Eläköön kriisi?

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut yksi tärkeimmistä keinoista yhdestä elämäni suurimmista kriiseistä, rintasyövän uusimisesta, selviytymiseen. Toinen tärkeä keino on lukeminen, mikä sekin jatkuu yhä. 

Tämän surullisen päivän iltaan sopii hyvin kerrata tällä viikolla lukemani Laura Dayn "Eläköön kriisi!" -kirjan tärkeimpiä kohtia. Merkitsen aina lukiessani itseeni kovimmin "kolahtaneet" kohdat pienillä värikkäillä tarralapuilla, luen nämä kohdat myöhemmin uudestaan, ja kirjoitan sitten niistä vielä lopuksi tänne blogiin omilla ajatuksillani ja kommenteillani höystellen. 

Sana kriisi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa ratkaisemista; se on tilanne, joka pakottaa tekemään ratkaisun. Kriisi voi aiheutua yhdestä suuresta tai monesta pienestä iskusta, ja se voi vaurioittaa meitä syvästi, mullistaa käsityksemme itsestämme ja heikentää toimintakykyämme. Yhdellä elämänalueella tapahtuva kriisi, esimerkiksi työpaikan menettäminen, avioero tai vakava sairastuminen, vaikuttaa myös kaikkiin muihin osa-alueisiin. (Day 2006, 35). Näinhän se on; kokemusta on kaikista edellä mainituista.

Kriisi on vakava isku ihmiselle, ja siitä voi selvitä vain kehittymällä. Jos jää paikoilleen, vammautuu pysyvästi. Selviytyminen vaatii kykyä muuntaa kriisi tai muutos voimaksi, täydemmäksi elämäksi, sekä kykyä luopua entisestä itsestään. On siis opeteltava päästämään irti peloista, unelmista, ihmisistä ja tilanteista, jotta voi löytää jotain vielä parempaa tilalle (mts. 51-52). Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei toki mahdoton tehtävä. Laura Dayn (s. 133) mukaan "Jokainen kohtuuttomalta tuntuva isku, jonka kohtalo sinulle antaa, osuu meihin kaikkiin. Ja kun selviydyt kriisistäsi, opetat meille kaikille, kuinka siitä selviydytään." Selviytymisesimerkkejä tarvitaan, myös näissä syöpätaistoissa, joita tosin aina ei ole mahdollista voittaa, jos sairaus on hyvin vakava, kuten se ihan liian usein on.

Ihminen haluaisi ymmärtää heti, mistä kriisit aiheutuvat, mutta se ei ole mahdollista, sillä suurten elämäntapahtumien ymmärtämiseen vaaditaan välimatkaa ja suhteellisuudentajua, niitä ei voi ymmärtää vielä silloin, kun ne tapahtuvat. Kriisitilanteessa on muutenkin tärkeämpää käyttää kaikki henkiset, emotionaaliset ym. voimavarat välttämättömien asioiden hoitamiseen (mts. 130). Vasta myöhemmin on mahdollista ymmärtää, miksi kriisikokemus oli meille tarpeen ja merkityksellinen, ja se muuttuu siedettäväksi; osaamme sijoittaa sen johonkin yhteyteen ja säädellä sen vaikutusta, kriisin keskellä ymmärtäminen ei ole onnistu. (mts. 132)

Se, miten ihminen reagoi ja toimii kriisitilanteessa, vaihtelee. Tavallisia tapoja suhtautua kriisiin ovat ahdistus, raivo ja masennus. Kriisin tuomiin muutoksiin luontevasti sopeutuvilla on kykyä kohdata menetys, mutta heillä on myös intuitio ja taito luoda uutta tyhjästä (mts. 63-64). Kriisi voi - yllättävää kyllä - olla tärkeä muutoksen ja toivon lähde. Laura Dayn mielestä onkin tärkeintä luopua kriisin märehtimisestä, syyttelystä ja kostonhimosta ja nähdä vaikea tilanne ainutlaatuisena mahdollisuutena kasvuun ja muutokseen. Kirjassa kuvataan näitä tunteita ja tuodaan tilalle uusia, myönteisempiä tapoja kriisistä selviytymiseen:  

"Jotta pystyisi kasvamaan kriisin kautta, on tultava entistä enemmän omaksi itsekseen. Joudut menemään syvälle itseesi, ja vaikka tuntisit itsesi kuinka mitättömäksi tai arvottomaksi, löydät sisältäsi aarrearkun, jossa on kaikki, mitä todella arvostat ja mitä todella olet." (mts. 170)

Lähde: 

Laura Day 2006. Eläköön kriisi! Voimaa ja rohkeutta vaikeista ajoista. Basam Books.