Laiskuus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, ja meidät luterilaiset on aika onnistuneesti saatu uskomaan, ettei Luoja laiskoja elätä, vaan otsa hiessä pitää meidän leipämme ansaita. Laiskottelu on kuitenkin eri asia kuin laiskuus, eikä niitä saisi sotkea toisiinsa. Laiskuus, erityisesti epäonnistumisen pelosta johtuva saamattomuus ja passiivisuus, masentaa ja tukahduttaa ihmisen. Laiskottelu sen sijaan on kiireiseen ja ahkeraan elämään tottuneille paitsi tarpeen, myös välttämätöntä - ja yllättävän vaikeaa. (Chazalmartin 2012, 22-23)
Lueskelin eilen pihalla toissa viikolla vihdoin viimein hankkimassani lepolassessa uutta Kauneus ja terveys -lehteä - saatuani ensin pyykit (vain kolme koneellista eilen!) pestyä ja kuivumaan ja muut akuutit kotityöt hoidettua tai delegoitua lapsille (teineistä on välillä ihan konkreettista apua!). Lämmin ja aurinkoinen laiskotteluhetki kesän keskellä ja itselle annettu lupa lukea toimivat juuri kuten K&T:n artikkeli lupasi: laiskottelu on parhaimmillaan "rauhassa oloa itsensä kanssa. Se tuntuu helppoutena ja keveytenä. Kun hellitämme tietoisen, analysoivan mielen pärpätystä, alitajunta saa tuottaa uudenlaisia ratkaisuja. Saatamme löytää aivan uudenlaisia, entistä yksinkertaisempia ja tehokkaampia tapoja tehdä töitä. Tai yksinkertaisesti huomata ympärillämme olevan ainutlaatuisen kauneuden." Koin itse lähinnä viimeksi mainitun, työtehooni ei eilinen lukuhetkeni tainnut vielä kauheasti vaikuttaa. Tai mistäpä sen tietää, vaikka olisi vaikuttanutkin, kun en ole vielä tehnyt mitään sen jälkeen. :-) Laiskottelu on luovuuden ja oivalluksen lähde, sitä pitää ehdottomasti harjoitella ja harrastaa - kunhan vaan työ- ja kotityökiireiltä ehtii...
K&T:n artikkelissa mainitaan myös työttömyys ja sairauslomat, joiden aikana hyvää tekevään laiskotteluun olisi yllin kyllin aikaa, mutta jolloin siitä ei osata nauttia, vaan liika vapaa-aika ahdistaa ja pistää miettimään monenlaisia kysymyksiä: miksi näin kävi juuri minulle, mikä minussa on vikana, mitä olen tehnyt väärin, miksen kelpaa, miten pärjään, mitä muut ajattelevat tai miten selviän. Vastausten pohtiminen ei todellakaan rentouta eikä lisää luovuutta, vaan pahentaa muutenkin tuskaista oloa, kokemusta on molemmista tilanteista.
Näin sairauslomalla laiskottelun opettelu on haastavaa, muttei toivottavasti mahdotonta. Laiskottelu ja elämän leppoistaminen ei ole helppoa, kun on
tottunut tekemään ja saamaan aikaiseksi
monenlaisia asioita, usein samanaikaisestikin. Työnarkomaniaan en onneksi ole sortunut, paljoon tekemiseen kylläkin. Laiskottelu voi olla hyvin moninaista kuten me ihmisetkin, sillä energiatasomme ja mieltymyksemme vaihtelevat: yksi laiskottelee kirjaa lukemalla, toinen television ääressä löhöämällä, kolmas hiihtämällä tai puutarhassa kyykkimällä. Tärkeintä on, että itse nauttii siitä, mitä tekee, ja tekee sen hyvällä omalla tunnolla; ihan koko aikaa ei kenenkään onneksi tarvitse olla tehokas ja suorittaa asioita. Meidän yksinhuoltajien kyllä melkein koko ajan - vähintään suunnitella, mitä tänään syötäisiin...
Lopuksi vielä Wikipedia-lainaus otsikossa mainitsemastani laiskottelua lähes vastaavasta leppoistamisesta:
"Downshifting eli downshiftaus on alun perin
Yhdysvalloissa syntynyt aatesuuntaus sekä elämänasenne, jonka
tarkoituksena on saavuttaa vähemmillä tuloilla mielekkäämpi elintaso.
Suomessa siitä käytetään joskus myös termiä leppoistaminen.
Downshiftingin yleistyminen elämänasenteeksi nuorten aikuisten
keskuudessa voidaan nähdä voimakkaana vastaiskuna nyky-yhteiskunnan
materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan. Stressitason äärimmilleen venyttäminen sekä jatkuva parempaan
pyrkiminen sekä loputtomat ylityöt ovat ominaisia nykypäivän
yritysmaailmassa. Downshiftaaja näkee näiden asioiden johtavan ennen
pitkää romahdukseen, sairastumisiin, perhesuhteiden rakoiluun sekä
unettomuuteen. Keskeisenä ajatuksena on, ettei raha tuota ihmiselle
onnellisuutta vaan sosiaalinen pääoma sekä perusasioiden toimivuus, joka
luo turvallisuuden tunteen ja pohjan mielenrauhalle. Näin ihmiselle
keskeisimpiä asioita nähdään työn sijaan olevan mm. perhe, ystävät,
elämykset sekä niin henkinen kuin fyysinen terveys, joista downshiftaaja
ei ole valmis luopumaan rahan tai statuksen tähden. Kyse on
yksinkertaisimmillaan siis arvojärjestyksen uudistuksesta, jossa ihminen
punnitsee, mitkä asiat hänelle todellisuudessa merkitsevät, ja alkaa
käytännössä elää arvojensa mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä
sekä mielenrauha."
Ei huonoja tavoitteita. Muistakaa laiskotella ja leppoistaa elämäänne!
PS. Laiskottelua ja leppoistamista tuli harrastettua myös toissapäivänä: viihdyimme kahden nuoren neidon kanssa kylpylässä yli viisi tuntia! Vesihieronta ja -jumppa ym. vedessä ja veden äärellä oleminen tekivät hyvää sielulle ja ruumiille, erityisesti Xelodan kuivattamille koppurajaloille, joita hoitelin välillä kylpyhuoneen puolella. Kukaan ei onneksi kiinnittänyt erityishuomiota kukkamerkillä varustamaani uikkariin, josta en luopunut saunaankaan mennessä. Kierrätysproteesini toimi tosi hyvin Helsingin Stockalta maanantaina ostamassani kokomustassa Abecita-uimapuvussa (39:-), josta päätin tehdä itselleni uimahalliuikkarit. Tosi hyvä malli ainakin meikäläiselle, suosittelen lämpimästi istuvia ja vesijumpan kestäviä proteesiuikkareita etsiville. Aiemmin ostamiini mustavalkoisiin kukkakuosisiin en Syöpäjärjestöjen merkkiä aio edes ommella, vaan käytän niitä rantauikkarina ja toppina. Mökkiuikkariksi tuunasin eilen tavallisen uimapuvun: ompelin lycrasta proteesitaskun, johon sujautin leikkausta ennen saamani akvaariovanuisen kevytproteesin. Eipä tarvitse pelätä proteesin puolesta saunassa, akvaariovanu kun kestää vaikka konepesun.
Lähteet:
Susanna Chazalmartin 2012. Lupa laiskotella. Kauneus ja terveys 8/2012: 20-23.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Downshifting
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti