Tuloksellisia tutkimuksia

Päivi Hietanen kirjoitti 17.10.2014 ilmestyneen Lääkärilehden pääkirjoituksessa tärkeästä asiasta, rintasyöpätutkimuksesta. Referoin ja kommentoin hänen kirjoitustaan, ja olen kiitollinen siitä, että hän ja hänen kollegansa ovat tehneet työtä meitä potilaiden auttamiseksi.

Hoitojen kehittymisen ansiosta rintasyöpäpotilaista jää nykyisin eloon yli 30 % enemmän kuin 50 vuotta sitten. Lääkkeet ovat lisääntyneet, kirurgia kehittynyt säästävämmäksi ja syövän uusimista ehkäisevää liitännäishoitoa osataan räätälöidä kasvaimen molekyylibiologisten ominaisuuksien mukaan. (Hietanen 2014).
- Ihan huikeita juttuja, osa koko ajan kehittyvää lääketiedettä, jonka tuloksista me potilaat saamme "nauttia".

Tilastojen mukaan 90 % rintasyöpään sairastuneista paranee. Dosentti Minna Tannerin mukaan todellinen luku on noin 80 %, sillä tilastoissa huomioidaan vain ne, joiden syöpä ei ole uusiutunut viiden vuoden seurannan aikana. Joskus tauti uusii vasta 15–25 vuoden kuluttua. (Sauvala 2014)
- Etenkin me hormonipositiiviset saamme taudin uudestaan joskus hyvinkin monen vuoden terveen jälkeen.

Noin 40 vuotta sitten keksittiin, että rintasyöpäkasvaimissa ilmenevät estrogeeni- ja progesteroni-reseptorit ennustavat syövän hoitovastetta antiestrogeenihoitoon. Tamoksifeenia voidaankin pitää ensimmäisenä rintasyövän täsmälääkkeenä. Myös aromataasinestäjät ovat vakiinnuttaneet asemansa liitännäishoidossa. (Hietanen 2014)
- Itselläni on kokemusta molemmista, tamofeenista viiden ja letrotsolista reilun kahden vuoden ajalta; olen todella kiitollinen niiden keksijöille.

Viime vuosien tutkimus on vahvistanut, että pieni osa hormoniriippuvaisten syöpien soluista uinuu elimistössä vuosia, joskus jopa vuosikymmeniä. Liitännäishoitoa jatketaankin nykyään jopa 10 vuotta, jos  uusimisriski on suuri. Tamoksifeenille voi tulla resistentiksi, mihin on myös etsitty lääkettä - ja löydettykin: everolimuusi on yksi rintasyöpätutkimuksen uusimpia löytöjä. (Hietanen 2014)
- Näitä olen pohtinut omallakin kohdallani: jos tamoja olisi jatkettu 10 vuotta, olisinko sairastunut uudestaan? Vai olisinko ehkä tullut resistentiksi sille?

Sytostaatit eli solunsalpaajat ovat yksi tärkeimpiä (ja pelätyimpiä!) syöpähoitoja. Itse sain vuonna 2001 ja 2012 osin samoja (doketakseli, syklofosfamidi ja epirubisiili), osin eri aineita; vuonna 2001 sain CEFiä, jossa oli syklofosfamidin ja epirubisiilin lisäksi myös fluorourasiiliä, 2012 sain sen sijaan kapesitabiinia (Xeloda). Vuonna 2001 doketakseli (Taksotere) oli käytössä vasta tutkimuslääkkeenä, ja olinkin todella onnekas, kun pääsin tutkimuspotilaaksi mukaan silloiseen FinHer-tutkimukseen. Arpa heitti minut doketakseliryhmään, osa sai sen sijaan vinorelpiini-nimistä sytostaattia, joka osoittautui doketakselia tehottomammaksi.

HER2-onkogeenin löytyminen noin 20 vuotta sitten oli tärkeä edistysaskel, sillä noin viidesosa rintasyövistä on HER2-posiitiivisia. FinHer-tutkimuksessa tutkittiin myös HER2-vasta-ainetta, Herseptiiniä eli trastutsumabia, joka osoittautui erittäin hyväksi täsmälääkkeeksi, joka parantaa HER2-positiivisten rintasyöpäpotilaiden eloonjäämistä merkittävästi. (ks. myös Bono & Joensuu 2010). Uusissa tutkimuksissa hoitoa yritetään tehostaa ns. kaksoisestolla eli liittämällä hoitoon toinen vasta-aine tai vasta-aine-solunsalpaajayhdistelmä trastutsumabi-emtansiini TDM-1. (Hietanen 2014) - Ihan huimaa!

Uudet lääkkeet ovat hyviä, mutta myös tosi kalliita, eikä kaikkia uusia lääkkeitä ole varaa eikä järkevää antaa kaikille. Sytostattihoitoja voidaan ehkä vähentää, kun täsmälääkkeitä ja vasta-ainehoitoja lisätään. Liitännäishoidoista todella hyötyvien potilaiden löytämiseksi tarvittaisiin tehokkaita menetelmiä; geeniprofiilitutkimusten valmistuminen on tuomassa tähän valoa. Tehokkaampia lääkkeitä kaivataan erityisesti runsaasti mutaatioita sisältävien aggressiivisten kasvainten hoitoon. Immunoterapia on noussut uudelleen merkittäväksi tutkimusalueeksi, ja nämä antigeeniset kasvaimet saattavat saada sen piiristä uusia vastustajia. (Hietanen 2014)
- Toivotaan niin, ja toivotaan, että vastustajat löytyisivät nopeasti.

Edistysaskeleet ovat olleet pieniä, mutta jatkuvia. Pieniä askeleita ihmiskunnalle, mutta tärkeitä meille syöpäpotilaille, entisille, nykyisille ja tuleville.


Lähteet:

Petri Bono ja Heikki Joensuu 2010. Rintasyövän uudet täsmälääkehoidot. Duodecim 2010;126(10):1205-1215.
Päivi Hietanen 2014. Rintasyövän hoitotrendit – lisää lääkkeitä ja parantuneita potilaita. Suomen Lääkärilehti 42/2014, 2678.
Milka Sauvala 2014. Kun syöpä vie rinnan. Kauneus ja terveys 7.10.2014.