Risuja ja ruusuja Rintasyövän jälkeen

Kuva täältä

"Kertomisen voima on ihmeellinen. Kertomalla syövästään muille potilas keventää omaa taakkaansa ja jakaa samalla arvokasta tietoa muille, jotka saattavat joutua vastaavaan tilanteeseen." Niin totta. 

Kuten Marja Aarnipuron eilen lukemani uusi Rintasyövän jälkeen -kirja muutenkin. Kirjoittajansa näköistä tekstiä kannesta kanteen: rehellistä ja rohkeaa, toimittajamaista ja kuitenkin hyvin henkilökohtaista, välillä ehkä jo vähän liiankin henkilökohtaista; meitä sinkkuja eivät muiden ihmisten puolisot ja syövän jälkeinen seksielämä kauheasti kiinnosta, minua ainakaan. Puolison kanssa eläville ne ovat varmasti ihan tärkeitä ja kiinnostavia. Samaa voisin sanoa myös tietolaatikoista: itselleni niillä ei ollut juurikaan merkitystä, koska olen lukenut samat asiat jo aikaisemmin ja kuullut syöpälääkäreiden luentoja samoista aiheista, asiaa tuntemattomille lukijoille ne ovat varmasti hyviä.

Osan kirjan kappaleista olisin jättänyt pois kokonaan tai ainakin lyhentänyt aika lailla, samoin pari-kolme pitkää, mielestäni asiaan suoranaisesti liittymätöntä kohtaa, kuten monisivuisen juoksukouluohjelman, jollaisia löytyy helposti netistä, jos sellaista kaipaa. En jaksanut myöskään kauheasti innostua etelänmatkakertomuksesta tai syntymäpäivälaulusta; tietokirjassa en sellaisiin olettanut törmääväni, kuten en kyllä kirosanoihinkaan. Tietokirjassa ei kiroilla. Nopealukuinen kirja tuli luettua erittäin nopeasti osin siksi, että harpoin nuo kohdat ohi aika vauhdikkaasti.

Kuva täältä

Vaaleanpunaisia ruusuja annan kirjalle kuitenkin enemmän kuin risuja, ja nostan hattua Marjan rohkeudelle tuoda tärkeä asia julkiseksi itseään säästämättä. Olen myös useimmista kirjassa esiin nostetuista tärkeistä asioista samaa mieltä kuin hän, vaikka omat syöpäkokemukseni ja elämäntilanteeni ovatkin aika erilaiset. Syövästä ja syöpähoidoista selviytymisessä myös minua ovat auttaneet molemmilla kerroilla lääketieteellisten hoitojen lisäksi perhe (lapset etenkin), ystävät ja vertaiset, työ, lemmikkieläin, mielekkäät ja mieluisat harrastukset, liikunta ja jo alussa mainittu kirjoittaminen.

Paras kiteytys siitä, millaista elämä rintasyövän jälkeen on, löytyy mielestäni sivulta 310: "Hoitojen jälkeen syövän sairastanut saa voimiaan takaisin. Ajatukset järjestyvät ja hän alkaa ymmärtää, mitä on kokenut. Rintasyöpäselviytyjällä on keskustelun tarve. Hänellä on myös kova tarve tulla taas hyväksytyksi normaalina ihmisenä. Minulla ainakin on. En halua, että ihmiset ajattelevat koko ajan syöpää minun kanssa jutellessaan. Olen kokonainen ihminen, en pelkkä syöpäpotilas. Syöpäkokemus on vain osa minua. En halua antaa sille isompaa osuutta itsestäni kuin on pakko." Samat sanat.

Pakko näin sinkkuna vielä lopuksi kiittää toivon antamisesta meille puolisottomille (s. 115): "Maailmassa on paljon myös kypsiä ja viisaita ihmisiä, joilla on itselläänkin ollut vaikeuksia ja kovia elämänvaiheita. On paljon ihmisiä, joilla on avara syli ja suuri ymmärrys. Sellaisen kun onnistuu löytämään, tuloksena voi olla vahvaakin vahvempi parisuhde."

Elämää on siis rintasyövän jälkeenkin. Kannattaa lukea. :-)


Lähde:

Marja Aarnipuro 2014. Rintasyövän jälkeen. Teos.