Kesä alkaa viimein näyttää ja tuntua ihan oikealta kesältä: hyttyset pitävät seuraa kotipihassa ja aurinko lämmittää talossa ja puutarhassa. Juuri nyt oma oloni sallii tästä kaikesta nauttimisen, hetkittäin olen melkein onnistunut unohtamaan menossa olevan projektin. Mutta vain hetkeksi. Xeloda-nappien nappaaminen kahdesti päivässä palauttaa aika tehokkaasti takaisin todellisuuteen. Samoin jalkapohjiin kurkistaminen: uimakengät ovat ostoslistalla täksi kesäksi, "kuoriutumista" kun tapahtuu varpaissa nyt kuin linnunpesissä näin alkukesällä konsanaan. Liiasta vahvuudesta ei voi syyttää sormenpäitäkään, onneksi eivät kuitenkaan ihan rikki ole (vielä) menneet, kiitos ahkeran ja monipuolisen rasvaamisen ja hanskojen käytön.
Tanssikisat on nyt sitten tanssittu - oman tytön joukkue pääsi hienosti finaaliin! Kunniakirjalle (6. sija) pitäisi löytää kaunis kehys. :-) Mitaleja ei osin tosi uusista tytöistä koostuvalle joukkueelle riittänyt, mutta Kolibrien esitys oli kerrassaan upea, tytöt samoin! Näin ei-niin-kovin-objektiivisena äitikatsojana olisin ripustanut meidän tytöille hopeiset mitalit kaulaan - kulta karkasi ihan suvereenisti pääkaupungin supertaitaville ötököille. Ensi vuonna sitten uudestaan vielä hiotummalla tekniikalla!
Tanssikisaväsymystä lähdettiin maanantai-iltana kuittaamaan omien tyttöjen kanssa Tallinnaan - nyt ollaan taas palattu maasikoiden maasta omaan mansikkamaahan ja kotikoloon. Pieni pikaloma tekee terää kaikille, vaikkei askeleita tiistain täyspitkän Tallinna-päivän aikana todellakaan säästetty; illalla eivät tytötkään kauheasti enää laivassa ravaamista kaivanneet... Jalkapohjat olivat itselläni ihan hellinä kovasta ramppaamisesta, vaikka olin osannut varautua kaupunkimarssiin mukavilla kengillä - askelmittariin olisi tullut aika komea lukema. :-) Onneksi mahduimme satamasta lähteneeseen ratikkaan, kävelymatka rautatieasemalle olisi ollut tuskien taival, etenkin kun kannettavaakin oli kertynyt päivän aikana.
Juhannussuunnitelmia minun ei tarvinne tänä vuonna kovin kovasti edes suunnitella, ensi viikon torstain sytkyt määräävät tahdin torstaista eteenpäin, sikäli mikäli keskiviikkona otettavat labrat ne sallivat. Siihen asti olen nyt aamulla kolmoskuurin viimeiset Xelodat napattuani viikon ajan lomalla myös kaikenlaisista lääkkeistä, ihanaa! Tauko tekee totisesti terää, ei ihmisen elimistöä ihan tällaista hevoskuuria varten ole suunniteltu, edes minun vuoden 2001 hoitorumban vahvistamaani. Hiukset taisivat myös vahvistua samassa rumbassa, niitä kun on edelleen aika lailla; tuntematon ei huomanne niissä tai minussa vieläkään mitään poikkeavaa. Psykologisesti hiusten päässä pysyminen - edes osittain - on tosi iso juttu, tunnen itseni niiden ansiosta aika normaaliksi. Vaikkei kukaan syöpään sairastunut oikeasti sellaista olotilaa taida edes muistaa, niin totaalisesti tämä tauti kuitenkin kaiken entisen sekoittaa.
Parhaimmat onnittelut tanssiryhmälle! Tanssi on harrastus, minkä parissa vietetty aika näkyy pitkälle aikuisuuteen, vaikka harrastus sitten jossakin vaiheessa jäisikin muun elämän sekamelskaan. Omaksuttu ryhti säilyy pitkään.
VastaaPoistaOnnittelut myös onnistuneesta pikalomasta Tallinnassa. Tässä vaiheessa tuommoinen irtiotto väsystä huolimatta kuitenkin aina kotiolot voittaa :)!
Hienosti olet selvinnyt hoitorumbastasi ja nyt on sytkyjen puoliväli. Seuraava onkin ilmeisesti erilainen, vai kuinka?Tsemppiä siihen!
Itse edelleenkin odottelen sytojen aloittamista (jäänee juhannuksen jälkeen!) kun tuo pienennetyssä rinnassa olleen hematooman jättämä hole on lopullisesti kiinni. Näillä kymmenillä kaikki tapahtuu vähän hitaammin, mutta eihän tässä oikeastaan ole varsinaista kiirettä.
Oikein hyvää Juhannusta sinulle ja perheellesi aatonaaton sytkystä huolimatta!
Kiitos! Kuntoa koetellaan, onneksi se on kestänyt aika hyvin. Peruskunto oli niin rautainen ennen tämän rumban alkua, uskon sen auttaneen tosi paljon. Henkinenkin kantti on aika kova, kaikenlaista on tullut vastaan ennenkin, ja niistäkin on selvitty.
VastaaPoistaJuhannukseksi olen järjestänyt vähän rennompaa ohjelmaa itselleni, lapset menevät vaihteeksi isälleen juhannukseksi. Jos olo ei salli edes junamatkustusta, jään kotiin lueskelemaan ja leffoja katsomaan. Jos taas ensi torstain sytkyt eivät aiheuta mitään "hirmukamalaa", lähden saunomaan ja talviturkkia heittämään. Liian tarkkoja suunnitelmia ei etukäteen kannata edes yrittää tehdä.