keskiviikko 14. marraskuuta 2012

V-vuosioireita ja vuoden eka kampaajakeikka

Marraskuu on ankeaa aikaa. Muutamaa osin aurinkoista päivää lukuun ottamatta valo tuntuu kaikonneen toiselle puolelle maapalloa; vaikea uskoa, että vielä kuukauden ajan mennään kohti vielä pimeämpiä ja lyhyempiä päiviä ja pidempiä öitä. Sen jälkeen alkaa onneksi pikku hiljaa päivä pidetä.

Murheelliset uutiset ja lukemiset eivät ainakaan ole tätä ankeutta helpottaneet, eivät myöskään erinäiset v-vuosioireet, joiden kirjo on tainnut pikku hiljaa laajentua yötä päivää säännöllisen epäsäännöllisin välein tulevista hikipuuskista ja epäterveen punaisista poskista kaikenlaisiin muihinkin haittoihin. Aamuisin ovat sormien nivelet alkaneet olla jäykkiä, pienten verryttelyjen jälkeen uskaltaa sentään tarttua kahvimukiin, eikä isompia haavereita ole onneksi sattunut, vielä ainakaan. Keskenkasvuiset kynnet kruunaavat kömpelöt näpit. Onneksi sormet vetreytyvät aika nopeasti, muu kroppa samoin. Iltaan mennessä sitä on jo yhtä notkea kuin ennenkin.

Jotain pientä piristystä piti tämän ankeuden keskelle keksiä, ja eilen sen sitten keksinkin: varasin ajan kampaajalle ja menin töiden jälkeen saksittavaksi - ensimmäisen kerran sitten viime joulukuun! Kampaajani sai kuin saikin vanhat pitkät ja uudet pätkät hiukset yhdistettyä toisiinsa tosi näppärästi. Vaaleat suortuvat lakaistiin roskikseen, ja minä jatkoin matkaa keventyneen ja pienentyneen pääni kanssa. Kommentit uudesta lookistani ovat olleet onneksi tosi kannustavia; puolipitkä polkkatukka-look saa jäädä hetkeksi historiaan. Vaaleita raitoja on vielä suunnitelmissa laitattaa harmaita hapsia peittämään.

Vielä v-vuosista: menopaussi tai vaihdevuodet (= vaihtarit näin meidän "mummojen" kesken) kuulostavat juuri niin ikäviltä kuin tämä viheliäinen elämänvaihe onkin. V-vuodet, jonka lainasin Riitta Väisäsen, Lea Gesellen ja Ulla Järven juuri parhaillaan iltaluettavana olevasta "Hilmapäivät - Vertaistukea vaihdevuosiin" -kirjasta (Otava 2009), kuvaa jotenkin mukavammin näitä todella veemäisiä aikoja. Riitta ja sisarensa Lea kertovat omista veevuosikokemuksistaan niin hulppean hauskasti, että kirjaa lukiessa on ollut ihan pakko nauraa ääneen jo monta kertaa. Suosittelen lämpimästi muille kuumista aalloista kärsiville; kirjasta saa ihan aikuisten naisten oikeasti kannessa luvattua vertaistukea näihin veemäisyyksiin.

Olen saanut vertaistukea myös muutamilta itseäni parikymmentä vuotta vanhemmilta naisilta; omat ikätoverit sen sijaan eivät vielä arvaakaan, mitä kaikkea kivaa (?) tulevaisuudessa onkaan vielä luvassa, hormonipositiivisia rintasyöpäsiskoja lukuun ottamatta. Netistäkin löytyy paljon kaikenlaista vakavaa ja vähemmän vakavaa aiheesta, esimerkiksi tämä:.http://www.kuivuus.fi/upeatnaiset/ -sivusto, josta löytyy myös Riitan blogi: http://www.kuivuus.fi/upeatnaiset/author/riittav/.

Lopuksi vielä pari lainausta Riitan ja kumppaneiden kirjasta:  

"Kaikkein väsyttävintä on se, että pahimmat taistelut käydään öiseen aikaan, kun olen itse kaikkein väsynein ja haavoittuvin. Tappelen vastaan, hikoilen, pyörin ja hakkaan hilmaa tyynyillä, kieputan peittoja ja vaihdan vaatteita ja uuvuksissa istun keittiössä lipittämässä jotain good night -teetä ja yrittämässä välirauhaa." (mts. 12)

"Mikä energianpurkaus tapahtuukaan, kun nainen on hetken kuumapatterina! Jos sen energian saisi talteen, sillä lämmittäisi jo pienen mummonmökin. Siinä saisivat Porin Matti -uunit huutia!" (mts. 21)

Olemme me veevuosissamme hikoilevat naiset melkoisia taistelijoita ja energiapakkauksia!

7 kommenttia:

  1. Niin tuttua, tuttua. Omat hiukseni ovat nyt noin viisi senttiä pitkät ja kasvaa rehottavat joka suuntaan. Kynsistä en edes tiedä, kun laitoin rakennesellaiset jo elokuussa.

    Nuo nivelvaivat, hikoilu ja unettomuus ovat todella rankkoja vaivoja, pahempia kuin normaaleissa vaihdevuosissa. Sen sanon ihan oman kokemuksen perusteella. Tämä lääkitys on vaihtarit tupalana. Ja se on aika masentavaa.

    Elämään pitää vain löytää vahitellen niitä ilonaiheitakin, vaikka vuoristorataahan tämä on. Jaksuja toivotellen.

    VastaaPoista
  2. No voihan v. Mä alan vasta vähitellen ymmärtämään, että mikä johtuu hormoneista tai niiden puutteesta ja mikä jostain muusta. Mutta onhan näissä kestämistä. Mä kovasti vielä toivon, että saan hormonini takaisin joskus, mutta tähän on nyt tyydyttävä ja sopeuduttava.

    Kampaajalla käynti on varmasti luksusta!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä teille Marmustoi ja Adelhaid, ei tämä mitään ruusuilla tanssimista tosiaankaan ole!

    Unohdin listata nivelvaivojen lisäksi mm. väsymyksen (mikä on toki suoraa seurausta huonoista yöunista, osin ainakin) ja vaihtelevat mielialat, jotka taisivat kyllä olla rivien välistä luettavissa molemmat. Muitakin oireita varmaan on, mutta eivätköhän nämä riitä tällä kertaa!

    VastaaPoista
  4. Minä olen saanut apua unettomuuteen Korvavalosta! Säännöllinen käyttö aamulla (12 min.) takaa jopa keskeytymättömän yöunen. Kannattaa kokeilla.
    Tokakertalainen, olen lukenut blogiasi toukokuusta asti ja saanut siitä voimaa. Olet ollut reilun askeleen edelläni. Joku päivä mailaan sulle henikökohtaisesti. Voidaan hyvin ja parannutaan.
    Polyanna

    VastaaPoista
  5. Kiitti vinkistä, Polyanna! En ole koskaan kuullutkaan Korvavalosta, enkä tiedä, mikä se on, mutta taidanpa ottaa selvää pikimmiten. Onneksi on Google!

    Kiitos myös lukijapalautteesta. :-) Onkohan mulla meiliosoite muuten missään näkyvissä, en ole tainnut laittaa?

    Hyviä vointeja ja paranemisia!

    VastaaPoista
  6. Hups, eipä sitä tainnut ollakaan. Pitänee luoda joku anonyymi mailiosoite ja antaa se täällä sinulle.
    Korvavalo on Valkeen uusi innovaatio. Kehitetty alunperin kaamosmasennuksen hoitoon, mutta sivutuotteena tuntuu auttavan mm. migreeniin ja unettomuuteenkin. Uusia lupaavia tutkimustuloksia myös masennuksen hoidosta.
    Polyanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei taas! Mulla ei tosiaan ole täällä meiliosoitetta missään, kun en ole saanut aikaiseksi anonyymiä. Voit laittaa viestiä minulle päin osoitteeseen: leena_kiuru@hotmail.com (huom. alaviiva nimen välissä). :-)

      Poista