Voimavirtaa uuteen vuoteen

Vuoden viimeistä päivää ja blogitekstiä viedään - nopeasti meni tämäkin vuosi! Olen ottanut tällä kohta kolme vuotta täyttävällä blogitaipaleellani tavaksi jakaa tietoa milloin mistäkin itselleni ajankohtaisesta ja itseäni siksi erityisen paljon kiinnostavasta aiheesta. Tapana on ollut omien mietteiden lisäksi jakaa myös erilaisia em. kiinnostavista aiheista löytämiäni kirjallisia helmiä kanssanne. Ja niin teen taas. Tällä kertaa aiheena ovat (jälleen kerran!) syöpähoitojen myötä ennenaikaisesti alkaneet vaihdevuodet ja viiden vuoden takainen kätilöopiskelijan opinnäytetyö, johon törmäsin joku aika sitten. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa klikata linkki auki ja lukaista koko työ. 

”Elämä ei lopu vaihdevuosiin, oikealla asenteella vaihdevuodet voivat olla jonkin uuden alku. (Javanainen & Anttila 2004, 14-15.) Ja kuten Javanainen kirjoittaa Vaihdevuodet-kirjassaan yhdysvaltalaisen toimittajan todenneen, ”naisilla ei ole kuumia aaltoja, vaan heillä on voimavirtoja”. (Javanainen 2004, 9.)” – Voimavirrat kuulostavat kyllä huimasti kuumia aaltoja paremmilta, tämän kun vaan muistaisi hikiaallon puskiessa ulos joka ikisestä ihohuokosesta!

Miksi me naiset saamme tällaisia voimavirtoja? Tähän on ihan järkevä selitys: "Munasarjojen estrogeenin ja progesteronin tuotanto vähenee naisilla yleensä 45-50 vuoden iässä, jolloin kudos ei enää vastaa gonadotropiinien stimulaatioon. Kun munarakkuloiden normaali kehitys lakkaa, kuukautiset jäävät pois. Hedelmällisyys alentuu jo ennen kuukautisten poisjääntiä, sillä munasolu ei irtoakaan joka kuukautiskierron aikana. Tällaista kiertoa, jolloin munasolu ei irtoa kutsutaan anovulatoriseksi sykliksi. Ennen viimeisiä kuukautisia, menopaussia, kierron pituus vaihtelee. Follikkelivaiheen lyhentymisen myötä kuukautiskierron pituuskin lyhenee. Toisaalta anovulatoristen syklien aikana kierrot pitenevät. Osa munasarjojen ja lisämunuaiskuoren tuottamista androgeeneista muuttuu aromataasientsyymin vaikutuksesta rasvakudoksessa estrogeeniksi, tarkemmin astroniksi. Estrogeenit eivät siis täysin katoa elimistöstä, vaikka estrogeenien tuotanto munasarjoista vähitellen vaihdevuosissa loppuukin. (Litmanen 2007, 114.)” – Paitsi meiltä aromataasinestäjiä napsivilta!

Aika harva selviää ilman voimavirtailua ja muita oireita: ”Ensimmäisen vuoden aikana kuukautisten loppumisesta välittömiä vaihdevuosioireita esiintyy jopa 85 % naisista. Yleisimpiä oireita ovat vasomotoriset oireet. Tällaisia oireita ovat esimerkiksi eli kuumat aallot, punoitus, sydämentykytys ja hikoilu. (Koivunen & Nuojua-Huttunen 2004, 499.) Kuumat aallot eivät liity fyysiseen ponnistukseen (Javanainen 2004, 34). Kahvi, alkoholi, tupakka, voimakkaat mausteet tai psyykkinen jännitystila voivat sen sijaan laukaista kuuman aallon. (Javanainen 2004, 34.) 

Oireiden välttämiseksi ollaan valmiita luopumaan erilaisista nautintoaineista: "Kuuntelin jo pitkään itseäni ja aina alkoholin oton jälkeen kärsin suunnattomista kuumista aalloista ja hirvittävästä yöhikoilusta, joka oli jo kauan häirinnyt vakavasti yöuniani. Riitti yksikin pieni tilkkanen. Niinpä jätin alkoholin pois ja SINNE JÄIVÄT KUUMAT AALLOT JA YÖHIKOILU.” - Rouva numero 52”  – Itse olen välttänyt mm. kahvia, punaviiniä ja voimakkaasti maustettuja ruokia, joiden nauttimista seuraa aina pienellä viiveellä iso hiki.

Kun lämmönsäätelyjärjestelmä on sekaisin ja hikiaalto iskee, kärsii koko kroppa – työelämäkin: ”Estrogeenin määrän muutokset aiheuttavat autonomisen hermoston toiminnassa muutoksia, joiden johdosta muun muassa elimistön lämmönsäätely häiriintyy. Tämän muutoksen naiset kokevat yleensä kuumina aaltoina, joihin liittyy usein hikoilua. Vartalon yläosista alkavaan yleensä kaulalle ja kasvoihin nousevaan kuumaan aaltoon liittyy usein myös pulssitason nousu, vaikka verenpaine ei kuitenkaan tilanteessa nouse. (Vihko 2004, 20.) Vaihdevuosi-ikäisellä naisella univaikeudet voivat olla täysin itsenäinen vaihdevuosioire, mutta tavallisempaa on että samanaikaisesti esiintyy myös vasomotorisia oireita. (Polo-Kantola & Saaresranta 2007, 71.) Unihäiriöt vaikuttavat vireystilaan päiväaikana ja sen myötä johtavat usein uupumiseen työelämässä. (Vihko 2004, 20.)”  – Minulla hikoontuvat kyllä jalatkin, ei vain yläkroppa... 

Hyvin ei mene alapäässäkään: "Ongelmat emättimen limakalvoilla ja virtsateissä aiheutuvat estrogeenipuutoksesta johtuvasta urogenitaaliatrofiasta, jolloin verenkierto ja kudosten kimmoisuus vähenevät ja limakalvot ohenevat ja kuivuvat. Näitä ongelmia alkaa yleensä esiintyä vähän myöhemmin kuin vasomotorisia vaihdevuosioireita. (Koivunen & Nuojua-Huttunen 2004, 499-500.) Virtsa- ja sukupuolielimissä ikääntymisen myötä tapahtuvat muutokset ovat samanlaisia kuin ihossa tapahtuvat muutokset, koska virtsaputken ja emättimen pintasolut ja sidekudos ovat samantapaisia kuin ihossa. Iho veltostuu, kuivuu ja sen kimmoisuus vähenee. (Javanainen 2004, 21) Emättimen limakalvon kuivuminen ja oheneminen aiheuttavat erilaisia vaivoja. Emätin voi tuntua aralta ja kuivalta ja yhdyntä voi olla kivuliasta. Emättimen bakteerikasvuston muuttuessa se ei suojaa enää tulehduksilta yhtä hyvin kuin aikaisemmin, joten toistuvat emätintulehdukset ovat mahdollisia. (Javanainen 2004, 21.)”  – Kokemusta on valitettavasti näistäkin. :-(

Luustokin kärsii, mutta onneksi apua löytyy liikunnasta, ja tietysti kalkista ja D-vitamiinista: ”Luukudos uusiutuu koko elämän ajan ja luun määrä kasvaa 20-30 ikävuoteen saakka. Tämän jälkeen luun määrä säilyy melko muuttumattomana 40 ikävuoteen saakka. 40 ikävuoden jälkeen luun määrä alkaa pienetä ja pieneneminen kiihtyy menopaussissa. (Osteoporoosin Käypähoito-suositus 2008.)”

Keski-iässä, etenkin naisten elämässä vaihdevuosien myötä, tapahtuu runsaasti muutoksia, joilla on myös luustovaikutuksia. Tässä ikäryhmässä luuliikunnan tavoitteena on luun mineraalimassan ja rakenteellisten ominaisuuksien säilyttäminen ja heikkenemisen hidastaminen. Keski-iässä fyysisesti aktiivisen elämäntavan merkitys korostuu. Lihasmassa ja -voima alkavat alentua, aerobinen kunto heikentyä, paino nousta ja erilaiset krooniset sairaudet sekä tuki- ja liikuntaelinvaivat yleistyä. Naisten vaihdevuosien jälkeistä luun menetystä on voitu liikunnalla vähintäänkin hidastaa. Vaihdevuosi-ikäisillä naisilla ripeä kävelyharjoittelu pari kertaa viikossa on riittänyt estämään reisiluun kaulan luukatoa. (Nikander ym. 2006, 24.) 

”Halvimpia keinoja ylläpitää luuston kuntoa on liikunta, tupakoinnin lopettaminen ja riittävän päivittäisen kalsiumin saannin turvaaminen. (Vierola 2006, 116.) Vitamiineista kalsiumin lisäksi luuston kunnossapitoon auttavat riittävä magnesiumin, fosforin ja D-vitamiinin saanti. Sidekudosta vahvistavan kollageenin valmistukseen tarvitaan lisäksi C-vitamiinia. (Rose & Jaakkola 2006, 11.)”  – Näitä olen yrittänyt muistaa kaikkia harrastaa.

Miehetkään eivät enää ehkä kiinnosta entiseen tapaan – tai sitten jopa entistä enemmän:  ”Seksuaalisuus muuttuu läpi elämän ja muutokseen vaikuttavat monet tekijät. Henkiset ja biologiset muutokset kulkevat käsi kädessä. Fysiologisia muutoksia enemmän seksuaalisuutta rajoittavat usein naisen omat asenteet. Sopeutuminen omaa kehoa koskeviin muutoksiin on naiselle erityisen tärkeää. (Hämäläinen ym. 2004, 8.)”

”Koska munasarjat ja niiden tuottamat hormonit liitetään voimakkaasti seksuaalisiin toimintoihin, joillain naisilla saattaa herätä kysymyksiä siitä onko heillä menopaussin jälkeen enää mahdollista olla niin sanottua normaalia seksielämää. Joillakin lääkehoitoa vaativilla pitkäaikaissairauksilla voi olla vaikutusta seksuaaliterveyteen (seksuaaliseen halukkuuteen ja kykyyn saada orgasmia), toisaalta joillakin muilla lääkehoidoilla voi olla päinvastainen vaikutus. (Torpy 2007, 664.)”

”Kaikki naiset eivät pidä menopaussia vain haastavana elämänjaksona, osa naisista kokee itsensä myös seksuaalisesti vapautuneemmaksi koska menopaussin jälkeen huolta ei-toivotusta raskaudesta ei enää ole. (Torpy 2007, 664.) Naisella saattavat olla seksuaalisesti elämänsä parhaat vuodet edessä, sillä nuoruuden estot ovat karisseet ja omat mieltymykset sekä keinot seksuaalisen tyydytyksen saavuttamiseen ovat selvillä. (Hämäläinen ym. 2004, 8.) Toiset tuntevat myös olevansa itsevarmempia, mikä vahvistaa myös mielenterveyttä. Edelleen kun nainen voi henkisesti hyvin, on sillä siirtovaikutuksensa myös seksuaalisuuteen. (Torpy 2007, 664.)” 

Kätilöopiskelijan tutkimien keskustelupalstakirjoitusten mukaan ”Häiritsevimmät oireet olivat tavallisimmin kuumat aallot ja yöhikoilu, vuotohäiriöt, rytmihäiriöt, limakalvojen kuivuus, ärtymys ja unettomuus. Myös erilaiset nivelvaivat ja haluttomuus tulivat esiin muutamissa keskusteluissa. Naiset tiedostivat itse oireilunsa vaikuttavan paljon myös lähipiiriin, puolisoon, perheeseen tai työkavereihin. Mielialaoireilu koettiin harmittavana mausteena, mutta ne jotka avoimesti olivat puolisolleen puhuneet tuntemuksistaan ja ajatuksistaan, olivat saaneet välitöntä tukea.” – Pah, jälleen ne puolisot…

Hormonihirviöteinejä unohtamatta: "Kuukautisten loppumisen aikaan saattaa liittyä myös muita tekijöitä, jotka vaikuttavat fyysisten muutosten ohella tunne-elämään ja henkisen minän hyvinvointiin. Lapset lentävät pesästä, parisuhde on muutospaineissa, nainen joutuu totuttautumaan ajatukseen, että lapsentekohaaveista on aika luopua ja lisäksi omien vanhempien vointi alkaa heiketä. (Javanainen 2004, 12.) Nämä seikat saattavat vaikuttaa merkittävästi muiden vaihdevuosioireiden kokemiseen. Varsinaiset vaihdevuosiongelmat ja muut viisikymppisen naisen elämäntilanteeseen liittyvät ongelmat saatetaankin usein sekoittaa keskenään. (Vihko 2004, 21.) Seuraavassa kuvaava vastaus elämästä murrosikäisten kanssa kun on itsellä vaihdevuodet ”päällä": "Sanoisin, että joo, silloin, kun itsellä on viimesen päälle naama hikinen, päätä polttaa, turvotusta, raivostuttaa tai itkettää syyttä ja se oma pikku murkku on sattunut juuri silloin saamaan oman hormonimyrskynsä... On kolme tytärtä ja omat vaihtarit... otan osaa.. toisinaan tekee mieli tappaa ne ja toisinaan ittensä. Sitten kun on tyyni päivä kaikilla, niin mikän ei voita sitä yhteistunnetta...” - Anonyymi"  – Minulla ei ole kuin kaksi teinineitiä, mutta sekin riittää, kun äidillä eivät hormonit hyrrää ollenkaan, ja neideillä tahti sen kun kiihtyy...

Nuoren kätilöopiskelijan pohdinta on jo yllättävän kypsää: ”-- Vaihdevuosien ei tarvitse olla merkkipaalu, johon kaikki päättyy. Silti on naisia, jotka havahtuvat jossain kohtaa ikääntymismuutoksiin ja kapinoivat niitä vastaan. Onneksi on myös naisia, jotka kääntävät nämä voimavaroikseen ja osaavat ikääntyä arvokkaasti. He ovat osanneet pysähtyä miettimään sitä arvokasta mitä he ovat kokeneet, mitä heillä parhaillaankin on ja mitä kaikkea hienoa voivat edestään vielä löytää. Arvokas ikääntyminen ei mielestäni ole rypyttömyyttä vaan rohkeutta elää antamatta maallisten asioiden kahlita ja jarrutella. Ikääntyessä erilaiset asiat saavat uudenlaisia merkityksiä ja asioiden on tapana asettua oikeisiin mittasuhteisiin ja tärkeysjärjestykseen, jollaisten niiden toivoisi olevan nuoremmillakin. Tulevaisuuteen kannattaa suhtautua avoimin mielin. -- 

Kaiken kaikkiaan työtä tehdessäni minulle on valjennut vaihdevuosien merkitys naisen elämässä. Ja niin vaihdevuosissa kuin muutenkin elämässä, kukin kokee asioita tavallaan ja etsii omat tapansa selviytyä elämän kriiseistä. Terveet elämäntavat läpi elämän voivat osaltaan auttaa meitä selviytymään tällä välillä haastavalla, mutta antoisalla naiseuden tiellä.--” 

Näillä mennään  – myös ensi vuonna! Estrogeeni on ihan ylimainostettua. Onnellista uutta vuotta! 

Lähde:

Terhi Reiskanen 2009. Vaihdevuodet - Kuumia aaltoja vai voimavirtoja? Opinnäytetyö. Pirkanmaan ammattikorkeakoulu. 
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/4619/Reiskanen_Terhi.pdf?sequence=1