Virvon, varvon, tuoreeks', terveeks'

Palmusunnuntain ykkösloru saisi totta vie toteutua käytännössä, etenkin lopun terveeks' osalta. Ihan liian moni nuori tai vähän vanhempi nainen sairastaa tämänkin aurinkoisen kevättalvisen päivän, eikä jaksa iloita ja nauttia keväisestä säästä, kuten me jo tervehtyneet tai terveinä pysyneet.

Pienten virpojien ikäisten - ja vielä nuorempienkin - lasten sairastuneille äideille haluaisin itse palmusunnuntain lapseksi aikanaan syntyneenä erityisen kovasti virpoa terveyttä: on tuskallista ja julmaa, että siinä vaiheessa, kun äitiä tarvittaisiin paitsi virpomisvitsojen kanssa-askartelijaksi, myös miljoonaan muuhun puuhaan, ei vain nyt, vaan vielä piiiitkään. Se, että pienen lapsen äiti on saanut rankkoja hoitoja ja vielä rankempia uutisia, pahimmillaan taudin leviämiseen liittyen, on kohtuutonta.

Suomalaiset naiset ovat jo agraariaikana olleet toinen toistensa tukena niin synnytyksissä kuin muutenkin. Viisaat vaimot ovat auttaneet toinen toistaan, kun tarvetta on ollut. Tämä sama perinne jatkuu omalla tavallaan myös nykyisessä tietoyhteiskunnassa, välineet ovat vain osin ihan toiset. Sosiaalisen median keinoja (blogeja, Facebookia, keskustelupalstoja jne.) ei vielä pitkään ole ollut käytössä, kirjoittaminen sen sijaan on jo vanha keino. Meille naisille kirjoittaminen on tuottanut helpotusta jo kauan, käytännön tekojen (vrt. nykyiset vertaistuki-illat jne.) ohella.

Olen lueskellut vast'ikään vietetyn Minna Canthin päivän kunniaksi kirpparilta parilla eurolla ostamaani "Suomalaisen naisen viisautta" -opusta, johon toimittaja on koonnut yhteensä yli 500 sivua suomalaisten naiskirjailijoiden helmiä. Canth on itse miettinyt ihmisen kärsimyksiä aika julmalla tavalla, joka sopii minusta hyvin herättämään ajatuksia näin kiirastorstain ja pääsiäisen alla:

"Me tarvitsemme kiirastulta, sillä meissä on niin paljon itsekkyyttä, omaa rakkautta, maailmanrakkautta, vihaa, halpuutta, kaikkea pahaa ylenmääräisesti. 

Kärsimisen kautta sielu niistä parhaiten puhdistuu, 

ja sen vuoksi täytyy meidän oppia "ristiä kantamaan" nöyrällä mielellä, 

jopa sitä rakastamaankin."

- Minna Canth

Vähempikin kiirastuli kyllä riittäisi sielun puhdistumiseen, kuin mihin monet siskot tämän sairauden vuoksi joutuvat. Canthin ajattelutapa on lähes sadistinen suoraan sanottuna. Aino Kallas on ajatellut sairastumisista inhimillisemmin:

"Sairausajat, nuo suuret hiljentymis- ja pakolliset elämästä eristäytymiskaudet, 

jolloin sielun sisäinen kasvu on useasti kiihkeämpää ja kiireellisempää 
kuin rehevimmänkään, mahtailevimmankaan ruumiillisen terveyden aikoina! 

Suuria, kallisarvoisia uudistumisaikoja, 

jolloin sekä sielu että ruumis luovat nahkansa kuten keväällä käärme. 

Ihmisellä, jonka korvat humisevat arkien hälystä, 

on kerrankin taas aikaa hiljetä kuuntelemaan oman sielunsa arkoja ja salaperäisiä sanoja, 

tehdä tiliä sen kolkuttaville kysymyksille. 

Niin - ellemme kuole tautiimme, 

synnymme sen kautta uudestaan rikkaampaan, rajattomampaan elämään."

- Aino Kallas

Lopuksi vielä Arja Tiaisen lyhyt, mutta ytimekäs ajatus, joka sopii elämänohjeeksi ihan kaikille:

"Elämänpelko on pahinta kuolemaa." 

Kuva: https://www.facebook.com/supportthefight

Lähde:

Saure, Salme (toim.) 1984. Suomalaisen naisen viisautta. Otava.