. Rintasyövän hoidon aiheuttama pitkäaikainen sairastavuus. Duodecim 2010; 126; 10: 1217-25. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo98827.pdf