Liikuttava vuosi takana

Sain vuosi sitten kirurgiltani ulkona- ja sisälläliikkumisluvan, kun kuukautta aikaisemmin tehty leikkausarpi oli parantunut - supertiukka arpi kesti kuin kestikin, vaikka kirurgi tunnusti sitä hieman itsekin pelänneensä. Käsikin pelasi jo hyvin, eli eikun jumppaan heti samana iltana. Ja kun saatiin pääsiäiseksi uutta lunta, ehdin hiihtämäänkin vielä viime talvena. Kesäksi kuntoon -projekti lähti siis hyvin käyntiin.

Aika vähän pystyin viime kesänä sytostaattihoitojen väleillä jumpissa käymään; ehkä hiemän ylipositiivisesti olin ajatellut jatkavani jumppaharrastusta ja maksanut kesäjumppamaksun. Pyöräilyä ja uimistakin harrastelin harrastelijamaisesti silloin kun keli ja olo ne sallivat. Elokuun alussa saamani viimeisen sytostaattitiputuksen jälkeen liikkumistahtia haittasivat myös kynsitulehdukset ja niihin syömäni kolme antibioottikuuria.

Syksyllä jatkoin sitten taas liikuntaa entiseen tahtiin, ja laskeskelin tässä juuri kalentereistani, että olen nyt leikkauksen jälkeen käynyt vähän yli sadassa tunnin mittaisessa jumpassa tai joogassa, joiden päälle olen jäänyt välillä venyttelemään puoleksi tunniksi. Hiihtokilometrejäkin on taittunut ihan kivasti, viime pääsiäisenä heti 60 km, tänä talvena reippaasti enemmän.

Liikunta on ollut lukemisen, kirjoittamisen ja vertaisten kanssa juttelun ja kirjoittelun ohella ihan ehdoton toipumis- ja kuntoutumiskeino itselleni. Sen avulla ovat parantuneet niin fyysinen kuin henkinenkin kunto. Vaikka en Roosa nauha -juoksijaksi päässytkään, pääsen pian testaamaan myös juoksemista. Juoksureenikamppeet odottelevat jo malttamattomasti ulos pääsyä!

Nautitaan keväästä ja aurinkoisista kävely- ja hiihtolenkeistä. Pihapuuhiinkin pääsee ihan pian, nyt kukkivat kukat vasta sisällä. Aurinkoista pääsiäistä!