Xelodan ohjeen mukaanhan kuumeen noustessa yli 38 asteen on aika sekä lopettaa lääke että ottaa yhteyttä lääkäriin. Kun mittari eilen seitsemän uutisten jälkeen näytti komeat (?) 38,8 astetta, soitin samantien syöpätautien osastolle (josta kehotettiin lähtemään heti päivystykseen) ja sitten taksin. Oman auton ratiin en kuumeisena uskaltanut hypätä, sen verran järki sentään vielä juoksi, jalat eivät sitäkään.
Pääsin noin minuutin odotuksen jälkeen vastaanottotiskille ja pian sen jälkeen verhojen erottamille pedeille makailemaan muiden akuuttien sisätautipotilaiden kanssa. Homma toimi potilaan näkökulmasta oikein hyvin, ja asiat alkoivat selvitä. Kuumeen, jota oli sairaalassakin vielä 38,4 astetta kotoa lähtiessä ottamastani Buranasta huolimatta, aiheutti kuin aiiheuttikin paikallisesta tulehduspesäkkeestä (paiseisen tulehtunut sormenpää) levinnyt infektio: kaikki muut tulokset CRP:tä lukuun ottamatta olivat ok.
Keskiviikkoilta (klo 20-01) meni yllättävän nopeasti, vaikka olo olikin surkea ja totaaalisen voimaton, eivätkä päivystyksen pedit ole mukavuudeltaan ihan ykkösiä - kirkkaista kattovaloista puhumattakaan. Odotteluani helpotti se, että tiesin labratulosten tultua pääseväni yöksi kotiin nukkumaan, kunhan päivystävä kirurgi ensin ehtii akuutimmilta töiltään avaamaan sormenpääni. Puudutuspiikit ja pieni, mutta tehokas leikkausoperaatio suijuivat suht' kivuttomasti, ja nyt jatkohoitelen sormiparkaani kotikonstein.
Tilanteet voivat muuttua yllättävän nopeasti, huonompaan suuntaan ainakin: eilen aamulla omalla terveysasemalla hoitajan vastaanotolla piipahtaessani CRP oli pikatestin mukaan vain viisi eikä minulla aamulla ollut vielä kuumettakaan. Päivemmällä terveyskeskuslääkärillä käydessäni olo oli jo paljon heikompi, enkä olisi millään jaksanut istua odotustilan ryhdikkäillä tuoleilla. Terveyskeskuslääkäri määräsi tulehdukseeni viikon Kefeksin kuurin - ja sairauslomaa loppuviikoksi.
PS. Otin eilen päivällä kuvan vasemman käden sormistani, mahtaisiko olla opettavaista laittaa se tänne? Docetakselin (Taxorere tai vastaava) tekoset eivät todellakaan ole mitään kaunista katsottavaa... Kynsistudiot eivät tule saamaan meikäläisestä asiakasta edelleenkään, vaikka joku ehkä voisikin ajatella rakennekynsien olevan mitä oivallisin apu sytokynsiongelmiin.
Ei-niin-kauniin kirjavat sytkykynnet, joista keskimmäinen paheni vielä hieman ennen leikkaushoitoa;
kädet ovat kuivuneet muutenkin. Teinineitien kommentteja käsistäni en uskalla edes julkaista. :-(
No voihan hemmetti - en paremmin sano, mutta onneksi paiseen puhkaisu on nyt hoidettu ja ¨homma muutenkin hallinnassa. Antibiootit tuovat mukanaan väsyn, varmaan muutenkin vielä hintelään oloon, mutta eipä sille mitään voi.
VastaaPoistaPistä toki kuva kynsistä tänne, jotta tiedämme, että tuommoistakin voi olla odotettavissa. Turha hyssyttely ei minusta auta ainakaan muita, vaikka perusasenne olisikin positiivinen.
Mahtaa olla haastavaa töksiä blogia yhdellä kädellä, vai miten se menee?
Pikaista paranemista!
Tässäpä kuva, kävin siis kirjaimellisesti näyttämässä keskaria usemmillekin hoitoalan ammattilaisille eilen. :-) Tässä aamupäivällä otetussa kuvassa sormenpää on vielä suht' siedettävä, illalla tuntui kuin koko sormi poksahtaisi. Kiitos kirurgin, ei ehtinyt!
VastaaPoistaMuista vaurioituneista ja mustikkaurakan jälkeen tosi lyhyiksi leikkaamistani kynsistä poiketen tulehtunut kynsi oli ihan kellanvihreä ja paisunut, muiden kynsien alta tulee vain kirkasta nestettä, mikä ei kuulemma ole niin vaarallista ja kuuluu tavallaan asiaan.
Onneksi siis kyseessä on vasen käsi ja keskisormi, eli kirjoittaminen (ja työnteko ensi viikolla toivottavasti myös) onnistuu kohtuullisesti. Eivät oikean käden kynnetkään häävit ole, mutta eivät sentään (vielä - kop kop!) tulehtuneetkaan.
Tämän myötä loppuivat marja- ym. urakat tältä syksyltä, en uskalla ajatellakaan uutta vastaavaa episodia, sen verran kivulias ja ikävä juttu tämä oli, niin pieneltä kuin näyttääkin. Sormet ovat yllättävän tärkeitä kaikessa mahdollisessa tekemisessä, varpaan kynsien ongelmat ovat vähän vähäisempiä.