Viime kevät ja kesä menivät sytostaattien jaksottamissa kolmen viikon jaksoissa, ja esimerkiksi kesämökille en montakaan kertaa viime kesänä jaksanut lähteä ajelemaan. Keväällä pidin vain pari sairaslomapäivää per sytostattihoitokerta, mikä oli itselleni ihan hyvä valinta: ei tarvinnut miettiä sairautta yksin kotona, vaan sain muutakin mietittävää - ja tukea - töissä. Kesä- ja heinäkuun sen sijaan olin sairaslomalla kokonaan: yksinäistä ei ollut silloinkaan, sillä lapset olivat luonani lähes koko kesän. Tänä vuonna viikkoja ja kuukausia jaksottavat lähinnä työt: lomalle jään vasta heinäkuun alussa.
Tänä viikonloppuna ehdin ensimmäistä kertaa kesämökille keväthommia tekemään. On kyllä mahtavaa, kun saa ja jaksaa tehdä kaikenlaista. Nuhasta huolimatta haravoin ja siivosin koko viikonlopun - ja saunoin pitkään joka päivä. Tukkoinen oloni helpottui kosteissa ja pehmeissä löylyissä, ja kävinpä pikapikaa heittämässä talviturkkinikin pois vasta kaksi viikkoa sitten jäistä vapautuneeseen järveen. Viime keväänä en olisi samaa temppua tehnyt! Lauantai-illan konjakkihömssykin teki vain hyvää. Tervaan en sentään joutunut turvautumaan, sauna ja konjakki tepsivät.
Keväinen luonto oli täynnä isoja ja pieniä ihmeitä, joihin en varmaan koskaan kyllästy: pesäntekopuuhissa ahertavat Suomeen kesäksi palanneet linnut, juuri lehteen puhkeamassa olevat puut, kevätkukat... Lintujen laulut, huudot ja "kukkuilut" herättivät jo varhain aamulla, auringonlaskun ja huippukomean ukkosen seuraaminen puolestaan valvottivat illalla - Euroviisut saivat melkoiset lisäefektit lähes kaksi tuntia kestäneestä salamoinnista! Upeita näytelmiä ja taideteoksia, joissa haravan varressa häärivä ihminen on aika pieni statisti. Tässä vielä kolme kronologista kuvaa lauantai-illan "pilvi- ja aurinkonäytöksestä", joka sai miettimään tätä sairastumista ja siitä toipumista:
"En voi itse valita myrskyjä
joiden läpi joudun kulkemaan."
"Myrskyn jälkeen on poutasää
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan"
Vihdoin oon sen saanut ymmärtää
Nyt sen nään, ei voi yksikään
Päättää päivistään, ne määrätään
Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan
Auringon taas käyvän hehkumaan"
Aurinko todellakin hehkuu nyt pimeän talven ja viime vuoden jälkeen.
Tässä auringonlaskun hetkellä näyttää siltä kuin hehkuvia aurinkoja olisi kaksikin.
Ja rankan yöllisen ukkossateen jälkeen oli kuin olikin - poutasää!
Maija Paavilainen 2007. Aurinkoenergiaa. Kirjapaja.
Kari Tapio. Myrskyn jälkeen.
Ihanaa, että voit olosuhteet huomioon ottaen ilmeisesti ihan hyvin ja nautit täysillä Suomen keväästä ja suvesta. Se kevät kun jäikin sitten varsin lyhyeksi ja hypättiin suoraan kesään - helteineen. Onneksi välillä tulevat sateet viilentävät ilmaa ja oloa!
VastaaPoistaLopetin bloggauksen kun en tuntenut itseäni enää sairaaksi, mutta aina silloin tällöin palaan katsomaan, mitä kuuluu teille siskot ja ystävät blogikaudeltani.
Oikein kaunista ja sopivan lämmintä kesää Sinulle!
Terveisin
Arseinka
Kiitos kommentista, kiva, että käyt piipahtamassa edelleen. :-)
PoistaKiva kuulla, että et tunne itseäsi sairaaksi, en itsekään varsinaisesti. Nämä minun hormonaaliset lääkkeeni ovat kyllä aikamoisia, vaikuttavat niin moneen asiaan. Koko elämään.
Oikein hyvää kesää sinulle, Arseinka!