Tänään ilmestyneessä Suomen lääkärilehdessä on todella mielenkiintoinen tiedepääkirjoitus, on ihan pakko jakaa se täällä. Nuorten naisten rintasyöpään sairastumisesta ja rintasyöpätutkimuksista kun kirjoitetaan aivan liian vähän. Olenkin todella tyytyväinen, että alla oleva kirjoitus on nyt julkaistu; lääkärilehden pääkirjoitus tavoittaa ison osan suomalaisista lääkäreistä:
"Alle 40-vuotiailla naisilla rintasyöpä on harvinainen; sen riski on 0,4 %. Suomessa rintasyöpään sairastuu vuosittain keskimäärin 135 alle 40-vuotiasta naista, heistä noin 15 alle 30-vuotiaina. Kaikkiaan rintasyöpään sairastuu Suomessa noin 4 850 naista vuodessa (11 Suomen Syöpärekisteri (luettu 5.3.2016). www.syoparekisteri.fi). Riski sairastua rintasyöpään nuorena on samaa luokkaa kaikkialla maailmassa. Se on myös pysynyt vakaana eikä ole kasvanut vuosikymmenten aikana kuten yli 50-vuotiaiden naisten rintasyöpien ilmaantuvuus länsimaisen elämäntavan leviämisen myötä.
Nuorten naisten rintasyövät ovat useimmiten aggressiivisia, hormonireseptori- ja HER2-onkogeeninegatiivisia eli ns. kolmoisnegatiivisia suuren pahanlaatuisuusasteen tauteja. Alle 35 vuoden ikä on lisäksi itsenäinen riskitekijä etäpesäkkeille, taudin uusiutumiselle ja toisen rinnan syövälle (22 Narod SA. Breast cancer in young women. Nat Rev Clin Oncol 2012;9:460–70.).
Nuorten naisten rintasyöpää ei seulota rutiininomaisesti vähäisen tapausmäärän vuoksi. Osin tästä syystä nämä syövät tulevat ilmi oireiden, kuten palpoituvan kyhmyn tai verisen eritteen takia. Jos nainen kuitenkin kuuluu sukuhistorian perusteella suuren rintasyöpäriskin ryhmään tai hänellä on jo todettu riskiä suurentava geenivirhe, rinnat kuvataan vuosittain. Sädehoito rintakehän alueelle 10–30 vuoden iässä lisää rintasyövän riskiä merkittävästi, ja nämä potilaat kuuluvat myös seulonnan piiriin. Jos kliinikko epäilee nuoren naisen rintasyöpäriskin olevan suurentunut, hänen tulee konsultoida yliopistosairaalan kliinisen genetiikan yksikköä.
Nuorilla naisilla on yleensä tiiviit rinnat. Mammografian herkkyys löytää rintasyöpä läpikuultavasta "rasvarinnasta" on lähes 100 %, mutta oikein fibroottisen tiiviistä kudoksesta jopa alle 50 %. Kaikukuvauksen herkkyys vaihtelee vähemmän ja pysyy noin 85 %:n tasolla (33 Berg WA, Gutierrez L, NessAiver MS ym. Diagnostic accuracy of mammography, clinical examination, US, and MRI in preoperative assessment of breast cancer. Radiology 2004;233:830–49.). Nuoren naisen rintakudos on herkkä säteilylle, ja pahimmallaan ionisoiva säteily voi rikkoa DNA-kaksoisketjun rakennetta ja sitä kautta aiheuttaa rintasyöpää. Näin ollen alle 30-vuotiaiden naisten rintojen ensisijainen kuvantamismenetelmä on kaikukuvaus. Yli 30-vuotiaille naisille taas tehdään ensin mammografia (2D), ja rinnan tiiviyden, oirekuvan ja kysymyksenasettelun mukaan tehdään lisätutkimuksia, kuten lisäprojektioita, tomosynteesikuvaus (3D), kaikukuvaus, biopsioita tai duktografia.
Magneettikuvaus on herkin kuvantamismenetelmä rintasyövän löytämiseen. Kuitenkin nuoren naisen hormonaalisesti aktiivinen rintakudos voi kerätä runsaasti varjoainetta, ja tämä ns. taustatehostuma voi peittää alleen pienet maligniteetit. Toisaalta se voi aiheuttaa vääriä positiivisia löydöksiä ja sitä kautta johtaa turhiin biopsioihin ja ahdistukseen.
Nykyaikaisia suoradigitaalisia mammografialaitteita käytettäessä hajasäteilyn määrä muualle kehoon on hyvin vähäinen, joten myös raskaana olevia naisia voi kuvata (44 Sechopoulos I, Suryanarayanan S, Vedantham S ym. Radiation dose to organs and tissues from mammography: Monte Carlo and Phantom Study. Radiology 2008;246:434–43.). Tosin aina kannattaa punnita, antaako mammografia sellaista lisätietoa, jota ei voi odottaa vauvan syntymään asti. Raskaana olevaa tutkittavaa tulee informoida tutkimuksesta hyvin. Tutkiminen toki aloitetaan kaikukuvauksella, ja jos resistenssin kohdalta löytyy vaikkapa vaaraton nesterakkula, mammografiaa ei tarvita. Imettävältä naiselta mammografian voi ottaa huoletta. Siinä saadaan suljetuksi pois kalkit, mikä ei onnistu kaikukuvauksella. Rintojen magneettikuvausta ei raskaana oleville tai imettäville naisille tehdä.
Suurin osa nuorten naisten rintojen pateista on hyvänlaatuisia fibroadenoomia ja nesterakkuloita, ja suurin osa rintojen kipuoireista kuuluu normaaliin naisen elämään kuten kuukautiskivutkin. Kuvantamistutkimuksia tarvitaan, kun oireena on uusi tai kasvava resistenssi, ihon tai mamillan uusi sisäänvetäytymä, verinen tai seroosinen erite nännistä, nännipihan ihottuma tai uusi, yli kuukautiskierron kestävä paikallinen kipuoire rinnassa."
Ottakaa lääkärit hyvät ihmeessä meidät tosissamme. Kukaan meistä ei tule lääkäriin huvikseen, vaan ison pelon ja ahdistuksen kanssa. Turhia tutkimuksia ei ole.
Lähde:
perjantai 27. tammikuuta 2017
tiistai 24. tammikuuta 2017
Tuntoa rekonstruktiorintaan?
Tämän viikon perjantaina väittelevän Helena Puontin kehittämän korjausleikkausmenetelmän toivotaan helpottavan tuntoaistin palautumista rakennettuun rintaan. On sitä odotettukin, ja toivottu myös, että olisi vastaavaan leikkaukseen ollut mahdollisuus päästä itsekin. Täydellisesti tunto tuskin kenellekään palautuu, ja jotain pientä on itsellänikin jo huomattavissa, vaikka hermoja ei leikkauksessa huomioitukaan.
Helena oli syksyllä 2013 kertomassa tutkimuksestaan Kelan sopeutumisvalmennuskurssilla Punkaharjulla, kirjoittelin silloin jo siitä tänne blogiini.
Tässä Potilaan Lääkärilehden tänään ilmestynyt uutinen ensin, myöhemmin väittäriin tutustuttuani tarkemmin.
"Rintasyövän normaalissa hoitoprosessissa poistetun rinnan tilalle rekonstruoidaan uusi rinta, mutta usein tuntoaisti ei palaudu rintaan. Tilanne paranisi leikkausmenetelmiä kehittämällä, osoittaa LL Helena Puontin väitöstutkimus. Lähes 40 prosenttia rintasyöpäpotilaista menettää rinnan leikkauksessa.
Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Puonti keskittyi etsimään vatsan ja rintakehän alueelta sopivia hermoja ja kehittämään menetelmää, jossa hermoja yhdistelemällä saataisiin rakennettuun rintaan mahdollisimman hyvä tunto. Perinteisellä tavalla eli vapaalla vatsakielekkeellä rakennetun rinnan tunto on yleensä huono.
Puonti leikkasi Savonlinnan Keskussairaalassa vuosien 2001–2013 aikana 98 potilasta säästäen vatsalihasta (ms TRAM flap) ja ottaen mukaan mahdollisimman monta hermohaaraa tulevaan rintaan. 44 potilaalle kehitettiin uuteen rintaan kaksipuoleinen hermosauma, 32:lle ommeltiin yksipuoleinen hermosauma. 20 potilaista leikattiin ilman hermosaumaa, ja 38 rintasyöpäpotilaan terveestä rinnasta mitattiin ihotunnon normaaliarvot. Lisäksi 20 naiselta mitattiin terveen vatsan ihotunnon normaaliarvot.
Selvisi, että perinteisellä tavalla leikattuun rintaan tuli 25 prosentin spontaani tunnon palautuma kahden vuoden kuluttua leikkauksesta. Yhdellä hermosaumalla tehdyssä leikkauksessa saatiin keskimäärin 45 prosenttia normaalirinnan tunnosta. Kaksipuolisella hermosaumalla saatiin lähes 60 prosenttia terveen rinnan ihotunnosta.
– Tarvitaan lisää tutkimustyötä ja kehitystä eri tekniikkojen parantamiseksi, että yhä useampi rintasyöpäpotilas voisi elää tuntevan rinnan kanssa parannuttuaan rintasyövästä, Puonti toteaa tiedotteessa.
Puontin väitöstutkimus "Effects of microsurgical nerve repair on sensory function after breast reconstruction" tarkistetaan Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 27.1. klo 12.
Lähde:
Tuomas Keränen 2017. Uusi leikkaustapa parantaisi rintasyöpäpotilaan elämää. Potilaan Lääkärilehti 24.1.2017. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/uusi-leikkaustapa-parantaisi-rintasyopapotilaan-elamaa/
Helena oli syksyllä 2013 kertomassa tutkimuksestaan Kelan sopeutumisvalmennuskurssilla Punkaharjulla, kirjoittelin silloin jo siitä tänne blogiini.
Tässä Potilaan Lääkärilehden tänään ilmestynyt uutinen ensin, myöhemmin väittäriin tutustuttuani tarkemmin.
"Rintasyövän normaalissa hoitoprosessissa poistetun rinnan tilalle rekonstruoidaan uusi rinta, mutta usein tuntoaisti ei palaudu rintaan. Tilanne paranisi leikkausmenetelmiä kehittämällä, osoittaa LL Helena Puontin väitöstutkimus. Lähes 40 prosenttia rintasyöpäpotilaista menettää rinnan leikkauksessa.
Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Puonti keskittyi etsimään vatsan ja rintakehän alueelta sopivia hermoja ja kehittämään menetelmää, jossa hermoja yhdistelemällä saataisiin rakennettuun rintaan mahdollisimman hyvä tunto. Perinteisellä tavalla eli vapaalla vatsakielekkeellä rakennetun rinnan tunto on yleensä huono.
Puonti leikkasi Savonlinnan Keskussairaalassa vuosien 2001–2013 aikana 98 potilasta säästäen vatsalihasta (ms TRAM flap) ja ottaen mukaan mahdollisimman monta hermohaaraa tulevaan rintaan. 44 potilaalle kehitettiin uuteen rintaan kaksipuoleinen hermosauma, 32:lle ommeltiin yksipuoleinen hermosauma. 20 potilaista leikattiin ilman hermosaumaa, ja 38 rintasyöpäpotilaan terveestä rinnasta mitattiin ihotunnon normaaliarvot. Lisäksi 20 naiselta mitattiin terveen vatsan ihotunnon normaaliarvot.
Selvisi, että perinteisellä tavalla leikattuun rintaan tuli 25 prosentin spontaani tunnon palautuma kahden vuoden kuluttua leikkauksesta. Yhdellä hermosaumalla tehdyssä leikkauksessa saatiin keskimäärin 45 prosenttia normaalirinnan tunnosta. Kaksipuolisella hermosaumalla saatiin lähes 60 prosenttia terveen rinnan ihotunnosta.
– Tarvitaan lisää tutkimustyötä ja kehitystä eri tekniikkojen parantamiseksi, että yhä useampi rintasyöpäpotilas voisi elää tuntevan rinnan kanssa parannuttuaan rintasyövästä, Puonti toteaa tiedotteessa.
Puontin väitöstutkimus "Effects of microsurgical nerve repair on sensory function after breast reconstruction" tarkistetaan Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 27.1. klo 12.
Lähde:
Tuomas Keränen 2017. Uusi leikkaustapa parantaisi rintasyöpäpotilaan elämää. Potilaan Lääkärilehti 24.1.2017. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/uusi-leikkaustapa-parantaisi-rintasyopapotilaan-elamaa/
Yksinäinen potilas
TtM Liisa Karhe väittelee ensi viikon perjantaina (3.2.) Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa aiheesta Potilaan hoitoyksinäisyys : Käsitteellinen malli potilaan yksinäisyydestä hoitosuhteessa ja hoitoyksinäisyyteen yhteydessä olevista tekijöistä. Erittäin tarpeellinen väitöstyö, aiheesta jota ei kauheasti ainakaan suomalaisilla rintasyöpäpotilailla ole aiemmin tutkittu. Työn teoreettinen viitekehys on erittäin mielenkiintoinen:
Tässä tiivis väitöstiedote kopsattuna, suora linkki väitöskirjaan on myös alhaalla:
"Potilas voi olla yksinäinen monesta eri syystä, mutta hän voi jäädä yksin myös suhteessaan hoitavaan ihmiseen. Tämä käy ilmi terveystieteiden maisteri Liisa Karhen väitöstutkimuksessa, jossa kuvataan aiemmin tunnistamatonta ja tutkimatonta, mutta potilaille kipeää ja ei-toivottua kokemusta hoitoyksinäisyydestä. Tutkimuksessa kuvattiin potilaan yksinäisyyttä ja yksinäisyyden merkitystä potilaan ja hoitavan ihmisen välisessä suhteessa, hoitosuhteessa. Siinä tarkasteltiin myös, missä määrin potilaat kokivat jäävänsä yksin ja mitkä tekijät ovat yhteydessä potilaan kokemaan hoitoyksinäisyyteen. Tutkimukseen osallistui rintasyöpä- ja sydänleikkauspotilaita. Tutkimuksen aikana rakennettiin ja testattiin hoitoyksinäisyyttä mittaava CARLOS-mittari (Caring Loneliness Scale). Tutkimustulokset koottiin yhteen hoitoyksinäisyyttä kuvaavaksi käsitteelliseksi malliksi.
Hoitoyksinäisyys näyttäytyi potilaille siten, että he kokivat jäävänsä hoitotilanteissa ulkopuolisiksi, eivätkä tulleet kohdatuksi ihmisinä. Hoitoyksinäisyys ilmeni myös siten, että potilaat eivät saaneet apua ja ymmärrystä eikä heillä ei ollut mahdollisuutta jakaa kokemuksiaan, tuntemuksiaan ja tietojaan hoitavien ihmisten kanssa. He eivät saaneet riittävästi tietoa omasta sairaudestaan ja tilanteestaan. Hoitoyksinäisyys merkitsi potilaille sitä, että heitä ei arvostettu, kuultu eikä otettu todesta. Potilaat kokivat, että hoitavat ihmiset olivat etäisiä ja saavuttamattomissa. Hoitotilanteissa vallitsi vastakkainasettelu ja vastuu tiedon saannista, jopa hoidosta tai hoitoon liittyvistä asioista jäi potilaille itselleen. Potilaat kuvasivat hoitoyksinäisyyden kokemuksiaan järkyttäviksi kokemuksiksi ja sellaisiksi, että he eivät toivo kenenkään muun joutuvan kokemaan samaa.
Potilaat kuvasivat hoitoyksinäisyyden syntyyn myötävaikuttaviksi tekijöiksi hoitavien ihmisten asenteen, haluttomuuden kohtaamiseen, tietämättömyyden ja taitamattomuuden sekä kiireisen ilmapiirin, hoitokulttuurin, toimintatavat sekä organisaation tavan organisoida hoitotyötä ja resurssien puutteen. Hoitoyksinäisyydelle altisti myös potilaiden sairaus ja sairauden aiheuttama haavoittuvuus sekä toiveet ja odotukset. Hoitoyksinäisyyttä lieventäviksi tekijöiksi potilaat listasivat hoitavan ihmisen välittämisen, avun ja tiedon saannin, läsnäolon ja kohtaamisen sekä hoitosuhteiden jatkuvuuden. Hoitoyksinäisyyttä lievensi myös tieto omasta tilanteesta ja tieto siitä, että apua ja tietoa on tarjolla.
Potilaat kertoivat hoitoyksinäisyyden kokemusten aiheuttaneen heille kärsimystä, epävarmuutta, epäluottamusta ja turvattomuutta, mutta myös negatiivisia tunteita, joista sisuuntuneina potilaat löysivät itsestään uusia voimavaroja selviytyä eteenpäin. Potilaiden kokema hoitoyksinäisyys oli yhteydessä potilaan kokemaan heikompaan terveyteen ja toipumiseen sekä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Hoitoyksinäisyydestä seurasi potilaille huonoja hoitokokemuksia ja ikäviä muistoja. Vielä ei tiedetä, mikä on merkittävä hoitoyksinäisyyden mitattava taso potilaan kokemuksen kannalta, mutta noin joka kymmenes potilas ei ollut kokenut hoitoyksinäisyyttä lainkaan ja lähes joka viides potilas oli kokenut hoitoyksinäisyyttä hoitonsa aikana joskus tai useammin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että hoitoyksinäisyys on inhimillisesti ja eettisesti mutta myös yhteiskunnallisesti merkittävä asia, sillä terveydenhuollon tehtävänä ei ole lisätä potilaiden yksinäisyyttä. Jokainen hoitava ihminen voi vaikuttaa omalla asenteellaan ja vastuullisella ammatillisella toiminnallaan hoitoyksinäisyyden ennaltaehkäisyyn, mutta myös organisaatiolähtöisillä tekijöillä ja koulutuksella voidaan tukea ja mahdollistaa hoitoyksinäisyyden ennaltaehkäisyä. Terveydenhuollossa yleistyvän valinnanvapauden ja tarjottavan palvelun laadun kannalta hoitoyksinäisyys on merkittävä negatiivinen palvelukokemus, joka ei houkuttele potilaita palaamaan niihin hoitopaikkoihin, joissa he kokevat jäävänsä yksin."
Tässä vielä lopuksi hoitoyksinäisyyden ilmiö, sen käsitteet ja käsitteiden väliset suhteet kuviona:
Lähteet:
http://www.uta.fi/ajankohtaista/tapahtumat/potilaan-hoitoyksinaisyys (Tampereen yliopiston väitöstiedote
Liisa Karhe 2017. Potilaan hoitoyksinäisyys : Käsitteellinen malli potilaan yksinäisyydestä hoitosuhteessa ja hoitoyksinäisyyteen yhteydessä olevista tekijöistä (Professional caring loneliness - A conceptual model of experiences of loneliness among patients in professional caring relationships and associated factors). Acta Universitatis Tamperensis; 2251, Tampere University Press, Tampere 2017. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/100487/978-952-03-0329-7.pdf?sequence=1
 |
| Lähde: Karhe 2017, 36. |
"Potilas voi olla yksinäinen monesta eri syystä, mutta hän voi jäädä yksin myös suhteessaan hoitavaan ihmiseen. Tämä käy ilmi terveystieteiden maisteri Liisa Karhen väitöstutkimuksessa, jossa kuvataan aiemmin tunnistamatonta ja tutkimatonta, mutta potilaille kipeää ja ei-toivottua kokemusta hoitoyksinäisyydestä. Tutkimuksessa kuvattiin potilaan yksinäisyyttä ja yksinäisyyden merkitystä potilaan ja hoitavan ihmisen välisessä suhteessa, hoitosuhteessa. Siinä tarkasteltiin myös, missä määrin potilaat kokivat jäävänsä yksin ja mitkä tekijät ovat yhteydessä potilaan kokemaan hoitoyksinäisyyteen. Tutkimukseen osallistui rintasyöpä- ja sydänleikkauspotilaita. Tutkimuksen aikana rakennettiin ja testattiin hoitoyksinäisyyttä mittaava CARLOS-mittari (Caring Loneliness Scale). Tutkimustulokset koottiin yhteen hoitoyksinäisyyttä kuvaavaksi käsitteelliseksi malliksi.
Hoitoyksinäisyys näyttäytyi potilaille siten, että he kokivat jäävänsä hoitotilanteissa ulkopuolisiksi, eivätkä tulleet kohdatuksi ihmisinä. Hoitoyksinäisyys ilmeni myös siten, että potilaat eivät saaneet apua ja ymmärrystä eikä heillä ei ollut mahdollisuutta jakaa kokemuksiaan, tuntemuksiaan ja tietojaan hoitavien ihmisten kanssa. He eivät saaneet riittävästi tietoa omasta sairaudestaan ja tilanteestaan. Hoitoyksinäisyys merkitsi potilaille sitä, että heitä ei arvostettu, kuultu eikä otettu todesta. Potilaat kokivat, että hoitavat ihmiset olivat etäisiä ja saavuttamattomissa. Hoitotilanteissa vallitsi vastakkainasettelu ja vastuu tiedon saannista, jopa hoidosta tai hoitoon liittyvistä asioista jäi potilaille itselleen. Potilaat kuvasivat hoitoyksinäisyyden kokemuksiaan järkyttäviksi kokemuksiksi ja sellaisiksi, että he eivät toivo kenenkään muun joutuvan kokemaan samaa.
Potilaat kuvasivat hoitoyksinäisyyden syntyyn myötävaikuttaviksi tekijöiksi hoitavien ihmisten asenteen, haluttomuuden kohtaamiseen, tietämättömyyden ja taitamattomuuden sekä kiireisen ilmapiirin, hoitokulttuurin, toimintatavat sekä organisaation tavan organisoida hoitotyötä ja resurssien puutteen. Hoitoyksinäisyydelle altisti myös potilaiden sairaus ja sairauden aiheuttama haavoittuvuus sekä toiveet ja odotukset. Hoitoyksinäisyyttä lieventäviksi tekijöiksi potilaat listasivat hoitavan ihmisen välittämisen, avun ja tiedon saannin, läsnäolon ja kohtaamisen sekä hoitosuhteiden jatkuvuuden. Hoitoyksinäisyyttä lievensi myös tieto omasta tilanteesta ja tieto siitä, että apua ja tietoa on tarjolla.
Potilaat kertoivat hoitoyksinäisyyden kokemusten aiheuttaneen heille kärsimystä, epävarmuutta, epäluottamusta ja turvattomuutta, mutta myös negatiivisia tunteita, joista sisuuntuneina potilaat löysivät itsestään uusia voimavaroja selviytyä eteenpäin. Potilaiden kokema hoitoyksinäisyys oli yhteydessä potilaan kokemaan heikompaan terveyteen ja toipumiseen sekä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Hoitoyksinäisyydestä seurasi potilaille huonoja hoitokokemuksia ja ikäviä muistoja. Vielä ei tiedetä, mikä on merkittävä hoitoyksinäisyyden mitattava taso potilaan kokemuksen kannalta, mutta noin joka kymmenes potilas ei ollut kokenut hoitoyksinäisyyttä lainkaan ja lähes joka viides potilas oli kokenut hoitoyksinäisyyttä hoitonsa aikana joskus tai useammin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että hoitoyksinäisyys on inhimillisesti ja eettisesti mutta myös yhteiskunnallisesti merkittävä asia, sillä terveydenhuollon tehtävänä ei ole lisätä potilaiden yksinäisyyttä. Jokainen hoitava ihminen voi vaikuttaa omalla asenteellaan ja vastuullisella ammatillisella toiminnallaan hoitoyksinäisyyden ennaltaehkäisyyn, mutta myös organisaatiolähtöisillä tekijöillä ja koulutuksella voidaan tukea ja mahdollistaa hoitoyksinäisyyden ennaltaehkäisyä. Terveydenhuollossa yleistyvän valinnanvapauden ja tarjottavan palvelun laadun kannalta hoitoyksinäisyys on merkittävä negatiivinen palvelukokemus, joka ei houkuttele potilaita palaamaan niihin hoitopaikkoihin, joissa he kokevat jäävänsä yksin."
Tässä vielä lopuksi hoitoyksinäisyyden ilmiö, sen käsitteet ja käsitteiden väliset suhteet kuviona:
 |
| Hoitoyksinäisyyden käsitteellinen malli (Karhe 2017, Kuvio 3). |
Lähteet:
http://www.uta.fi/ajankohtaista/tapahtumat/potilaan-hoitoyksinaisyys (Tampereen yliopiston väitöstiedote
Liisa Karhe 2017. Potilaan hoitoyksinäisyys : Käsitteellinen malli potilaan yksinäisyydestä hoitosuhteessa ja hoitoyksinäisyyteen yhteydessä olevista tekijöistä (Professional caring loneliness - A conceptual model of experiences of loneliness among patients in professional caring relationships and associated factors). Acta Universitatis Tamperensis; 2251, Tampere University Press, Tampere 2017. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/100487/978-952-03-0329-7.pdf?sequence=1
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
No onkos tullut kevät...
Talitiainen lauloi tänään, kun aamupäivällä kävin katsastamassa kävellen, miltä lähijärven hiihtomahdollisuudet näyttävät. Tammikuun 22. päivänä!
Todella hienoilta latu-urat näyttivät, ja palasin takasin kotiin vaihtamaan varusteet...
Aurinkoista talven jatkoa, toivotaan että keväisen aurinkoiset ulkoilukelit jatkuvat!
Todella hienoilta latu-urat näyttivät, ja palasin takasin kotiin vaihtamaan varusteet...
 |
| Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä. :-) |
Aurinkoista talven jatkoa, toivotaan että keväisen aurinkoiset ulkoilukelit jatkuvat!
tiistai 17. tammikuuta 2017
Donna-iltaa pukkaa!
Uusi vuosi, uudet vertaistuki-illat. Tampereella aloitetaan huomenna, tervetuloa mukaan!
- Aika: 18.1.2017 klo 18-20
- Paikka: Satakunnankatu 13, kokoontumistila Vintti, käynti Puuvillatehtaankadun puolelta
- Lisätietoja: tampere@europadonna.fi
 |
| Kuva: https://www.europadonna.fi/ |
sunnuntai 15. tammikuuta 2017
Must on tullu urheiluhullu...
Hiihtokausi korkattu tänään! Kävin hiihtämässä Kaupin urheilupuiston tykkilumiladulla yhteensä 10 kilometriä, 1,5 tunnin urakka talven ensikertalaiselle. Olo on aivan loistava happirikkaan rupeaman jälkeen! "Mä vaan hiihdän" kuten Tuiskun Antti tuoreessa biisissään! Tai itse asiassa mä kyllä teen muutakin...
Kiinteytys- ja punttijumpissa kävin tällä viikolla yhteensä neljä tuntia. Joulun aikaan jumpat olivat tauolla ja kävin silloin vain parilla tunnilla, eri järjestäjän, mutta samassa paikassa. Hyvää teki "kinkunsulatusjumppa", vaikka en kinkkua syönyt palaakaan!
Muitakin lajeja on tämän urheiluhullun valikoimissa: huomenna alkaa lavatanssikurssi ja muutaman viikon päästä juoksukoulu! Hyvää harjoitusta sydämelle käydä hiihtämässä mahdollisimman monta kertaa ennen juoksukoulun alkua. Saa nähdä, mitä hieman osumaa saanut sydämeni tykkää juoksemisesta. Kokeilemalla se vain selviää. Jos "minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa", pätee juoksemiseenkin, ei minulla, vanhalla kilpamaastojuoksijalla ole hätää. Viisikymppispäiviini on vielä yli kaksi vuotta, aion ottaa tavoitteeksi kuntohuipun synttäreikseni... Tai jos ainakin jonkunlaisessa kunnossa olisin silloin. Tai vaikka elossa. :-) Liian kovia tavoitteita tai kilpailuviettiä minulla ei enää ole, oman olon ja jaksamisen kohentamiseksi liikun, ja siksi, että se on kivaa!
Liikuntaharrastukseni vaikuttavat myös korjausleikkauksen korjausputkeeni: sain kutsun plastiikkakirurgin luo maaliskuun alkuun, tarkoitus olisi vielä jatkaa rasvansiirtoa rintakehän kuoppakohtiin. Tällä hetkellä alan kyllä jo itse kallistua siihen, että tämä projekti on nyt tässä, mieluummin jatkan liikkumista ilman pakollisia taukoja. Rintakehän iho on lisäksi tosi kireä ja rasvansiirtokohtiin on jäänyt punoittavia kohtia, että herkkä ja ohut iho ei taida tykätä enää yhtään enemmästä ronkkimisesta. Voi olla, että plastikkonikin on samalla kannalla, kun tapaamme: kuopat ovat jo hyvin tasoittuneet ja liika ronkkiminen voi viedä ojasta allikkoon.
Hullun urheilullista talven jatkoa!
 | ||||
| Valmiina ladulle! |
 | ||
| Viime vuoden vika jumppa alkamassa - samat hommat jatkuvat tänäkin vuonna. |
Liikuntaharrastukseni vaikuttavat myös korjausleikkauksen korjausputkeeni: sain kutsun plastiikkakirurgin luo maaliskuun alkuun, tarkoitus olisi vielä jatkaa rasvansiirtoa rintakehän kuoppakohtiin. Tällä hetkellä alan kyllä jo itse kallistua siihen, että tämä projekti on nyt tässä, mieluummin jatkan liikkumista ilman pakollisia taukoja. Rintakehän iho on lisäksi tosi kireä ja rasvansiirtokohtiin on jäänyt punoittavia kohtia, että herkkä ja ohut iho ei taida tykätä enää yhtään enemmästä ronkkimisesta. Voi olla, että plastikkonikin on samalla kannalla, kun tapaamme: kuopat ovat jo hyvin tasoittuneet ja liika ronkkiminen voi viedä ojasta allikkoon.
Hullun urheilullista talven jatkoa!
tiistai 3. tammikuuta 2017
Uusi vuosi ja muita etappeja
Vuosi vaihtui ja jälleen opetellaan kirjoittamaan uusia numeroita: 2017. Miten vaikeaa se onkin! Töissä olen jo joutunut korjaamaan kutosen seiskaksi monta kertaa...
Eilen tuli täyteen 16 vuotta ensimmäisestä leikkauksestani: päivämäärä 2.1.2001 ei unohdu...
Uudet luvut pyörähtivät äsken blogin kävijälaskurissakin: 370 000 - käsittämätöntä! Kun helmikuussa 2012 aloitin, en olisi uskonut sen enempää itse jaksavani pitkään jatkaa kuin monenkaan tuotoksestani kiinnostuvan. Toivottavasti lukutuokiot ovat antaneet teille kaipaamaanne tietoa ja tukea, kokemusperäisen tiedon jakaminenhan on paljolti juuri toisten samaan jamaan joutuneiden tukemista: et ole yksin.
Viisivuotisetappi on siis blogin osalta jo hyvinkin lähellä, mutta koskapa Taysin alueella kontrollit lasketaan hoitojen loppumisesta eikä diagnoosin saamisesta tai leikkauksesta, on viisivuotiskontrollini (se maaginen "puhtaiden papereiden" mahdollinen saamishetki - älkää kukaan oikeasti luottako siihen, kokemus myöhäisuusimisesta kun on kirjoittajallakin...) vasta ensi syksynä. Siihen asti olen ajatellut jatkaa tätä kirjoittamista. Sikäli kun jotain mielekästä kirjoitettavaa on. Ihan turhia päivityksiä ei tänne ole tarkoitus raapustella.
Oikein hyvää alkanutta vuotta, olkoon vuosi 2017 terveyden ja hyvän olon täyteinen.
Eilen tuli täyteen 16 vuotta ensimmäisestä leikkauksestani: päivämäärä 2.1.2001 ei unohdu...
Uudet luvut pyörähtivät äsken blogin kävijälaskurissakin: 370 000 - käsittämätöntä! Kun helmikuussa 2012 aloitin, en olisi uskonut sen enempää itse jaksavani pitkään jatkaa kuin monenkaan tuotoksestani kiinnostuvan. Toivottavasti lukutuokiot ovat antaneet teille kaipaamaanne tietoa ja tukea, kokemusperäisen tiedon jakaminenhan on paljolti juuri toisten samaan jamaan joutuneiden tukemista: et ole yksin.
Oikein hyvää alkanutta vuotta, olkoon vuosi 2017 terveyden ja hyvän olon täyteinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)