Näin Procren-piikkien ja letrotsoli-tablettien yksivuosipäivänä (kävin pistättämässä ensimmäisen Procrenin työterveyshoitajalla ja otin illalla ekan letrotsolin tasan vuosi sitten, näitä vuosipäiviä sitten riittää!) sitä on taas herkillä tämän kanssa. Etenkin, kun olen huomenna lähdössä noin kymmenen muun rintasyöpäpotilaan kanssa kuntoutumaan viideksi päiväksi. Niin kai se on ajateltava: olen potilas, vaikkakin seurantavaiheen potilas.
 |
| Juhannusruusu innostui kukkimaan! |
Eikä sekään yhtään ainakaan vähennä tämän taudin miettimistä, että luen parhaillaan 32-vuotiaana rintasyöpään sairastuneen Annukka Kyytisen "Diagnoosi: Rintasyöpä" -kirjaa, jota en vielä ollut aiemmin onnistunut kirjastosta bongaamaan. Superpositiivisen asenteen ja loistavan kirjoitustaidon omannut Annukka kertoi aikanaan blogissaan oman syöpätaipaleensa vaiheista ilmeikkäästi ja mukaansa tempaavasti - ja surullisesti. Loppu ei mennyt hyvin, kaikki ei siis mennyt hyvin: Annukka nukkui pois noin kaksi vuotta diagnoosinsa saamisen jälkeen, ja hänen värikkäistä blogiteksteistään julkaistiin kirja noin vuosi hänen kuolemansa jälkeen.
Minuun teki vaikutuksen etenkin Annukan peloton ja huumoria säästämätön asennoituminen kaikkeen mahdolliseen. Miten ihmeessä hän pystyi siihen? Esimerkiksi rintasyöpädiagnoosin saamisesta hän kirjoitti näin (s. 91): "Siihen tilanteeseen, kun sain kuulla sairaudesta. Hetkeen, joka teki minusta yhtäkkiä sairaan. Minusta. Terveestä ihmisestä. Tuosta vaan. Naps. Sinulla on syöpä! - Voi voi, ei nyt sattunut neidille kovin hyvät kortit tässä jaossa eteen, hykerteli kohtalo tyytyväisyyksissään." Vai pystyikö sittenkään? Kannattaa lukea koko kirja, ehdottomasti. Surullisesta lopusta huolimatta kirja on täynnä iloa ja elämää, syöpäpotilaan elämää.
 |
| Omenat alkavat punastua. |
Syyslomani (omenasiiderillä saunan jälkeen juhlistamani!) jatkuu huomenna näistä kotipihan maukkaista ja värikkäistä maisemista...
 |
| Villiviini valmistautuu syksyyn. |
 |
| Loma, sauna ja omenasiideri. |
 |
| Kuva: http://www.kruunupuisto.fi/ |
... näihin maisemiin!
> Kerran potilas, aina potilas?
VastaaPoistasinä olet näissä asioissa paljon enemmän asiantuntija kuin minä, mutta minulla on käsitys, että monet syöpää aktiivivaiheessa (vai miten sen sanoisi) sairastavat eivät pidä itseään sairaana, jollei heillä sillä hetkellä satu olemaan muuta tautia päällä. esimerkkinä tuttavani, joka perui tapaamisen flunssan takia ja sanoi viestissään, että 'tavataan, kun tervehdytään'. Ehkä tapaamme sitten terveinä taivaassa, koska tuttavani menehtyi pari viikkoa tuon tekstiviestin jälkeen.
Toisaalta sekin on mielestäni positiivista, kun joku esittelee linkedIn-profiilissaan olevansa 'cancer survivor'.
Eli ei kait sitä potilaan viittaa loppuelämäänsä tarvitse kantaa. Ja hyvä kun tuot asian esiin, niin osaa esitteen laatijatkin miettiä termejään.
Kiitos kommentista!
PoistaSairaus ja potilaana oleminen ovat aika vaikeita juttuja, kukaan ei haluaisi olla kumpikaan, ja on helpompi sanoa olevansa sairas, jos on vaikka flunssassa kuin "syövässä".
Olen aiemmin (joskus viime vuonna) miettinyt myös terveyttä ja ei-terveyttä täällä blogissani. Terveys on lopulta subjektiivinen asia, eli sairaskin (esim. syöpädiagnoosin ja -hoidot saanut) voi tuntea olevansa terve. Niin minä ainakin tunnen, vaikkei uudemmasta diagnoosista ole vielä kahta vuottakaan.
Cancer survivor - se kuulostaa kyllä tosi hyvältä!