Valkoiseksi menneiden kynsien alta tihkuva vihreä "mätä" olisi tosi hyvä tehokeino Halloween-hahmolle, työssäkäyvälle yh-äidille se sen sijaan on aika lailla huonompi juttu. Jo lähes kaikkien sormien puoliväliin asti irronneet kynnet paketoituina en ole kovinkaan näppäränäppinen. Näppäimistön näpyttely onnistuu onneksi vielä, kunhan ottaa rauhallisesti ja korjaa pahimmat näppäilyvirheet oikoluvun jälkeen, kotihommien tekeminen sen sijaan on aika lailla hankalampaa. Voi olla, ettei tässä talossa kokata, pyykätä eikä tehdä pihahommia ihan hetkeen, tai ainakaan en tee niitä itse. Syksyn runsas omenasatokin taitaa jäädä pilkkomatta.
Pienistä ei kannattaisi valittaa, paljon isompiakin vaivoja kun voisi tässä vaiheessa olla. Toisaalta tällaiset sinänsä pienetkin jutut voivat olla käytännössä isoja ja ikäviä. Ja kipeitä! Nyt on vaarassa, että myös vasemman I sormen eli peukun kynsi lähtee kokonaan irti, sen verran inhottavaksi se on tosi nopeasti mennyt. Uusien kynsien kasvuvauhtia voi vain arvailla, hidasta se on joka tapauksessa.
Useimmissa kynsissä on onneksi jo tyvessä hienoa uutta kasvua, sainhan viimeiset kynsihaittojen aiheuttajat eli docetaksel-tiputukset jo 31. toukokuuta, ja sen jälkeen on jo ehtinyt kasvaa muutama milli uutta, normaalinväristä kynttä. Aika hitaasti ovat nämä kynsihaitat edistyneet, tilanne paheni ensin varpaankynsissä heinäkuussa ja sitten sormissa nyt elokuussa. Kesäkuussa kynsissä oli vain kivuttomia värimuutoksia, punaisia ja valkoisia läiskiä. Ekalla kerralla 11 vuotta sitten sain docetakselista aivan erilaisia kynsivaurioita, vähän koholla olevia "poikkiraitoja".
Saa nähdä, millaiseksi tilanne vielä kehittyy ja koska pääsen jälleen näpertelemään. Kokkaus- ja kotityökiellot ottaisin kyllä mieluusti kirjallisena, niin väsynyt olen loputtomiin kotihommiin. Sairauslomalle sen sijaan en enää haluaisi joutua, enkä siksi tänään mielestäni ollut toimistotyökyvytön lääkärin sitä kysyessä; aika moni muu työ olisi kyllä näillä sormilla aika mahdotonta.
Nyt riittää tämä rutina, aika mennä putsaamaan ja paketoimaan sormenpäät - taas vaihteeksi.
Voi ei! Toivottavasti toinen lääkekuuri tepsii. Nyt näpit irti kotitöistä ja muusta puuhastelusta! :)
VastaaPoistaKovasti yritän lusmuilla nyt, en ole esimerkiksi kokannut mitään pariin päivään ja sain eilen nuorison siivoamaan talon. Pyykit pyörivät kyllä taas, mutta ripusteluhommiin meinaan taas saada valjastettua nuorta apuvoimaa! Omenasadon kypsyminen juuri nyt harmittaa, en taida päästä niiden kimppuun itse juuri ollenkaan.
VastaaPoistaOn niin upea keli, että hanskat käsissä tekee kyllä kovasti mieli vähän puuhata pihalla tänään - äärimmäisen hyvin suojatuin sormin!
Katselinkin, että muutkin kynnet näyttivät niin valkoisilta, että tulehdusvaara oli olemassa. Mutta nyt ne kyllä a-pillereillä pian paranevat, kun muistat ne välillä putsata.
VastaaPoistaEikä omenat (paitsi valkea kuulas) viikossa, edes reilussa, vielä mätäne, joten ehkäpä ehdit. Kutsu sitten teinien kaveritkin talkoisiin, niin saat kerralla kaiken tarvittavan pilkotuksi.
Nyt pitää kuitenkin vähän malttaa ja antaa kynsille parantumisrauha.
Toiset omenat ovat kyllä aikaista lajiketta, jotain huvituksen tapaisia (en ole itse istuttanut), ja ihan kypsiä jo. Niitä pitää alkaa markkinoimaan tutuille, etteivät vaan joudu kompostiin.
VastaaPoistaKumihanskat käsissä pilkoin tänään niitä pariin pieneen uunivuokaan ja paistoin omena-kaura-jälkkäriä, perinteistä omenaherkkua. Isompia satseja en niin kyllä jaksa hanskat käsissä pilkkoa, mutta maistamaan piti päästä. Hyvältä maistui tänäkin vuonna vaniljakastikeen kera. :-)
PS. Kynsien puhdistus on nyt ykköshuvini, jalkojen rasvaamista saa jo hieman hellittää.
Maistuis varmaan teinien kavereillekin(talkoopalkkana)!
VastaaPoistaTeinien töihin patisteleminen on erittäin haasteellista, onnistuu välillä, ei aina, multa ainakaan, kun en suostu maksamaan lapsille peruskotitöistä. Onneksi sain tänä viikonloppuna siivousapua, kokkaamiseenkin ja pyykkäämiseenkin vähän. Syömisapua sentään saan aina, myös omenajälkkärin syömiseen. :-)
VastaaPoistaSuuret lastenkasvatusgurutkin sanovat, että kasvatuksen kolme peruskeinoa ovat lahjonta, uhkaus ja kiristys ja kyllä ne maltillisesti käytettyinä vielä teineihinkin uppoavat. Uskon kyllä, että näitä on jo pitänyt käytellä, mutta ehkäpä teinit kavereineen suostuvat auttamaan kaikki yhdessä kun yhteisen, ehkä hauskankin toukkien etsimistuokion päätteeksi tarjolla on vähän herkkullista syötävää.
VastaaPoistaLycka till!
Kiitos! Luulen, ettei tämänvuotista omenasatoa omin voimin saada popsittua teinien avustuksellakaan, vaan laitan omppuja jakoon tarvitseville. :-)
VastaaPoista