4. iso sytky ja mökkijuhannus

Kesän eka mökkireissu sujui mukavasti ja rauhallisesti kahden nuoren miehen laatuseurassa; teinineidit sekä häntäpuremaa poteva ja antibioottikuurilla oleva katti olivat vaihteeksi isän luona juhannusta viettämässä.

Ajelemaan lähdimme melkein suoraan ensimmäisistä CE-tiputuksista vapauduttuani. Olo oli siis ihan ok kaikin puolin ja hyvinvointilääkitys ilmeisesti kohdillaan. Tiputusta edeltäneellä lääkärin vastaanotollakaan ei Xelodan aiheuttamia jalkapohjavaivoja pahempia tarvinnut valitella, hyvä niin. Homma sai siis jatkua aikataulun mukaan, ja sain labra-, sytostaattihoito- ja lääkäriajat jo viimeisillekin kierroksille. Toivottavasti jatko menisi yhtä mukavasti kuin tähän asti.

Meininki mökillä oli poikkeuksellisen rauhallista, kun kaikki muut oman sukupolveni (n. 40 v.) edustajat lapsineen loistivat poissaolollaan. Kuusi-seitsenkymppiset mummot ja vaarit juhlivat keskikesää hiljaisesti ja arvokkaasti, vaikka sää suosikin jussin juhlintaa ainakin Pohjois-Kymenlaakson suunnalla. Saunoa jaksoin lähes entiseen malliin, ja talviturkkini jätin järveen jo torstai-iltana.

Emend + Dexametason -yhdistelmä oli juuri oikea "setti" CEX-kuurin alkupäivien haittojen kurissa pitämiseksi! Tosin tätä aika järeää settiä piti terästää vielä närästys- ja vatsantoimintalääkkeillä - ei lääkettä ilman vasta- ja vatsalääkettä! Emendiä riitti vain kolmeksi ensimmäiseksi päiväksi (to-la), uusi täsmälääke on määritelty tarkasti Kelankin puolesta. Seuraavat kolme kapselia saan hankittua vasta seuraavaa CE-kuuria varten, varastoon ei niitä anneta ostaa yhtäkään kappaletta. 

Mielenkiintoinen ketjutus näillä tropeilla kyllä on: syklofosfamidi ja fluorourasiili (= CE-sytostaatit) vaativat kovia pahoinvoinninestolääkkeitä (=> Emendiä tässä mun tapauksessani), joiden sietäminen vaatii kortisonia (=> Dexametasonia), joka puolestaan aiheuttaa närästystä (=> Pantoprazolia). CE-yhdistelmä aiheuttaa myös ummetusta, jota varten piti alkaa lipittää vatsanpehmennyslääkettä - Xelodan aiheuttamia ripulihaittoja odotellessa... Odotan innokkaasti lääkkeettömiä aikoja, edellä mainittu lääkecocktail aika tujakoilla Xeloda-napeilla aamuin illoin terästettynä seuraavat kaksi viikkoa kun saavat kaiken muun inhotuksen lisäksi myös inhoamaan lääkeitä.

Nyt ollaan sitten taas onnellisesti kotona, ja olisi aika purkaa matkakamppeet kasseista ja auringonlaskukuvat kamerasta - tuoda kenties joku helmi tätä blogikirjoitustakin värittämään? Huomisaamuna saamme taas teinineidit ja "kaulurikissan" kotiin; kesä- ja sairausloma-arki jatkuu kyllä todennäköisesti aika rauhalliseen tahtiin, väsymys on puskemassa päälle aika lailla rankasti. Onneksi olen taas varannut itselleni runsaasti hyvää luettavaa väsypäiviksi - ja lisää oli kolahtanut postilaatikkoon poissa ollessamme: uudessa Rinnakkain-lehdessä on aivan loistava juttu Toivosta elämän voimana, suosittelen lämpimästi - jutun kuvat ovat myös aivan ihanat ja toivoa antavat. :-)  

Tässä lopuksi vielä pari lainausta em. Jari Kylmän tekstistä - toivorikasta ja toiveikasta kesää kaikille!

 "Toivoa on kuvattu sisäiseksi voimaksi, elämänhaluksi, osallisuudeksi elämästä ja merkityksen löytämiseksi omasta elämäntilanteesta erityisesti syöpään sairastumisen yhteydessä. Toivo kytkeytyy siis elämän syviin virtoihin ihmisen elämässä. Sitä on myös kuvattu oivallisesti siten, että se on keskittymistä elämän kokonaisuuteen, jossa syöpä sairautena on vain yksi elementti. Toki syöpä sairautena on elämän iso elementti, mutta toivon kannalta on tärkeää havaita myös elämän kokonaisuus syöpäsairauden ohella. Se on myös suojautumista syövän negatiivisilta elementeiltä, keskittymistä aikaisempiin toimintoihin, jotka ovat auttaneet elämässä ennen syöpään sairastumista. Se on myös avun hakemista toisilta, että ei jää yksin. Vertaistuki onnistuessaan on siis merkittävä elementti toivossa."

 "Toivo dynaamisena elämän voimana sisältää yhtenä elementtinä myös toiveet, mutta toivo on enemmän kuin yksittäiset toiveet. Toivossa onkin tavallaan tunnistettavissa kaksi ulottuvuutta. Ensinnäkin toivosta voidaan puhua dynaamisena elämänvoimana, jota on kuvattu englanninkielisillä ilmaisuilla “living in hope” ja “living with hope”. Toiseksi toivosta voidaan puhua toivon kohteina tai toiveina, jota on kuvattu englanninkielisellä ilmaisulla “hoping for something”. Toiveet voivat kohdentua parantumiseen, hoidon saamiseen, paluuseen normaaliin elämään läheisten kanssa, aktiiviseen elämään tai esimerkiksi hyvään vointiin. Toiveet ja niiden huomioiminen omassa elämässä ovat merkittäviä voiman antajia toivossa. Toivo sisältää nämä molemmat ulottuvuudet. Ne ovat likeisessä suhteessa toisiinsa, koska toiveet voivat olla merkittäviä toivolle dynaamisena elämänvoimana. Toisaalta toivo dynaamisena elämänvoimana suojaa ihmistä yksittäisten toiveiden pettäessä."

"Tutkimusten mukaan hyvä itsetunto on myönteisesti yhteydessä toivoon. Syöpään sairastumisen yhteydessä tai sen kanssa elettäessä voi olla avuksi, jos tiedostaa omaa itsetuntoa tukevia asioita ja pyrkii toteuttamaan niitä mahdollisuuksien mukaan."