Tyyntä myrskyn edellä?

Hyvä olo on ilo. Sen tajuaa, kun välillä ei ole ollut niin kauhean hyvä olo. Tämä lääkkeetön väliviikko on mennyt poikkeuksellisen normaaleissa fiiliksissä - hetkittäin olen melkein unohtanut, ettei rääkki suinkaan vielä ole ohi, vaan vasta puolivälissä. Taivalta siis riittää vielä, ja siitä suoriutumiseksi on menossa olevalla viikolla ollut hyvä hetki kerätä ja kehittää voimia.

Yllättävän hyvin olen siis jaksanut kaikenlaista puuhata: perjantaina esimerkiksi olimme yhden oman ja yhden kummitytön kanssa polskimassa läheisessä kylpylässä - yli viisi tuntia! Osallistuin 45 minuutin mittaiseen vesijumppaankin, mikä tuntui oikein hyvältä. Samoin vesihierontasuihkut, vaikka en pitkään aikaan ollut lihaksiani rääkännytkään. Vesi teki varmasti hyvää myös lymfanesteille, ja erityisen hyvää tuntikausien kylpeminen teki koppuroituneille Xeloda-jaloille, joita hoitelin välillä suihkuhuoneella, ja rasvasin sitten lopuksi oikein kunnolla. Hienosti toimi uikkarikin, ilman Syöpäjärjestöjen kukkamerkkiä ei varmaan monikaan kanssakylpijä olisi huomannut mitään feikkiä.

Kunto tuli testattua alustavasti jo viime viikon Tallinnan reissulla, ja kun ei kylpyläkeikkakaan tehnyt tiukkaa, uskaltauduin nyt juhannusaatonaaton sytkyjen alla ihan oikeaankin jumppaan kuuden viikon tauon jälkeen. Eilen olin kahdessa rauhallisemmassa (pilates ja VPM), tänään tuli kahdessa vähän tehokkaammassa (lowbic ja muokkaus) jo oikein kunnolla hiki. Jonkun verran on kunto puolessatoista kuukaudessa rapistunut, mutta ei onneksi ihan kokonaan - kaksi tuntia (a' 55 minuuttia) jaksoin ihan hyvin molempina päivinä. Ennen kesäjumppien kuukauden kestävää taukoa oli kiva käydä vetreyttämässä lihaksia ja tapaamassa jumppatuttuja. Ja huomaamassa, ettei tämä sytostaattiprojekti ihan kaikkia voimia ole vienyt, vielä ainakaan. Liikunnasta seuraa niin monenlaista hyvää oloa, sekä fyysistä että psyykkistä, että toivon olevani jumppakunnossa taas kesäjumppien jatkuessa heinäkuun lopussa. Voi kyllä olla hieman ylioptimistista toiveajattelua, mutta onneksi sekään ei tässä touhussa ole kiellettyä.

Juhannuksena voi meikäläisen meno olla jo huomattavasti rauhallisempaa, eli nyt on nautittava hyvästä olosta vielä nämä viimeiset "terveet" päivät. Onneksi tiedän kurjien olojen ja huonojen päivien hellittävän aikanaan, eikä tarkoitus ole säästellä sen enempää pahoinvoinninesto- kuin muissakaan lääkkeissä tulevien CEX-kuurien aikana. On upeaa, että sellaisia on keksitty, ja saamme käyttää niitä; jo torstain aamupalalla ennen ensimmäistä syklofosfamidi-epirubisiili-tiputusta on jälkkäriksi Emendiä ja Dexametasonia. Iltapalalla alan sitten taas popsia vanhaa tuttua Xelodaa (kuten myös seuraavat kaksi viikkoa aamuin illoin) ja ties mitä muita troppeja tarvittaessa. Lääkkeetöntä väliviikkoa olisi kyllä ollut kiva jatkaa vähän pitempäänkin näin kesällä. :-)

JK. Motivaatiota näiden "hevoskuurien" kestämiseen lisää mm. tämä FinXX-tutkimuksesta ja Xelodasta kertova artikkeli. FinHER-tutkimuksessa, jossa itse olin tutkimuspotilaana 2001, tutkittiin puolestaan mm. herceptiiniä ja docetakselia. Hoitojen ja niiden aiheuttamien erinäisten haittojen kestämisessä auttaa myös pikimusta huumori, josta esimerkkinä erään kollegan loistelias taidonnäyte. Vapaaehtoisia muuttumisleikkiin?

Taysin pinkit ruusut loistivat kilpaa auringon kanssa 21.6.2012.