Kuva: UKK-Instituutti |
Uskon vahvasti, että hyvä pohjakunto vaikutti hoitojen sujumiseen myönteisesti. Toisaalta en ole allerginen tai mitenkään erityisen herkkä millekään aineille tai pahoinvoinnille, minkä tiesin jo ensimmäisen hoitoprojektini myötä, enkä siksi jännittänyt uusia hoitoja juurikaan. Hyvä kuntokaan ei nimittäin auta eikä pelasta, jos elimistö ei siedä suurta kokonaislääkekuormaa tai jotain yksittäistä lääkettä. Tilanteet saattavat samallakin ihmisellä muuttua, eikä liikunta ja hyvä kunto siis välttämättä toimi ihan sataprosenttisesti sen enempää syövän estämisessä kuin hoitojen kestämisessäkään. Olen itse elävä esimerkki edellisestä.
Mielen virkistymiseen ja luiden kuntoon - ja osteoporoosin ennaltaehkäisemiseen ja hillitsemiseen - liikunta on myös erittäin hyvä lääke: ns. luuliikunnan merkitys luiden kunnolle on tosi suuri. Saimme eilen hyvän luennon liikunnasta ja luiden kunnosta. Aika harva aikuinen tulee hyppineeksi hyppynarulla sataa kertaa päivässä, onneksi on muitakin lajeja, joissa saa "posket ja pakarat tärähtelemään". Tärkeää on muistaa reenata välillä myös epämukavuusalueella, muuten eivät kohene sen enempää kunto kuin luutkaan. No pain, no gain. Onneksi epämukavuusalueellakin voi olla ihan mukavaa!
Luuston kuntoon vaikuttavat toki myös monet muut asiat: ikä, perimä, hormonaaliset tekijät (naisten luusto haurastuu vauhdilla vaihdevuosien jälkeen), ravinto ja paino (anoreksiassa luustokin heikkenee) sekä monet sairaudet (esim. laktoosi-intoleranssi ja keliakia) ja lääkkeet (esim. kortisoni sekä letrotsoli ja muut aromataasinestäjät heikentävät luustoa ja aiheuttavat pitkään käytettynä myös osteoporoosia). Kaikkiin em. asioihin ei itse pysty vaikuttamaan, mutta moniin onneksi pystyy. Kalkkia, D-vitamiinia ja liikuntaa voi itse kukin nauttia riittävästi, samoin monipuolista ruokaa, jossa on myös erilaisia mineraali- ja kivennäisaineita, joita luusto myös tarvitsee kalkin ja D-vitamiinin lisäksi. Tarvittaessa purkistakin, mutta ravinnosta monet aineet imeytyvät paremmin kuin tableteista.
Huomenna saamme kuulla onkologin luennon rintasyövän pitkäaikaishaitoista, joista olen kirjoitellut itsekin jo joskus aikaisemmin tänne. Niistä riittää asiaa varmasti myös jatkossa, haittoja samoin. Hoitojen loppuminen ja taudista paraneminen kun eivät todellakaan palauta meitä entiseen olotilaan ja olemukseen. Niitä kohti pitää kuitenkin pikku hiljaa yrittää ponnistella - välillä myös siellä epämukavuusalueella käväisten. Onneksi liikunta on (ainakin omasta mielestäni) yleensä mukavaa. Huomenna ainakin, sillä me liikuntakurssilaiset pääsemme pulikoimaan ja haukkaamaan välillä mehukkaan palasen liikuntapiirakasta!
Lue lisää:
http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka
http://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisresepti
http://www.ukkinstituutti.fi/ammattilaisille/terveysliikuntasuositukset/luuliikuntasuositukset/aikuisille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti