tiistai 10. syyskuuta 2013

Kutsu plastiikkakirurgin konsultaatioon...

... tulikin jo tämän viikon perjantaiksi! Sain Taysista soiton aamulla, kun pyöräilin töihin, kirje tulee varmaan huomenna. Töissä ja jumpassa ollessani onnistuin välillä unohtamaan puhelinsoitosta alkaneen jännityksen, mutta kotiin palattuani asia on pyörinyt päässäni koko ajan.

Olen ehtinyt miettiä korjausleikkausta jo jonkun aikaa, ja nyt minulla alkaa olla jo sen suhteen hyvin selkeä ajatus: koska elämää on toivottavasti edessä päin vielä vuosia, haluan mieluummin elää elämääni ja harrastaa liikuntaa ilman ylimääräisiä "lisävarusteita". Mukavuudenhalua ehkä osin, osin eheytymistä karun lopputuloksen jättäneestä rintasyöpäleikkauksesta. Luiseva rintakehä muistuttaa joka päivä sairaudesta, jonka haluaisin jo pikku hiljaa painaa unohduksiin, sikäli kuin se vain on mahdollista.

Kuten plastiikkakirurgin luennolla viime viikolla puhuimme, on meillä kullakin vain tämä yksi elämä, ja se pitää yrittää elää niin täydesti kuin mahdollista. Vaikkei kyse olekaan henkeä säästävästä tai parantavasta leikkauksesta, on sillä kuitenkin oma osansa paranemisprosessissa, ja haluan tuntea itseni niin terveeksi kuin mahdollista. Ehkäpä jonain kauniina päivänä osaan taas "leikkiä ja nauttia elämästä" ilman päivittäistä syövän ajattelemista?

Uskon, että korjausleikkaus auttaa osaltaan syövästä toipumisessa, kun "body image", oman ruumiin tunteminen omaksi, paranee. Entiseen ei tietenkään ole paluuta, mutta lähemmäs entistä voi yrittää päästä. Yritän nyt päästä myös mahdollisimman hyvään kuntoon ennen mahdollista leikkausta. Jumpat alkoivat taas, ja kävin eilen ja tänään työmatkapyöräilyjen lisäksi myös tunnin muokkauksessa kumpanakin päivänä. Ihan joka päivä en sentään ole suunnitellut jumppaan ehtiväni.

Korjausleikkaus ei ole pieni eikä helppo, eikä se välttämättä paranna kaikkien elämänlaatua, etenkin jos elää parisuhteessa ja kumppani on tottunut yksirintaiseen puolisoon. Me sinkut sen sijaan saatamme vielä jossain vaiheessa aloittaa uuden suhteen, ja siinä vaiheessa olisi mukava olla niin normaali kuin mahdollista.

Iltalukemiseksi taidan etsiä Rinnankorjausleikkauksen käsikirjan ja alan samalla miettiä kysymyksiä kirurgin vastaanotolle.
Kuva: https://www.facebook.com/supportthefight

10 kommenttia:

  1. Mä vapautin sinne yhden leikkausajan. Olisipa hauskaa, jos sä saisit sen! :D
    Tosi kiva, että sä pääset eteenpäin toipumisen polulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut sinua, olit juuri pääsemässä kauan odottamaasi leikkaukseen. Elämä on välillä kyllä ihan kohtuuttoman rankkaa. Toivottavasti uudet hoidot tepsivät hyvin, ja leikkausaikakin tulee vielä: Helena Puonti kertoi korjausleikanneensa useampiakin sellaisia naisia, joiden syöpä oli jo levinnyt jonnekin päin, mutta saatu sitten hoidoilla katoamaan. Älä siis menetä toivoasi, leikkauksenkaan suhteen.

      Osa ajoista vapautuu siksikin, etteivät ihmiset sittenkään ole valmiita leikkaukseen, vaikka luulivat olevansa. Mulla on suurin kysymysmerkki tämä epävarma työtilanteeni, leikkausaika voi tulla ihan "väärään" aikaan.

      Poista
  2. Uskon kyllä, että kehon eheyttäminen auttaa pääsemään syöpäajatuksista paremmin... enemmän normielämään. Mulla on homma vasta alussa ja agressiivisuuden takia korjausleikkausta ei vuosiin edes harkita. Mutta aika upean näköistä jälkeä nuo plastiikkakirurgit loihtivat, niin esteettisesti, kuin toiminnallisestikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjasti tsemppiä hoitoihin sinulle. Hyvien hoitojen ansiosta aggressiivisiakin tauteja saadaan onneksi nykyään hyvin aisoihin ja parannettua. :-)

      Poista
  3. Tsemppiä leikkaukseen. Harhauduin blogiin,kun etsin yhtä tietoa(en kuitenkaan rintasyöpään liittyvää). Itsekin olen sairastanut vastoin riskitekijä-tietoja(olen hoikka ja hyvät elämäntavat) kaksi kertaa rintasyövän(eri rinnoissa, 1. duktaalinen gr 3 ,T2N1M0(tai miten se luokitus nyt menikään) ja toinen gr 2, T1N1M0) Molemmissa tapauksissa hoidot raskaimman kautta. Oli tsemppaamista ryhtyä samoihin hoitoihin uudelleen. Kävin keväällä ablaatiorinnan
    rekonstruktioarviossa,mutta kirurgi jotenkin epäröi asiaa ja päätin luopua toistaiseksi koko hommasta. Olen voinut olla töissä, vapaa-aika täyttyy harrastuksista ja puutarha yms. raskaammat työt ovat mieluisia. Yritän elää aivan normaalia elämää,mutta en kiellä tosiasioita.Ensimmäisestä sairaudesta on 8 vuotta.
    Uskon,että olet osaavissa käsissä. Vuodenvaihteen jälkeenhän tulee laki,jossa potilas voi hakeutua muuallekin hoitoon.Jospa voit olla rohkaiseva esimerkki.
    Kaunista syksyä!t. Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Liisa! Kurja kuulla, että olet joutunut samaan kurimukseen kahdesti kuten minäkin. :-(

      Tunnen lain myös, ja olen miettinyt mahdollisuutta päästä Helenan potilaaksi, jos Tampereella ei pysytä hoitotakuussa. Aika tiukkaa tuntuu tekevän. Toivoisin tosin nyt leikkausajan tulevan vasta maaliskuun alussa tulevien töiden ja hiihtokauden vuoksi. Keväthangille ei ole sitten kyllä vielä asiaa kuin ehkä kävelemään.

      Oikein hyvää jatkoa sinulle, toivottavasti olet löytänyt kaipaamiasi asioita blogistani. :-)

      Poista
  4. Hei vielä. Käväisin katsomassa kommenttia. Ihmettelen ,miten paljon olet jaksanut kerätä erilaista tietoa,kirjallisuuslinkkejä ja muuta rintasyövästä. Toivon mukaan mahdollisimman moni löytää blogisi.

    Toivon,että saat leikkausajan sopivasti. Liikunta ja työ yms.ovat mielestäni tervehdyttäviä asioita. Itse harrastan laskettelua ja hoitojenkin aikana jaksoin ihmeen hyvin lasketella. Toinen hengenpelastaja oli rakas koira,jonka kanssa lenkkeilin pitkiä metsälenkkejä aina kun sytostaattihoidon jälkeinen pahoinvointi ja voimattomuus helpottivat. Kun liikunta ja koiraystävä jäivät positiivisina muistoina,negatiiviset muistotkin jäivät pieniksi. Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Liisa!

      Olen tosi tiedonjanoinen, myös tämän taudin osalta. Kiva, jos vertaissiskot saavat apua omaan janoonsa ja vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin tämän blogini kautta. :-)

      Liikunta ja työ ovat todellakin tärkeitä juttuja. Uskoisin, että saan leikkausajan soviteltua kalenteriin niin, että ehdin hiihtämään ja jumppaamaan itseni aika hyvään kuntoon ennen sitä. Ensi vuoden työkuviotkin alkavat tässä pikku hiljaa selvitä; helmikuun lopulla voisi ehkä olla mahdollista jäädä kotiin sairastelemaan muutamaksi viikoksi.

      Poista
  5. Ihana lukea teidän tsemppausviestejä. Hyvää joulun aikaa teille! Osuin vierailemaan sivulle, koska äitini on sairastunut rintasyöpään ja haen tietoa siksi. Voikaa hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kävit! Toivottavasti löysit etsimääsi tietoa. Tsemppaukset äidillesi ja hyvää joulun aikaa!

      Poista