maanantai 12. elokuuta 2013

Yksivuotiskontrollissa kaikki ok!

Astelin taas ruusujen aikaan Radiukseen,
Pikainen piipahdus tännekin - tekstaripiipahdusten välissä. Oli jo ihan pakko kertoa uutiset tutuimmille tekstarilla ja monille muille Facebookissa.

Kontrollijännitykseni laukesi siis äsken Radiuksessa aivan ihanalla lääkärillä käytyäni: kaikki oli ookoo, kunto hyvä ja veriarvot suorastaan erinomaiset. Tästä on hyvä jatkaa. Aurinko paistaa ulkonakin, vaikka sadetta luvattiin. :-)

jonka pihalla on omena-aika ympäri vuoden.
Radiuksen 2. kerroksen aulassa lääkärille pääsyä odotellessani käsiteltiin sattumalta aamuteeveessäkin uusiutunutta rintasyöpää. Ihan loppuun asti en ehtinyt katsoa, kun vuoronumeroni piippasi (Radiuksessa on otettu käyttöön uusi sähköinen ilmoittautumissysteemi sitten viime käyntini). Pitää katsoa koko pätkä illalla uusiksi kotona. Suosittelen muillekin, ohjelma löytyy YLEn nettisivuilta.

"Kun on tulossa kontrolliviikko, se on piinaviikko kokonaan. Joka paikassa tuntuu kipua ja ajatuksissa syöpä on levinnyt kaikkialle. Kun lääkäri kertoo, että syöpä ei ole levinnyt, saa huokaista helpotuksesta." Näin tämä juuri menee, kuten Sirpa jutussa kertoo.

Jatkan tätä illalla kotikoneella: minulla oli jälleen tukku kysymyksiä lääkärille, vastauksista saattaa olla iloa ja hyötyä muillekin. Kuulin lääkäriltäni mm. pian julkaistavista uusista mielenkiintoisista tutkimustuloksista: useita väitöskirjoja on ollut työn alla Helsingin yliopistossa ja ne ovat jo ihan loppusuoralla. D-vitamiinista, kolesterolista, kontrolleista, korjausleikkauksesta, letrotsolin ja Procrenin jatkosta ja haitoista sekä kuntoutuksesta juteltiin myös. Paitsi ilmoittautuminen, myös reseptit ovat sähköistyneet viime vuoden jälkeen, ja nyt on apteeksissa asioiminen inasen helpompaa, kun ei tarvitse muistaa roudata ryppyisiä reseptejä mukana.

To be continued...
---

Täällä taas, kello seitsemän maissa illalla töiden ja punttijumpan jälkeen. Ihanan väsynyt olo, toivottavasti saan myös nukuttua ensi yönä - pyrstötähdet kiinnostaisivat, ja niitä pitäisi ensi yönä näkyä ihan ennätysmäisen paljon.

Kyselin tosiaan taas kaikenlaista mahdollista ja mahdotonta onkologilta. Tässä tärkeimpien kysymysteni aiheita ja vastauksia tiivistettyinä:
  • Nykytilanne: "Hyväkuntoinen... Ei patologisia kyhmyjä.... Imusolmukkeissa ei suurentumisia... jne." saneli lääkäri nauhalle minut tutkittuaan. Eli ihan ookoo.
  • Labrat: Kaikki oli ok, arvot olivat suorastaan "erinomaiset", esim. hemoglobiini oli 140. Ilmankos olo on tuntunut ihan hyvältä.
  • Lääkkeet ja reseptit: Samoilla vanhoilla tropeilla ja annostuksilla jatketaan ainakin seuraavat kaksi vuotta, eli sain uudet (mutta tällä kertaa sähköiset) reseptit letrotsolille, Procren depoteille, Kalcipokselle ja venlaflaksiinille, "uutuutena" ainoastaan Ceridal Spray. 
  • Hikoiluoireet: Jatkan venlaflaksiinia nykyisellä annostuksella (2 x 75 mg) eli yksi aamuisin ja yksi iltaisin. Niiden avulla elämä on sentään suht' siedettävää päivisin, enkä enää heräile valtavista hikilammikoista öisinkään. Aaltoja tulee edelleen silloin tällöin, mutta niiden kanssa pystyy elämään.
  • Nivelkivut: "Reseptiksi" edelleen jumppaa (esim. pilatesta, vesijumppaa ym.) ja muuta liikuntaa sekä sormien verryttelyä aamuisin. Varsinaista helpotusta ei nivelvaivoihin ole saatavissa mistään niin kauan kuin letrotsolihoidot jatkuvat. 
  • Kolesteroli: Letrotsoli nostaa veren kolesteroliarvoja, asiaan liittyen on tekeillä väitöstutkimus: Heidi Penttinen väittelee jo aika lähiaikoina rintasyöpäpotilaiden rasva-arvoista jne. Anneli Elme puolestaan on tutkinut rintasyöpäpotilaiden sydänterveyttä, myös hänen väitöstyönsä on loppusuoralla. Kolesteroliarvojen seurantaa pitää jatkaa vuosittain, samoin kannattaa seurata veren kalsium- ja D-vitamiiniarvoja, viimeksi mainittua talviaikaan (marras-maaliskuussa). Nämä kaikki otetaan minulta joulukuussa työterveydessä. D-vitamiinista on kuulemma ollut joku aika sitten hyvä juttu Suomen lääkärilehdessä (Välimäki 2013), pitää etsiä se ja linkata tänne, jos se vaan onnistuu.
  • Gynekologisiin vaivoihin voi käyttää Pausanolia tai Ovestinia, vaikka pakkausselosteessa lukeekin, ettei rintasyöpäpotilas saa niitä käyttää. Kyllä saa, sanoi minulle syöpätautien erikoislääkäri. Ja kannattaa, ettei tule hiivavaivoja tai virtsatietulehduksia ja turhia antibioottikuureja. Ceridal Spray tai Repadina auttavat myös.
  • Seurannat jatkossa: Ensi helmikuussa mammo ja ultra, labrat ja lääkäri toukokuussa (ettei tarvitsisi jännittää kesällä!). Kontrollit aluksi vuosittain Radiuksessa, koska on uusinut tauti, muuten seuraava olisi vasta kahden vuoden päästä. Luuntiheysmittaukset seuraavan kerran parin vuoden päästä, letrotsoli kun voi aiheuttaa myös osteoporoosia.
  • Korjausleikkaus: Koska kaikki oli ok ja hoitojen loppumisesta on kulunut jo vuosi, lääkäri laittoi viestiä kirurgialle. Tulen saamaan kutsun plastiikkakirurgin juttusille noin kuukauden sisällä. Jos päädyn korjausleikkaukseen, se voisi olla jo noin puolen vuoden sisällä ekasta kirrakäynnistä. Huh. Alkoi heti jännittää - ja mietityttää. Olisin saanut mukaani myös Rinnankorjausleikkauksen käsikirjan, mutta koska minulla on se jo, en tarvinnut. Sain myös lappusen, jonka kanssa voisin hankkia uuden proteesin reilun vuoden käytössä olleen tilalle, mutta en ole ihan varma, tarvitsenko. Jos leikkausasia etenee nopeasti, pärjään hyvin nykyisillä varaosillani, minulla kun on myös pari kierrätysrintaa, joista toisella jumppaan ja toisella uin.
Aika paljon asiaa ja tietoa taas tälläkin lääkärikäynnillä. Oli tosi hienoa, että tämä tämänkertainenkin lääkärini jaksoi vastata kaikenlaisiin kysymyksiin selkeästi ja ymmärrettävästi sekä huomasi kiinnostukseni ja kertoi väitöstöistä ihan kysymättä.

Ihan lopuksi vieressä kuuntelemieni sanelujen jälkeen uskaltauduin ensimmäistä kertaa kysymään häneltä (kokenut erikoislääkäri) ennusteestani. Onkologin näkemys oli, että on ennusteen kannalta hyvä, että tautini on tällä kerralla myös Pr-positiivinen (jota se viimeksi ei ollut), ja että se on hoidettu kokopoistolla ja aiempaa tehokkaammilla lääkkeillä. Ekalla kerrallahan minulle tehtiin vain osapoisto (nykyään samanikäisille tehdään yleensä kokopoisto) ja sain hormonihoidoksi pelkkää tamofeenia, joka ei vaikuttanut edes menkkoihin, jotka siis jatkuivat hoidosta huolimatta. Mikä tarkoitti käytännössä sitä, että pahin viholliseni estrogeeni jylläsi elimistössä tamofeeneistä huolimatta.

Periaatteessa ensimmäisen tautini ei olisi pitänyt uusia, käytännössä se kuitenkin teki sen. Nyt kun minulle on lääkkeiden avulla tehty menopaussi ja elimistöstä poistetaan kaikki naishormonit, pitäisi ennusteen hänen mukaansa olla parempi kuin ensimmäisen kerran jälkeen. Sitä toivon ja siihen haluan uskoa.
JK. Pieni korjaus korjausleikkausasiaan (20.8.2013):

Onkologin lähettämä lähete meni nopsasti eteenpäin kirurgialle, siihen vauhti sitten tyssäsikin: minut tullaankin kutsumaan plastiikkakirurgin vastaanotolle yhden kuukauden sijasta kolmen kuukauden sisään eli 16.11. mennessä.

Tavoiteaikani on tänään saamani 16.8. päivätyn kirjeen mukaan asetettu hoidon tarpeen ja ajanvaraustilanteen mukaan, mikä on toki ihan ymmärrettävää. Onneksi ei ole mitään kiirettä itsellänikään, ehdin miettiä asiaa rauhassa.

4 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon, varmasti riemullinen päivä. Itselläni on kaksivuotiskontrolli ensi kuussa ja tiedän tunnelmat, tosin yksi pelkopöpö oli pakko taltuttaa tässä vuoden varrellakin. Odotan mielenkiinnolla uusia postauksiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pelolle ei voi mitään, mutta hyvin kaikki varmasti menee sinullakin. :-)

      Poista
  2. Ihanaa kuulla, että kaikki on hyvin! Reconstruktioon ei ainakaan tällä hetkellä pääse hoitotakuun mukaisesti, siis Tampereella. Soittelin tänään oman leikkausaikani perään niin lupailtiin vasta marraskuun loppuun ja kirurgilla kävin huhtikuussa. Toivottavasti jonot saadaan taas kirittyä pois, että pääset pian kojaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Kiitos tiedosta, onkologi ei tiennyt jonoista mitään. :-( Kyselin tänään siitäkin, miten mahdollinen korjausleikkaus aikatauluttuisi, jos (ja varmaan kun) siihen päädyn. Varmasti osasi sanoa vain sen, ettei niitä tehdä kesällä useammastakaan syystä (lomien lisäksi tulehdusriskit ym.).

      Mulla ei ole mikään hirmuinen kiire leikkauksen kanssa, koko ensi vuosi kun on yksi iso kysymysmerkki, työsopimus on vain vuoden vaihteeseen, projekti päättyy sitten. Toivottavasti löytyy jotain taas. Leikkauksen ja mahdollisen uuden työn yhteensovittaminen voi olla aika hankalaa; tämän vuoden puolella en varmasti tule leikkauskutsua saamaan.

      Elämässä riittää siis epävarmuutta useammallakin sektorilla, mutta sitä pitää vaan jotenkin jaksaa ja sietää, ja toivoa parasta. Asioilla on onneksi tapana järjestyä aina jotenkin. :-)

      Poista