perjantai 23. toukokuuta 2014

Tukisukkanainen mekko-ostoksilla

Huh hellettä ja hikoilua!

Kesäisiä juhlia tulossa, ensimmäiset jo viikon päästä, kun esikoinen lakitetaan valkealla tupsuhatulla nelivuotisen ammattilukiourakan päätteeksi. Kesäkuun lopussa ovat vuorossa kuopuksen rippijuhlat, ja siinä välissä vielä ystävien 100-vuotisjuhlat. Korjausleikkauksen jälkeisen keuhkoveritulpan vuoksi minulla on juhlissakin tukisukat tiukasti jalassa - kuten kaikkina muinakin päivinä vielä melkein kaksi vuotta tästä eteenpäin. Ei oikein juhlava juttu, mutta näillä mennään, kakkospaineluokan hoitosukat tukevasti jalassa.

Kaikki mekot, joita vaatekaapissani roikkuu, ovat liian lyhyitä nykytilanteeseeni, ja haluisin löytää tämän ja ensi kesän juhliin pitkän maksimekon, joka ulottuisi nilkkoihin kengät jalassakin ja kätkisi ei-niin-kauniit tukisukat, ei olisi liian arkinen eikä toisaalta myöskään yhtään iltapukumainen, peittäisi arvet ja haavateipit, ei hiostaisi ja olisi jostain helppohoitoisesta luonnonmateriaalista tehty, hihaton, muttei liian avonainen. Mekon olisi hyvä olla myös hieman erityyppinen kuin vanhat mekkoni ja minulle sopivan värinen. Piece of cake? Ei todellakaan!

Aloitin etsintäni tänään viiden maissa ja kiersin kaikki mahdolliset tavaratalot ja mekkoja myyvät vaatekaupat Tampereen keskustassa. Kello oli muutamaa minuuttia vaille kahdeksan, ja aika monta vähän sinne päin ollutta luomusta oli tullut testattua ja jonkun kriteerin osalta huonoksi havaittua. Toivoton homma! Minä olen liian pitkä ja/tai maksimekot liian lyhyitä, normikokokoisille (onko sellaisia?) naisille suunniteltuja.

Olin jo päätymässä housuihin, kun päätin mennä vielä yhteen Koskikeskuksen vaateliikkeeseen, josta olin joskus aikaisemmin löytänyt kivoja, minun tyylisiäni vaatteita. Ja kuinka ollakaan, nyt tärppäsi ja löysin juuri omiin tarpeisiini sopivan mekon! 178-senttiseen varteen, jossa on lisähaasteena arpia yläkropan yläosassa, ei todellakaan ole helppoa löytää mekkoa, mutta lopulta se kuitenkin löytyi! Ei ehkä näytä kuvassa kovin ihmeelliseltä, mutta siltä se todellakin tuntui, kun helma viimein hipoi lattiaa kengittä kokeillessa! Mekko istuu muutenkin kuin valettu, ja on ilmavin ikinä. Kesäjuhlat, täältä tullaan! :-)
Kuva täältä

2 kommenttia:

  1. No onpas kiva :) Ja kiitos postauksestasi, mikä sai minut muistamaan että minullahan on jossain kaapin perukoilla parikin pitkähelmaista mekkoa. Sukkia ei tarvitse kätkeä mutta nämä sytokilot, mitkä eivät pikkuhameisiin sovi. Tulipas oikein hyvä mieli kun rahaakin säästyi!

    Mukavia juhlia ja onnea lasten saavutuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maat; äkkiä ovat lapset kasvaneet ja nämä joskus todella kaukaisilta tuntuneet saavutukset ovat totta! Kiva, että löysit sopivia mekkoja sinäkin. :-)

      PS. Olin tänään fillarilla töissä (jo toista kertaa tänä keväänä!) ja tyylikäs (?) näky sortsihameessani ja polvipituisissa tukisukissani, tänään tosin hieman liian löysissä (ei ihan kakkosluokkaa) urheilukaupan kompressiosukissa.

      Poista