Kävin tänään esikäynnillä plastiikkakirurgin pakeilla ja sain monenlaista hyödyllistä tietoa ja vermettä. Plastiikkakirurgi (yksi minut 19.3. leikkaavista) tutki ja totesi minut ihanteelliseksi (?) TRAM- tai DIEP-leikkaukseen. Vasta leikkauksessa kuulemma selviää, tarvitseeko vatsalihaksia leikata mukaan hieman (= TRAM), vai pärjätäänkö ilman (= DIEP). Vatsan verisuonet näyttivät kuulemma hyviltä, eli voi olla, että DIEPillä pärjätään. Rinnan arpi tulee aika ylös, mutta se on siellä jo nyt, eli ei mitään uutta siinä suhteessa; vatsan arpi yritetään onneksi aina saada mahdollisimman alas. Kaikki labrat olivat kuin olivatkin ok, hyytymistekijätutkimuksetkin: "Potilaalla ei todeta hyytymistekijä V geenin --- mutaatiota." "Potilaalla ei todeta protrombiinin geenivirhettä." "Tehdyissä tutkimuksissa ei ole osoitettavissa tukoksille altistavaa."
Vermeitä ja ohjeita sain myös kotiin vietäviksi muovikassillisen: tukivyö (korkeaa mallia), tukiliivit (keskitukevaa ja -kokoa) ja tukisukat (jotka pitää vetää jalkoihin jo kotona leikkausaamuna ennen sängystä nousemista). Itse ostin jo viime viikonloppuna liiviliikkeestä parit housuliivit, joiden kanssa on elettävä aika monta viikkoa leikkauksen jälkeen; kankeahkoa tukivyötä on ilmeisesti tapana pitää vain yöaikaan, se kun ei ole kauhean joustava ja voi haitata ainakin liikkuessa. Hoitaja vinkkasi jonkun leikatun hankkineen Stadiumista tukevat, mutta varsin edulliset urheilurintaliivit, jotka olivat toimineet hyvin leikkauksen jälkeen sairaalasta saatujen vaihtoparina. Kiinnitysmekanismi on leikkauksen jälkeen oleellinen: sellaisilla liiveillä, joita ei pysty itse pukemaan päälleen, kiinnittämään ja avaamaan, ei ole juurikaan käyttöä heti leikkauksen jälkeen. Tukea pitää, mutta painaa ei saa, siksi esimerkiksi kaikki kaarituelliset liivit ovat pannassa aika pitkään.
Leikkausta edeltävänä iltana reiteen pistettävä Innohep-piikki annettiin matkaan sairaalasta, ja kävin heti kotimatkalla ostamassa apteekista hoitajan suosittelemia Micropore- ja Mepitac-haavateippejä, etteivät ne vaan unohtuisi leikkausjännityksessä. Teippejä tarvitaan leikkauksen jälkeen aika pitkään - jotkut käyttävät silikoniteippiä arpien tasoitukseen kuulemma jopa puoli vuotta leikkauksen jälkeen! Mepitac on näistä se silikoninen, ja se näkyy hinnassa: kolmen metrin rulla ihonväristä haavateippiä maksoi noin 25 euroa (2 cm leveä), kun Micropore oli vain noin 3,50 euroa/10 m (2,5 cm leveä). Microporella kannattaa kuulemma aloittaa, kun leikkauksessa laitetut irtoavat noin parin viikon päästä leikkauksesta. Kun haavoista tulee mahdollisesti vielä jotain (eritettä tai sulavia ompeleita, jotka eivät aina sula ihan täydellisesti, vaan voivat työntyä esiin arvesta), kannattaa käyttää Microporea ja siirtyä Mepitaciin sitten, kun arvesta ei tule enää mitään ulos. Mepitacin voi irrottaa suihkun ajaksi ja laittaa sitten takaisin, eli se on varsin kestävää tavaraa.
Ohjeistusta sain mm. proteiinin syömiseen: veren proteiiniarvo oli vain niukasti viitealueen sisällä, eli enemmän olisi syytä sekä ennen leikkausta että sen jälkeen proteiinia tankata. Painehaavojen aikaan suositus on 1,25-1,5 g/kg/vrk, kun se muulloin on terveillä aikuisilla 0,8 g/kg/vrk. Rahkaa ja/tai proteiinipirtelöä iltapalaksi heti tänään jumpan jälkeen!
Kieltämättä jännitys alkaa jo olla aikamoinen: tasan kahden viikon päästä näihin aikoihin olen jo heräämässä leikkauksesta. Heräämössä vietetään koko leikkauksen jälkeinen yö, osastolle pääsee vasta seuraavana aamuna. Nukkuminen voi kyllä olla aika haastavaa kivuista, tunnin välein tehtävästä lämmön mittailusta ja muista syistä johtuen. Osastolla ollaan kolmen hengen huoneissa, eli sielläkin saattaa olla aika vaikea saada unen päästä kiinni. Esitin toiveen päästä "naistenhuoneeseen", sekahuoneitakin joudutaan kuulemma joskus käyttämään, käytävällä kun ei enää saa potilaita säilyttää... Ajatus miehestä/miehistä samassa tuvassa ei kyllä tässä tapauksessa innosta ollenkaan.
Leikkauksen jälkeen on sitten maltettava ottaa superrauhallisesti ensimmäiset viikot. Kivut varmaan muistuttavat, jos asia meinaisi muuten unohtua, samoin em. tukisysteemit, jotka estävät villeimmät jumppaliikkeet. Pakollinen liikuntatauko on siis tulossa, kävellä sentään saa ilman sauvoja jo sairausloman aikanakin. Kotihommat pitää ulkoistaa muille noin kuudeksi viikoksi, mistä en tosin ole ollenkaan pahoillani. Onneksi lapset ovat jo isoja ja osaavat jo tehdä kaikenlaista.
Hyvää naistenpäivää ensi lauantaina (8.3.)!
 |
| Kuva täältä |
Huolet pois. Ei ole kipuja, ei todellakaan. Tai sitten olen tunnoton yksilö, mutta minulla ei ollut missään vaiheessa mitään kipuja. Sen jäykän tukivyön voit unohtaa sairaalaan. Kunnon tukevat housuliivit on hyvät mutta varaudu pitämään niitä tooooodella kauan. Yli puoli vuotta ja vieläkin on tarvis.
VastaaPoistaSe olin sitten varmaan minä, joka sanoin, että Stadiumista saa liivit. Niissä on edessä vetoketju ja ne on tosiaan helppo pukea. Ne sairaalan liivit voit unohtaa saman tien mutta säilytä ne, tarvitset niitä myöhemmin.
Muista heräämisen jälkeen pitää sitä avaruuspeittoa tiukasti ja koko ajan, älä anna kenenkään pölöpään avata potilashuonen ikkunaa ja sulje ovi, jos se sama pölö jättää sen auki. Avaruuspeite on sun tärkein kaveri sairaalassa. Eikä ne lämmön mittaukset häiritse, siinä tuntee vain olonsa turvalliseksi.
Niin ja se silikooniteippi. Sitä saa netistä 15 euroa rulla. Mutta ehdit jo ostaa, ja yksi riittää. Se on ehkä vielä parempi ystävä kuin se avaruuspeitto. Ainakin sen kanssa tulee pitkä kaveruus. Suosittelen lämpimästi sitä heti kun pääset sairaalan teipeistä.
Mutta siis. Hyvin se menee. Hyvissä käsissä olet. Ota suola mukaan. Ruoka ei muuten maistu.
Kiitos, Mea, kiitos! :-) Tähän kaikkeen haluan uskoa, ja vinkeistä otan vaarin! Hyviä tyyppejä ovat, ja luotan, että hyvin hommansa hoitavat. Toki aina ei kaikki mene hyvin suunniteltunakaan kuin Strömsössä, mutta useimmiten onneksi menee. Kerran vuodessa on kuulemma herra Murphy tullut väliin, ja kieleke on menetetty. Ja tekevät näitä sentään viikossa, parhaina kaksi. Paitsi kesäviikkoina.
PoistaAvaruuspeitto kuulostaa jo nyt ihan bestikseltä, vaikka hikoilua onkin tullut harrastettua viime vuosina aika lailla!
Stadium kutsuu shoppailemaan lähipäivinä... :-)
Aivan, se hikoilu avaruuspeiton kanssa :). Olo oli kuin järvessä. Pidä siitä silti kiinni. Vaikka hyvä hoito onkin, on siellä aina jokunen, joka ei ole saanut ohjeita tai ei muista. Aina on hyvä pitää oma päänsä. Ja tietää. Ja sinähän tiedät.
VastaaPoistaIhaninta on se tunne, kun saa vain olla ja tuntea, että on hyvissä käsissä.
Taystäysihoitoa odotellessa... :-)
PoistaHei! Luulen kanssa et se toinen teippi parempi. Itse sain Milpore teipistä ihan hirveen ihottuman, iho meni ihan vereslihallle sen kahden viikon aikana kun käytin sitä. Ei tämä tietysti tarkoita että kaikki olisi sille allergisia, mutta mulle kävi näin. Tsemppiä leikkaukseen ja oikein aurinkoista kevään odotusta :).
PoistaMillaista Milpore-teippi on? Onko se jotain muuta materiaalia? Minulle ei ole tullut aiemmin mitään reaktioita mistään teipistä, mutta hyvä varautua kaikkeen.
PoistaMicropore on aika "kevyttä", sitä voi käyttää muihinkin pikkujuttuihin, jos ei sovi isoille haavoille.
Toivotan jo valmiiksi ISOSTI tsemppiä, kaikki menee varmasti hyvin <3 .
VastaaPoistaKiitos, Terhi! Iso leikkaus, jossa on myös riskejä, mutta luottavaisin mielin menen. Taitavia lääkäreitä ja hyvät ennakkotutkimukset. Olen myös yrittänyt päästä mahdollisimman hyvään kuntoon ja tankannut proteiineja viime päivinä ihan ennätysmäisesti. Aiemmat haavakokemukset ovat onneksi myös hyviä, syöpäleikkausten haavat ovat parantuneet ongelmitta.
Poista