Tänään tuli toinen saman näköinen ja kokoinen, ja nyt siellä sitten oli SE. "Kutsumme teidät..." alkava kirje saa aina jännityksen virittymään. Ja sitä kestää aina siihen asti, kun käynti on ohi. Jos kaikki siis on ok. Jos ei ole, jännitys varmasti vain pahenee.
SE eli tässä tapauksessa onkologian kaksivuotiskontrolli on sopivasti ennen kesälomani alkua, viimeisen lomaa edeltävän työpäiväni (pe 27.6.) aamuna. Sen jälkeen alkaa sitten loma toivottavasti myös syöpäjännityksestä. Kuvantamisia (mammografia ja ultra) ei tehdä, ne kun otettiin juuri ennen korjausleikkausta. Labroja sen sijaan otetaan viikkoa ennen lääkäriaikaa.
Ihmisen mieli on kummallinen: sitä ensin odottaa kovasti saavansa kontrolliajan, ja sitten kun sen saa, alkaa kauhea jännitys, ja toivoo, ettei kirjettä olisi sittenkään tullut. Vaikka kaiken pitäisi olla hyvin, koska voin hyvin, kuiskaa pelkopeikko jostain takavasemmalta, että eihän aikaisemminkaan ole mitään vaivoja ollut. Ja silti on ollut syöpä. Näkymätön vihollinen on hankala vihollinen.
Kaikki sairaalasta omaan postilaatikkoon kolahtavat kirjeet muistuttavat
siitä, minkä haluaisi unohtaa, sairaudesta. Elämän tähden.
Kun kävin omassa kontrollissani, röntgenlääkäri sanoi, ettei uusiutuminen ole tavallista. Parantuminen on tavallisempaa. Niinhän se rintasyövän kohdalla on. Puhuimme myös siitä, etteivät nämä ole kuitenkaan järjen ja tilastojen asioita. Keho muistaa kokonaisvaltaisesti yhden järkytyksen, eikä voi sitä unohtaa vastaavan tilanteen lähestyessä. Eipä sille paljon voi. Ellei sitten - jakaa sen pelon toisten kanssa. Yksin ei tarvitse olla.
VastaaPoistaMulla on jo monta kontrollikäyntiä takana, suurin osa erittäin hyvin menneitä. Näihin ei vaan totu koskaan. Pelko iskee aina.
PoistaMullahan on siis jo kertaalleen uusiutunut rintasyöpä, 11 vuoden tauon jälkeen.
Poista